"Mikä on lyhytelokuva?", kysyin elokuva-arkiston luettelointikokouksessa vuosia sitten. Ensimmäinen vaihe elokuvan kortistoinnissa kun oli pitkä/lyhyt. Rasti ruutuun. Esitelmöitsijän kärsimätön vastaus oli, ettei itsestäänselvyyksiä tarvitse jauhaa.



Suomenkielinen Wikipedia kertoo, että Suomen elokuvaohjaajaliitto katsoo lyhytelokuviksi alle 74 minuutin elokuvat. Perusteluja ei kerrota, joten näkemys lienee elokuvaohjaajaliiton mielestä itsestäänselvä.



Svenska Filminstitutet on itsestäänselvempi kaksi minuuttia alaspäin, 72 minuuttiin.



Saksassa ollaan poleemisempia. Siellä "Die Länge eines Kurzfilms beträgt in der Regel weniger als 30 Minuten". Lyhytelokuville nimensä mukaisesti omistautunut Deutsche Kurzfilmpreis ailahtelee seitsemän minuutin ja puolen tunnin välillä, eli laskevat satunnaisesti vartin mittaisen pitkäksi elokuvaksi! Saksan elokuvasäätiön mukaan lyhytelokuva on krediitteineen enintään 15 minuuttia.



Yhdysvaltain elokuva-akatemia määrittelee lyhytelokuvien ylärajaksi 40 minuuttia.



Internet Movie Database ohjeistaa päivittäjiään:



Short

Any theatrical film or made-for-video title with a running time of less than 45 minutes, i.e., 44 minutes or less, or any TV series or TV movie with a running time of less than 22 minutes, i.e. 21 minutes or less. (A "half-hour" television program should not be listed as a Short.) If known, please submit the running time if we do not have one on record. Objective.



Itse olen summittaisesti luokitellut alle tunnin mittaiset lyhytelokuviksi, mutta tämä on tehnyt monista kokoillan elokuvista (teatteriesityksen ainoa tai pääelokuva) lyhäreitä. Esimerkkeinä vaikka Laurel ja Hardy-klassikot Pardon Us (56 min.), Saps At Sea (57 min.) ja Block-Heads (58 min.). Elokuvahistorian alusta pitää mennä pitkälle 1920-luvulle, ennen kuin elokuvien keskipituus nousi yli tuntiin.



Asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että 30 minuuttia on käypä raja valmistumisajankohdasta, genrestä ja mediasta riippumatta. Sitä pitemmät elokuvat ovat pitkiä tai vähintään ns. puolipitkiä.



En vaivautunut edellä mainitussa kokouksessa ottamaan esille seuraavassa kohdassa olleessa fiktio/dokumentti-vaihtoehdossa kumpia mainokset ovat, sillä kaikillehan on itsestään selvää, että mainokset ovat tiedotusluonteensa vuoksi dokumentteja.