Fitz tekee paluuta

Ehkäpä kaikkien aikojen tasokkain rikos/draamasarja Cracker on saamassa

jatkoa.

Siistiä.

Pitäisi säästää rahaa ja tilata se dvd- boksi.

Olisikohan liikaa pyydetty, että sarja tulisi telkkarista. Eikös se ole jo kahteen kertaan tullut, mutta onhan tästä jo aikaa viimeisestä kerrasta.

Sarjahan lopetettiin Robbie Coltranen toiveesta. Mies ei halunnut tulla tunnetuksi ainoastaan Fitzinä. Ilmeisesti roolihahmo rupesi kiinnostamaan kun mainittavimmat saavutukset ovat Bond / Harry Potter luokkaa, toki välissä ok suoritus From hellissä.

Uskoa sarjalle tuo käsikirjoittaja Jimmy McGovern, jonka käsialaa on myös kaksi kertaa suomessa esitetty The lakes, sekä tietysti originelli Cracker.

Tarkkasilmäiset ovat jo varmaankin huomanneet, että Fitz palaa kokonaisuudessaan ensi sunnuntaista lähtien klo 22.15. Kanavana tietenkin TV1.

Ensimmäinen jakso oli ihan törkeen hyvä. En muista tästä kovin paljoa, varmaan faija tätä lähinnä katso enkä koskaan jaksanut keskittyneesti seurata. Pakko katsoa koko sarja...

Tokkopa Crackerin originaalisarjalle omaa ketjua kannattaa perustaa, joten...?

Täällä päässä paikkaillaan taas yleissivistyksen aukkoja. Eka kausi on nyt katsottu, eikä harmita yhtään. Suosittelen tämän sarjan katsomista dvd:ltä, koska jos noiden tapauskokonaisuuksien eri jaksot tulisivat viikon välein, niin eihän siinä tulisi välillä duunaamisesta mitään.



Ei tälle voi kuin antaa varauksetonta ylistystä. Pirun hauska huumori ja uskottava tragiikka ovat täydellisessä symbioosissa. Täytyy myös tunnustaa, että tämän jälkeen joku Shield tuntuu yhdentekevältä hömpältä. Mestarillisesti rakennetun Fitzin tekee klassikoksi se, että se onnistuu olemaan kaikilta osiltaan mielenkiintoinen. Varmaan koskaan aiemmin en ole tuntenut niin suurta myötäelämistä henkilöiden kanssa kuin tämän sarjan kohdalla. Ja vielä selvin päin. Jos tapaisin joskus Robbie Coltranen, niin varmaan kysyisin kaheleimpien salkkarifanien tapaan, notta mitäpä fitz. Aika perkeleenmoisia rooleja saa mies tulevaisuudessa tehdä, jos meinaa Fitzin leimaroolin itsestään irki. Mahdotonta, sanoisin.



Mainitaan nyt vielä se hieman vaietumpi pointti, eli Fitz on meille lihaville kundeille vähän sama kuin Shaft mustaihoisille. Itsetunnon buusti, oli sitten aihetta tahi ei. Ei muuta kuin Irlantiin metsästämään Geraldine Somervillen oloisia naisia, mars, mämeen, moi.

No nyt on koko saaga katsottu. Paras koskaan tehty rikossarja, ja pirun paljon synkempi kuin mitä odotin. Sarjan kolme kautta muodostaa upean draamallisen kaaren, joka huipentuu kummisetämäisen nautittavasti. Ilmeisesti neljättä kautta ei edes ollut tarkoitus tehdä? Harmillista Fitzissä on se, että sen ansioista on hankala keskustella ilman, että tulee spoilanneeksi niitä kaikkia mainioita käänteitä.

No mutta mitä sarjan jälkeen?



Hong Kongiin sijoittuva spesiaalinomainen Lucky White Ghost irroittaa Fitzin sarjan kuvioista, ja tietenkin kadottaa samalla totutut jännitteet aivan tyystin. Ihan näppärästi toki on tarina rustattu, mutta on silti vaisuinta Fitziä. Ja kun paras terä puuttuu, tulee katsoja kiinnittäneeksi huomiota hätkähdyttävään kaavamaisuuteen. On kuin jonkin aiemman murhamysteerin raameihin olisi generoitu uusi tarina eri ympäristöllä, eri roolihahmoilla, jopa eri käsikirjoittajalla: rahan perässä juoksevien aasialaisten teema jää nimittäin kummallisen pliisuksi, kesken. Fitz/Coltrane ei kuitenkaan petä, kyllä tuon karismaattisen järkäleen varassa voi tämmöisen välityönkin katsoa.



2006 valmistunut, Antonia Birdin ohjaama Nine Eleven onnistuu ihan kivasti liimaamaan terrorismin vastaisen sodan Cracker-ympäristöön. Mentaliteetti on odotetusti "Mitä hänelle ja perheelle kuuluu nyt?", ympärillä meuhkaavat ääliöpoliisit ovat vaihtuneet karismattomampiin, ruudussa on seestynyt 2000-luvun Fitz. Alku- ja lopputekstit ovat jostain käsittämättömästä syystä vittumaisen levottoman trendikkäät, mikä ei sovi sarjan luonteeseen niin yhtään. Kaavamaisuusongelma on läsnä samalla tavalla kuin Lucky White Ghostissa, mutta tarinaan on mukavampi heittäytyä, johtuneeko siitä, että ollaan taas takaisin Manchesterissa.



Mielestäni Crackeria pystyisi kyllä jatkamaan, muttei helposti. Fitzin kemia muiden ihmisten kanssa on olennainen osa tätä juttua, ja se vaatii karismaattisemman castingin kuin mitä näissä kahdessa spesiaalissa oli. Myös vaihtelevampi kerronnallinen ote olisi tervettä irtiottoa vanhaan, tarkoittamatta tietenkään mitään nopeita leikkauksia ja pyssynpauketta, vaan kertomusten rakenteellista uudelleenmietintää. Ja tarinat mielellään tutuilta, henkilöt läpikotaisin tuntevilta kirjoittajilta.



Lie sittenkin mahdoton tehtävä?

Viimeinen Fitzaus

Katkera paluu esitetään TV 1:llä ensi sunnuntaina klo 22.00.