Family Guy

Aloitin katsomaan sarjaa uusiksi ensimmäisestä tuotantokaudesta eteenpäin. Tätä ennen olen nähnyt viimeksi sarjan uudempia jaksoja ja animaatio on näissä ensimmäisissä osissa nyt silmiinpistävästi heikompaa mutta kyllähän jaksot toimivat muuten jo varsin hyvin.

Sarjana varmaankin elitistisempi verrattuna Simpsoneihin siinä mielessä että jutut ovat välillä melkoisen törkyisiä. Sarja jakaa kansaa kahtia, toiset tykkää ja toiset eivät pääse kunnolla sisälle sarjan logiikkaan/maailmaan. Onhan se toki myönnettävä että Family Guy voi vaatia alussa hieman totuttelua. Pääosan perheeseen kun kuuluu mm. ihmistä muistuttava koira Brian ja Stewie-vauva joka haaveilee äitinsä murhaamisesta ja maailmanvalloituksesta. Sarja on myös huomattavan gagivetoinen ja sisältää mm. paljon vitsitakaumia.



Mitä mieltä jengi täällä on sarjasta? Osuuko ja uppoaako Seth MacFarlanen jutut vai kierrättekö sarjan kaukaa? Itselleni homma toimii (vei minultakin alunperin jonkun aikaa totutella sarjan tyyliin). Nyt olen kyllä sarjan fani ja diggaan kovastikin jutuista, vaikka onhan tässä joitakin ärsyttävän usein toistuvia asioita. Toisaalta tässä mennään välillä ihan nextille levelille jolle esim. Simpsoneissa ei voisi kuvitellakaan mentävän.

Mielestäni South Parkin "Cartoon Wars" ‑tuplaepisodi kertoo Family Guystä tasan kaiken tarvittavan. Mutta perverssit respektini kuitenkin sille, että jaksat tuolle maratonille lähteä. Smaksaker smaksaker!

Pari ekaa kautta on tullut nähtyä ja kyllähän Family Guy ainakin Simpsoneita paremmin uppoaa. Ymmärrän kyllä ettei varsinkin loputtomat "takaumavitsit" naurata kaikkia. Mutta joo itse kuitenkin tykkään. Hulluja hahmoja ja sopivan kieroutunutta huumoria.

Family Guyn dvd-boksien jaksot näyttävät menevän hieman epäloogisesti, joka voi aiheuttaa harmaita hiuksia joillekin. Tietyn kauden boksit eivät sisällä täysin samoja jaksoja samassa järjestyksessä kuin mitä ne on esitetty tv:ssä alunperin. En omista kaikkia saatavilla olevia bokseja mutta löysin tällaisen wikipedia artikkelin aiheesta: List of Family Guy DVDs

Family Guy on siinä mielessä hyvä sarja että tämähän tuntuu paranevan koko ajan edetessään. Katsoin eilen 9. kauden ensimmäisen jakson And Then There Were Fewer ja tämähän oli hemmetin hyvä. Noin tunnin kestävä Agatha Christie whodunnit-parodia. Sarjaa ei kannata tuomita kokonaan pelkästään takaumapohjaiseksi sketsikoosteeksi, koska sisältäähän tämä paljon täysin juonivetoisia ja hyvin käsikirjoitettuja jaksoja. Alkukaudet ovat kyllä enemmän näitä yksittäisiin sketseihin pohjautuvia, mutta myöhemmillä kausilla nähdään myös esimerkiksi loistavasti käsikirjoitetut aikamatkajaksot. Nuohan vetävät vertoja ihan mille tahansa tv-sarjalle käsikirjoitukselisessa nerokkuudessa. Myös animaatio on kehittynyt huimasti eteenpäin alkukausista.

OkeiOkei, minä annan tänä kesänä tälle sarjalle vielä mahdollisuuden, kun tilaisuus annettiin. En tiedä, oliko kyse vakavastakin mielenhäiriöstä, mutta ostin pois kanssaelitistin nurkissa lojuneet kaudet 1-11. Ekan olen aiemmin katsonut, ja se alkoi melko varhaisessa vaiheessa harmittaa... Mutta ilmeisesti paranee sitten myöhemmiten. Vaan kannattaako lähteä vahtaamaan kronologisesti lainen, jos ykköskausikin tökki pahasti?

Kaudet 1-6 katsottu. Eka kausi on selvästi hakemista, eikä mielipidettä sarjasta kannata muodostaa sen perusteella (=näpäytys itselle). Jo kakkoskaudesta lähtien homma lähtee kieroontumaan ja syvenemään hämmentävän kadehdittavan epäkorrektiksi. Paikoin voitaneen jopa puhua siitä parisen vuotta sitten tapetilla olleesta "äärihuumorista". Simpsoneihin ja South Parkiin ei tätä oikeastaan kannata verrata lainkaan, jokainen on omalla tavalla ansiokas piikkinsä Amerikan Yhdysvaltojen lihassa. Griffinin perheen hahmot eivät ole kaikkein onnistuneimpia, enkä tiedä, ovatko nämä edes mitään "hahmoja": ennemminkin kuoria, sapluunoita, joihin voi sovittaa (ja sovitetaan!) kaikkea mahdollista älyvapaata.

Family Guyn takaumatekniikka on niin hit or miss ‑kamaa kuin vain voi olla. Paskimmillaan irtoclipit ovat viitattavien juttujen yksitotista uudelleentoistoa, mutta innovatiivisimmillaan häsellys suo kyllä sen sortin vatsanaurua, jota nuo S-alkuiset kilpailijat harvemmin aiheuttavat. Absurdi maailma, jossa voi sattua seuraavaksi mitä tahansa, on erittäin onnistunut, ja kivityksenkin uhalla näkisin sarjan räiskyvyyden kunniakkaimpana 2000-lukulaisena jatkumona ZAZ-komiikan perinteille, toddsolondz-osaston nihilismillä maustettuna. Ja musiikkihan on ihan pirun erinomaisesti ja huolella toteutettu.


Sarjan pahempi heikkous on sen selkeä sukupolvikomediallisuus. Edes kaikki x-sukupolvelaiset eivät niin hirveästi tuosta 80-luvusta niin perusta, mutta Seth MacFarlane ja kumppanit ovat välillä rasittavan ripustautuneita tuohon kulta-aikaansa. Välillä tuntee itsensä tulevaisuuden hoitokotivanhukseksi, jolle on tehty rauhoittavia nostalgiapiirrettyjä, että hei tämmöstä sun nuoruudessa oli.


Mutta siis: plussan puolelle tässä jäädään. Pääkopassa kyllä jokin aristoteliaanisen kerrontakoherenssin jumala nalkuttaa katsoessa jatkuvasti, että karmeaa, sinne tänne rönsyilevää sontaa. Mutta mitä sitten? Juoni on muutenkin yliarvostettu juttu, ja tämä eccehomo-tilkkutäkki viihdyttää, that's it!

QCine (14.6.2014 16:38)

Kaudet 1-6 katsottu.

Ja matkaa kannattaa jatkaa, sillä esim. 8. kaudella nähdään yksi sarjan parhaimmista yksittäisistä episodeista nimittäin Road to the Multiverse. Muistaakseni myös animaation taso ja esim. nuo mainitsemasi musiikkiesityksetkin paranevat koko ajan sarjan edetessä. 

Matka päätöksessä, dvd-kaudet 1-11 (oik. 1-9, mitä hittoa?) nyt katsottu ja niinsanotusti "hallussa". Ei tosiaankaan harmita, mutta melkoista vuoristorataa tämä sarja kyllä on. Lyhyellä aikavälillä näin paljon Family Guyta on varmasti omiaan aiheuttamaan hämmentyneen, kieroutuneenkin olon itse kullekin. 

Episodeguideja vilkuilin. Cleveland Show'ta tehty neljä kautta, American Dadissa 10.kausi alkamassa, Family Guyssä kolmastoista (ei-dvd:iden mukainen). Seth MacFarlane on onnistunut luomaan aivan helvetinmoisen popkulttuuriviittaushuumorin intertekstualismi-imperiumin. Sen tuotteissa räiskitään isopiippuisella huumorin haulikolla nonstop ihan sinne tänne täysin mistään välittämättä. Okei, en ole katsonut Cleveland Show'ta ja American Dadia enempää kuin nuo Family Guy ‑dvd:iden näytejaksot, mutta meininki niissä tuntuisi olevan astetta tuubempaa ja valjumpaa ihan ok animoinnista huolimatta. 



Näkisin, että Family Guyssä vedenjakaja on jossain 6-7:nnen kauden paikkeilla. Sen jälkeen tekijäporukan tyylirima jotenkin madaltuu. Se vähä, mitä "hahmoista" on aiemmin välittänyt, katoaa, kun tekijät tekevät heistä vuorotellen sietämättömiä kusipäitä. Tietenkin tämä on olennainen osa nihilististä otetta, mutta aiheuttaa silti levottoman olon. Toki juuri ko. olokin voi olla tekijöiden tarkoitus, minentiijä. Sarjassa tapahtuu perverssi Seinfeld-ilmiö. Budjetit kasvavat, on varaa revitellä enemmän, mutta jokin jää matkan varrelle. Lisäksi sarjan evoluutioon liittyy silkkaa halpahintaista typeryyttä. Puhuisin mielelläni ns. jump the shark ‑ilmiöstä, mutta hyppääjän pitäisi epäonnistua ja joutua haiden keskelle niin, että nähdään mahdollisimman paljon verta ja suolia. Oksentaminen, ylenpalttinen väkivalta ja yksiulotteisten sivuhahmokuorien väkinäisen tuntuiseksi yltyvä viljeleminen kokee inflaation todella lyhyessä ajassa. Lisäksi f-sanan viljeleminen, joka aiemmin oli ollut säästelevyydessään jopa tyylikästä, karkaa käsistä. Uutta ei enää tuoda sarjaan, joten 10. kaudella luopuminen tutuksitulleesta takaumatekniikasta on jotakuinkin odotettua, ja freesiäkin, olletikin, kun suurin osa 8-9. kausien jutuista on silkkaa vammailevaa skeidaa. 11.kaudella yhdentekevyys ja komiteamietintömäiset juonet ovat saaneet lopullisesti vallan, ja katselumaratonini viimeisen jakson (9-17 Foreign Affairs) viimeinen kohtaus oli typerryttävässä tomgreenmäisyydessään oikeinkin symbolinen momentti siitä, mihin oli tultu. 


Päädyn siis suosittelemaan kausia 3-7, joista löytyy se Family Guyn perimmäinen, rytmi- ja tyylitajuinen essenssi. Kyse ei edelleenkään ole koherenssista, vaan huumorityypin hallinnasta. Epäkypsä teinihuumorikin on osaavissa käsissä nerokasta, mistä esimerkkinä kultakausien pieruvitsit, mutta kun antaumus ja tunne katoavat, jäädään väkisinkin miinuksen puolelle, olkoonkin, että makeita irtonauruja piisaa siellä täällä. Kuitenkin niitä on liian harvassa, jotta voitaisiin puhua minkäänkään sortin uudelleenkatseluarvosta. Mitä enemmän tätä ajattelee, käy niitä nerokkaimpia ideoita peräti sääliksi tuon teollisen, väkinäisen huumorihutun seassa. 



Eric Cartmanin sanoissa (<-- Cartoon Wars) on perää edelleen, mutta etenkin nyttemmin. 


Edit: Star Wars ‑spessut olivat ihan katsottavia, ensimmäinen jopa yllättävän innovatiivinen spooffi freeseine 2007-vuosimallin huomioineen ja näkökulmineen. Episodet V ja VI ovatkin sitten epätasaisempaa, mutta trilogian itseironinen päätös on oikein sympaattinen. Kyllä MacFarlane-tuotteissa sellaista melbrooks-hurlumheitä vaan löytyy. Family Guy ‑inhoajan kannattaa ehkä koettaa kahlata tuo Episode IV ja nähdä hahmojen läpi niihin oikeasti mainioihin Star Wars ‑gageihin.

Kyllähän tätä ihan mielellään katselee.