Perustin nyt Stargatelle oman ketjun, kun siitä ei vielä moista löytynyt.





Stargate SG-1 tuli katsottua lomilla kokonaisuudessaan läpi alusta loppuun saakka, eli kaikki kymmenen kautta + kaksi elokuvaa. Aikaa tähän urakkaan kului pari vuotta, kun tahti oli toisinaan kovempi kuin toisinaan.



Aluksi loikka elokuvasta itse tv-sarjaan tuntui aika suurelta, muuttuivathan pääosanäyttelijät ja itse portin läpi kulkeminenkin oli yllättäen huomattavasti helmpompaa. Richard Dean Andersonin 'hauskat' heitot saivat myös ikävän usein kieriskelemään epämukavasti tuolilla, kun käsikirjoittajat yrittivät väen väkisin olla toisiaan nokkelampia. Toisinaan nuo nasevat one-linerit toki onnistuivat, mutta eivät todellakaan aina.



Teal'c ja tiedenörtti Samantha Carter olivat myös oivia palasia tiimistä joka toimi täysillä sylintereillä etenkin kausilla 3 – 5. Kutoskaudella Jonas Quinn yritti tehdä mahdottomasta mahdollisen ja korvata tohtori Daniel Jacksonin, mutta samalla saatiin aikaiseksi joitain todella hyviä jaksoja. Taistelu Anubista vastaan ja replikaattorit antoivat mukavasti lisäsyvyyttä koko sarjalle.



Matka jatkuikin taas mallikkaasti aina 7. kauden päätökseen saakka, mutta seuraava kausi olikin sitten aika pakotetun tuntuinen. Nähtävästi sarjan piti jo loppua ja O'Neill oli ylennetty kenttätöistä pois joten mitä tehdä? Seurauksena syntyneet "jokin on mennyt tukikohdassa vinoon" jaksot olivat kuin Trek-maailman budjetinleikkuu jaksoja – tapahtumat keskittyvät lähes poikkeuksetta maahan, tai käytävissä juoksenteluun, nähdäänpä jopa aitoja lähiöitäkin. Puuh.



Kaudet 9. ja 10. nostivat sarjan sentään takaisin kunnian poluille. Ensimmäinen loistoliike oli nostaa Ben Browderin esittämä Cameron Mitchell tiimin uudeksi johtajaksi. Andersonin paikan toiminnan ja puujalkavitsien erikoismiehenä ottanut Mitchell kun istui kuvaan välittömästi – ja huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä. Beau Bridgesin esittämä Henry "Hank" Landry oli yhtä loistava valinta uudeksi SGC:n komentajaksi, olisin tokin mieluusti nähnyt George S. Hammondin palaavan ison pöydän taakse, mutta Bridges osoitti kahden vuoden aikana olevansa lähes yhtä hyvä – ja joskus jopa parempikin vaihtoehto. Vala Mal Doranista ollaan sen sijaan useampaa mieltä, ehkä oikein vieläkään tiedä mitä naikkosesta ajatella.



Yhtä kaikki SG-1 oli todella viihdyttävä tuttavuus ja vaikka lähes jokaisella kaudella oli vähintään pari täytejaksoa pystyi sakki pitämään kiinnostuksen yllä. Viholliset olivat lopussa kasvamaan päin ja Ori oli jo ylivoimaisuudessaan lähes naurettava, mutta modernin sci-fin säännöthän ovat joskus turhan kaavamaisia. Seuraavaksi sitten Atlantista tutkimaan...