Parhaat juppielokuvat

Missäs

hyvissä elokuvissa juppius – voipi olla uudempaakin kuin kasari – tai muuten vaan taloudellisella menestyksellä keuliminen olisi merkittävässä roolissa. Rikkaan ihmisen mukanaolo elokuvassa ei riitä. En tarvitse mitään listausta juppielokuvista, semmoisen saa IMDB:stäkin, vaan suosituksia elokuvista. Itselleni tulee vain pari mieleen. Luonnollisestikin American Psycho, jonka jatko-osa ei ymmärtänyt juppeilun olevan merkittävämpää kuin psykoilu. Toinen tietysti alkuperäinen Wall Street.

No varmaan vastaan ihan rosvosektoriin, kun on niin todennäköinen, mutta mun mielestä Fight Clubissa päähenkilön juppius ja sen romuttuminen on aika merkittävässä osassa.

Aihe kiinnostaa itseäkin. Taitaa olla sopiva aika katsoa American Psycho uudestaan, kun ei ihan tuoreimmassa muistissa ole.

Tämä onkin hankala kysymys, koska stereotyyppisen juppiuden ja juppimaisen elämäntavan välillä on eroa. Monesti juppimainen päähenkilö elokuvissa on nuori jannu, enemmänkin ns. kultalusikka suussa syntynyt, joka ei vain tiedä muuta elämää kuin kuluttaminen. Enemmän nuo muut Brett Easton Ellisin filmatisoinnit

Alta nollan ja Paljastajat ovat juuri tämäntyyppisiä.



Samantyyppinen semikompromissi voisi olla Charlie Sheenin kasarileffa No Man's Land / Ei kenenkään puolella (1987). Vaikka juoni on suht kliseinen 'poliisi soluttautuu ja alkaa mieltyä elämäntapaan’, niin jonkinlaisen juppimaisuuden, jännityksenhauan ja turhamaisuuden kulttuuri on läsnä. Ja onhan Porschet juppimaisia ikiklassikkoja mitä tulee ns. näyttämisenhaluun. Sinällään tuo klassinen 'mikään ei riitä/ materia ei tuo onnea' on aika monen juppimaisen elokuvan teema. Päähahmot alkavat etsiä ärsykkeitä muualta, varallisuuden turvatessa selustan ja häivyttäessä epäilyt.



American Psychoa lähellä teemallisesti on Pankkiiri / Banker (1987) kansisloganilla ’Päivisin hän tekee rahaa – öisin murhia’. Tämän sisällöstä ei kuitenkaan ole oikein mitään muistikuvia, joten tätä ei kannata ottaa välttämättä suosituksena.



Näitä kun miettii, niin yleensä ehdokkaat tulevat juuri 80-luvun leffoista, ehkäpä steretypiaa ei vain enää osattu kuvat myöhemmin kunnolla.

Mielenkiintoinen topikki. Alta nollan myötä tuli mieleen

Bonfire of Vanities (1990), jonka hyvyys toki jakaa mielipiteet, sekä komedian puolelta Secret of my Success (1987).

Itse aikoinaan tykkäsin Bonfire of Vanitiesista. Mieleen tuli vielä

Boiler Room, jonka hyvyys on tosin myös varmaan kyseenalaista. Ja oliko nää enemmän wanna-be juppeja?