Esa Linna

UFOs: It Has Begun (1976)

Ohjaaja:

• Ray Rivas

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ray Rivas

The Twilight Zonen (1959–1964) ikimuistoinen luoja ja juontaja Rod Serling ehti esiintyä UFOs: Past, Present, and Future ‑dokumenttielokuvassa (1974) vuotta ennen kuolemaansa. Serlingin poismenon jälkeen dokumenttiin liitettiin mm. ranskalaisen UFO‑asiantuntijan ja Steven Spielbergin hyvän ystävän, Jacques Valléen juontamia kohtauksia. Lopullinen dokumenttielokuva kantaa nimeä UFOs: It Has Begun.

Juontajana toimiva Serling luo vakuuttavan äänensä turvin UFOs: It Has Begunin hurjille ja kiehtoville teorioille aivan oman tunnelmansa. Jo elokuvan alku tuo kylmät väreet tyylikkyydellään, kun The Twilight Zonen legendaarinen isähahmo kävelee kameran eteen psykedeelisten efektien keskeltä. Varjoja korostava valaistus tuo osuutensa Serlingin mystiseen olemukseen.

UFOs: It Has Begun on nostalgisen tyylikkyytensä lisäksi iästään huolimatta varsin kattava ja mielenkiintoinen dokumenttielokuva. Valokuvissa ja liikkuvassa kuvassa nähtävät lentävät esineet ovat katsojasta riippuen joko hämmentäviä, tai sitten kelpo esimerkkejä huijauksista. Kummalliset tarinat saavat pohjustusta salaliittoteorioilta, joiden mukaan kirjoittaja Robert Emenegger toimi yhteistyössä Pentagonin kanssa. Emenegger on itsekin väittänyt näin. Tekijät ovat päässeet Pentagonin sisätiloihin kuvaamaan harvinaisia haastatteluja, joka on antanut teorioiden pohtijoille lisäpontta pohdiskeluun.

Vaikka UFOs: It Has Begun kertoo kattavasti nykyäänkin UFO‑keskustelun piirissä ihmetystä herättävistä tapahtumista (kuten NASAn kuvaamat tuntemattomat valot tai maailmanlaajuiset karjansilpomiset), on sen suurimpana ongelmana monille genren elokuville tyypillinen aiheesta toiseen hyppiminen päämäärättömästi. Tätä paikataan onneksi aiemmin mainitulla kihelmöivällä tunnelmalla, jonka ansiot saattavat mennä osin nostalgiankin piikkiin. Nostalgisia fiiliksiä aiheuttaa ainakin ääniraita. 70‑luvun analogisyntikkasoundeja pursuava soundtrack on juuri omiaan UFOja käsittelevälle elokuvalle.

UFOs: It Has Begun on pienistä vioistaan huolimatta tärkeä ja taidolla koostettu katsaus UFO‑historiasta, jonka käsittelemiä aiheita vatvotaan vielä näinäkin päivinä – usein vieläpä huomattavasti pintapuolisemminkin.

Esa Linna

UFO Syndrome (1980)

Ohjaaja:

• Richard Martin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Richard Martin

UFO Syndromen ohjaaja, Richard Martinin taustalta löytyy huikeilta kuulostavia dokumenttielokuvia – The Lost City of Atlantis (1978), Jaws of Death (1977) ja King Monster (1976) – sekä yhteistyötä hauskan Hell Squad (1985) ‑trashpläjäyksen tehneen Kenneth Hartfordin kanssa. Sensaatiohakuisuutta on siis syytä odottaa tälläkin kerralla. UFO Syndrome alkaa juhlavasti väitteillä, joiden mukaan tähtitieteilijät ympäri maailman kertovat ulkoavaruuden olioiden abduktoivan ihmisiä ja pystyttävän maan päälle tukikohtiaan. Tekijöille ei ilmeisesti ole valjennut, että tähtitieteilijät ovat sieltä skeptisemmästä päästä, mitä tuntemattomien lentävien esineiden vierailuun maan päällä tulee.

Katsojan on turha odottaa tältä elokuvalta hauskuutta, saati sitten kriittistä tai objektiivista näkökulmaa. Kaikki väitteet ja teoriat syötetään sen kummemmin selittelemättä katsojalle, jonka ilmeisesti odotetaan nielevän mysteerit sen kummemmin pureksimatta. UFO Syndromen suurin ongelma on kuitenkin kovin puuduttava rakenne, jossa kuivien haastattelujen jälkeen näytetään liuta (toki sinänsä paikoin mielenkiintoisia) UFO‑kuvia vuosikymmenten ajalta. Näiden jälkeen esitellään toistuvan kaavamaisesti taas outoja tapauksia ja eri tutkijoiden teorioita. Ja kaikki tämä hyvin pintapuolisesti ja kohtuullisen monotonisen kertojan säestämänä.

UFO Syndrome ei ole kokonaisuutena läheskään sieltä genren kiinnostavimmasta päästä, joskin se sisältää muutamia mielenkiintoisia hetkiä. Kaikki näistä eivät kuitenkaan ole tunnistamattomista lentävistä objekteista kicksejä saavan lempikamaa. Uskomattomin ja samalla hykerryttävin kohtaus lienee kummallisella akuankka-henkisellä äänellä puhuva mies, joka väittää välittävänsä avaruudesta peräisin olevan Voltar-olennon viestejä.

Muuten UFO Syndrome on valitettavasti vain täynnä tyhjältä kuulostavaa puhetta. Hardcore-harrastajat saattavat toki löytää sen esittämistä teorioista ja tarinoista sisältöä. Dokumenttielokuvan esittelemät tapaukset pääosin haukotuttavat tylsyydellään, eikä mitään kovin päräyttävää edellä mainitun viestintuojan lisäksi katsojalle suoda.

Esa Linna

Out of the Blue (2003)

Ohjaaja:

• Tim Coleman
• James Fox
• Boris Zubov

elokuva arvostelu

Ohjaus: Tim Coleman, James Fox, Boris Zubov

James Fox oli kyllästynyt huonosti tehtyihin ja kritiikittömiin dokumenttielokuviin, joten mies päätti tehdä asialle jotain. Tuloksena oli dokumenttielokuva Out of the Blue. Sisällön suhteen ohjaajalla oli myös oma näkemyksensä. Kun 95 prosenttia UFO‑havainnoista voidaan selittää tieteen keinoin, Fox halusi keskittyä jäljelle jäävään viiteen prosenttiin. Ohjaaja on itse sanonut, että UFOja tutkiessaan on hyvä olla skeptikko. Tämä asenne heijastuu dokumenttiin valittuihin tapauksiin, haastattelijoihin ja kuvamateriaaliin.

Out of the Bluen erityinen vahvuus on vakuuttavat haastattelut, joita on jälkeenpäin lainailtu surutta useampiin elokuvantapaisiin tai netissä julkaistaviin harrastelijakoosteisiin. Fox on saattanut kameran eteen legendaarisia astronautteja (Gordon Cooper ja Edgar Mitchell), lentäjiä, armeijan kenraaleja sekä tavallisia ihmisiä Phoenixista, Arizonasta. Sadat elleivät tuhannet Phoenixin asukkaat näkivät kuuluisat valot (ensimmäisen kerran) vuonna 1997, eikä ilmiötä ole voitu selittää näihin päiviin mennessä. Phoenixin valot saavatkin yksittäisistä tapauksista eniten ruutuaikaa ainutlaatuisuutensa vuoksi. Kansainvälistä näkökulmaa ilmiöön tuovat lyhyet katsaukset Briteissä, Ranskassa ja Venäjällä tapahtuneisiin havaintoihin.

Juontajana toimiva Peter Coyote antaa vakuuttavalle dokumenttielokuvalle uskottavan äänen. Lukuisat videokuvaukset ja valokuvat kutkuttavat mielikuvitusta. Pari vaappuvaa lentävää lautastakin on tosin materiaalin keskelle lipsahtanut, mutta tämä on pieni kauneusvirhe muuten jännittävässä seurassa. Havainnollistavat tietokoneanimaatiot näyttävät nykymittapuun mukaan hiukan vanhentuneilta, mutta ajavat asiansa muussa kontekstissa.

Out of the Blue on yksi vakuuttavimmista UFO‑historian dokumenttielokuvista, joka ei sisällä fanaattisuuden makua puoleen tai toiseen. Fox on keskittynyt tapahtumiin, joilla on useita ja uskottavia todistajia sekä todisteita. Hardcore-skeptikoita Out of the Bluekaan ei todennäköisesti käännä puolelleen, mutta muille on luvassa varsin kiehtovia, mielikuvitusta härnääviä hetkiä.

Esa Linna

UFO: The Greatest Story Ever Denied (2006)

Ohjaaja:

• Jose Escamilla

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jose Escamilla

Meksikolainen Jose Escamilla on kerännyt halveksuntaa uskomattomilla teorioillaan ja vihamiehiä napsimalla dokumenttielokuviinsa kohtauksia ilmeisesti lupia juuri kysymättä. Escamilla toi suurempaan tietoisuuteen sauvat (rods), oudot tuntemattomat objektit, jotka lentävät niin nopeaa ettei ihmissilmä ehdi niitä nähdä. Kuva kuvalta katsottuna ruuduilla tosiaan näkyy kummallisia sauvoja lentämässä suuntaan jos toiseen. Sauvojen on sittemmin kerrottu olevan pelkkiä hyönteisiä, mutta tämähän ei Escamillaa lannista.

Katsojalle vyörytetään historiaa aina vuoden 1942 Los Angelesin taistelusta Roswellin kautta NASAn kohtaamiin objekteihin ja vuoden 2001 The Disclosure Projectin lehdistötilaisuuteen, jossa entisiä Yhdysvaltain armeijan, CIAn ja muiden tahojen työntekijöitä avautui aiheesta. Keskivaiheella Escamilla käyttää myöhemminkin suosimaansa lähestymistapaa – kuukuvien korostamista kuvankäsittelyohjelmalla, jolloin niistä saadaan enemmän yksityiskohtia näkyviin. Mielenkiintoisia kuvioita tosiaan ruudulla näkyykin, mutta ilmaan ei edes heitetä ajatusta, että ne voisivat olla kuvankäsittelyn myötä syntyneitä artifakteja.

UFO: The Greatest Story Ever Denied oli ensi näkemältä muutamia vuosia sitten vaikuttava tapaus, vaikka useat teoriat ampuivatkin käsityskyvyn yli. Jälkeenpäin paljastunut Escamillan muilta varastaminen/lainailu on vaikuttanut mielipiteeseen, mutta tyylitajun puutteesta ei ohjaajaa voi moittia. Tapaukset kerrotaan ja esitetään kiinnostavasti ja mahtipontisen musiikin käyttö on esimerkillistä. Koko elokuva alkaa esittelyllä Jose Escamillasta ja tämän löydöistä. Esittely tuntuu hiukan hölmöltä, koska Escamilla itse on elokuvan ohjaaja.

UFO: The Greatest Story Ever Denied on paikoin jännittävästi koostettu dokumenttielokuva, jonka luoma tunnelma on lopulta tärkeämpi kuin kokonaisuuden uskottavuus. Usein asioita esitetään totuutena hatarin perustein, jonka vuoksi se jää historiaan lähinnä mielikuvitusta herättelevänä koosteena UFO‑ilmiöstä.

Esa Linna

The Billy Meier Story: UFO's and Prophecies from Outer Space (2009)

Ohjaaja:

• Michael Horn
• Jack Gerlach

elokuva arvostelu

Ohjaus: Michael Horn, Jack Gerlach

Sveitsiläinen Eduard Albert Meier, tuttavallisemmin Billy Meier on UFO‑historian oudoimpia ja kiehtovimpia henkilöitä, vaikkakin todisteet viittaavat erittäin vahvasti miehen olevan paatunut huijari. Meier on erityisesti henkilönä kiehtova tapaus, mutta yhtä lailla monet miehen ympärillä olevat mysteerit hämmästyttävät ainutlaatuisuudellaan. Vaikka ne kaikki lopulta paljastuisivatkin osaksi taitavaa huijausta.

Ohjaaja Michael Horn on tutkinut Billy Meierin raportoimia kontakteja Pleiaren-olioiden kanssa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. The Billy Meier Story: UFO's and Prophecies from Outer Space on Hornin kattava esittely kummallisesta yksikätisestä partahepusta, joka elelee rauhassa Sveitsin Alpeilla. Joskus Meier ajelee skootterillaan ja käy napsimassa kuvia ulkoavaruuden kavereistaan. Joskus jopa alusten sisältä.

Vaikka ohjaaja Horn on avoimesti Meierin miehiä, on sveitsiläisen UFO‑gurun perustaman FIGU-yhdistyksen "valtuutettuna amerikkalaisen median vastaavana" toimiva Horn osannut koostaa dokumenttielokuvansa varsin miellyttävästi ja skeptistäkin katsojaa ajatellen. Pieni kriittisyys ja huijauksen mahdollisuus pidetään mahdollisena kaiken aikaa. Horn on onneksi keskittynyt myös Meierin uskomattomaan historiaan palkkamurhaaja "Phantomina" lähi-idässä, joka kasvattaa päähenkilön kiinnostavuutta entisestään. Lisäksi Meierin kerrotaan ennustaneen AIDSin ja Irakissa käydyt sodat. Tekijät eivät tosin esitä minkäänlaisia todisteita että kirjoitukset olisivat todella julkaistu jo 60‑luvulla.

Meierin yksikätisyydestä muistetaan mainita tämän tästä. Hornin kaltaiset puoltajat väittävät, ettei mies olisi pystynyt tehtailemaan huijauksia yhdellä kädellä. Suunnilleen samaan hengenvetoon ohjaaja ihmettelee kuitenkin sitä, että Meier pystyy kirjoittamaan 160 sanaa minuutissa viidellä sormella.

The Billy Meier Story: UFO's and Prophecies from Outer Space on varsin onnistunut pienen budjetin dokumenttielokuva kiehtovasta hahmosta, josta ei kansankielellä ilmaistuna osaa päätellä onko tämä lintu vai kala. Jotain miellyttävää ja vilpitöntä Meierin olemuksesta joka tapauksessa aistii, joten ei miestä oikein osaa halveksuakaan. Michael Horn on siis onnistunut tehtävässään ainakin puolittain.