Boheemielämää elokuvissa

Boheemielämää ja Withnail & I aiheen ytimessä... ja jossain mielessä kaikki kulkuri-Chaplinit?



Boheemi ihminen liikkuu jossain aineellisen kurjuuden ja henkisen rikkauden rajamailla, kokien vallitsevan yhteiskunnan vieraana, mutta kuitenkin samalla ollen tietyssä mielessä jatkuvasti siihen suhteessa. Boheemin voisi katsoa eroavan syrjäytyneestä vain hänen oman romanttisen asennoitumisensa kautta, siinä että hän näkee melankolista kauneutta dekadenssissaan. Näin boheemin toimintaa ei leimaa hänen kokemansa kurjuus, vaan hän luovii parhaansa mukaan eteenpäin kurjuudesta huolimatta. Monestihan boheemiuteen liitetään myös taiteilijaelämän viettäminen, joka on oleellinen osa sanan merkitystä, mutta ei nähdäkseni aivan välttämätöntä.



"Mitäs näitä nyt olikaan"?

Myös "iha kiva" Dalí – Garcia Lorca – Buñuel ‑kolmiodraama

Little Ashes voisi kuvata boheemielämää, juolahti mieleeni. Ainakin taide, kohtalokas tuska ja dekadenssi läsnä, en nyt muista oliko mukana niinkään köyhäilyä.

Elokuvan Naked (1993) päähenkilön, Johnnyn voisi sanoa elävän boheemielämää. Suosittelen elokuvaa muutenkin, kuten joskus aikanaan kirjoittamastani

arvostelusta voi päätellä.

Agnès Vardan

Sans toit ni loi/Kuin taivaan lintu (1985) on hippiaatteen ja boheemi-ideaalin kitkerä ja analyyttinen päivitys 1980-luvulle. Romantiikasta ei tietoakaan.

Matti Erholtz ( 23.10.2012 23:17)

Agnès Vardan Sans toit ni loi/Kuin taivaan lintu (1985) on hippiaatteen ja boheemi-ideaalin kitkerä ja analyyttinen päivitys 1980-luvulle. Romantiikasta ei tietoakaan.

Romanttisuus on kyllä jokseenkin kyseenalainen osa boheemiutta, ikään kuin ulkopuolisesta näkökulmasta asetettu tulkinta tilanteesta. Withnail & I:n päähahmot ovat kurjia, onnettomia, ja jatkuvasti huumepäissään; Ja vaikka elokuva on hauska ja hahmot omalla tavallaan rakastettavia, vältetään turhaa pumpulointia tietoisesti, ohjaaja-kirjoittaja Robinson tuo selvästi näkyville sen, kuinka vaikeaa on romantisoida kun "tilanne on päällä". Luulen, että kun boheemiuteen suhtautuu rehellisesti, niin elämäntyylin jatkuva yhteiskunnan rajoilla eläminen ja veitsenterällä oleminen korostuvat, ja tilanteen kauneus ja romantiikka kumpuaa enemmänkin ajoittaisista inhimillisyyden välähdyksistä.

Jeunetin

Micmacs à tire-larigot elokuvan "roskisporukka" on valinnut tiensä ja näyttää olevan onnellisempia ihmisiä koko elokuvassa. Ja löytyyhän sieltä myös sitä romantiikkaa.