Eli tuli laitettua kyseinen elokuva tilaukseen ja koska en ennen ole elokuvaa nähnyt niin ajattelin hieman kysellä mikä näistä viidestä versiosta on se mikä kannattaisi katsoa ensimmäisenä?
Blade Runner 5-Disc Ultimate Edition
Sii, viisi versiota eli kolme kait on mutta mitä nuo kaksi ?
International Theatrical (a.k.a. Uncut) Version
Kannattaa ehkä aloittaa jenkkiteattereissa pyörineellä versiolla. Näiden eri versioiden välinen vertailuhan on aika pienillä asioilla kikkailua tyyliin: onko se kertojaääni nyt hyvä vai huono asia, ja mikä loppu on ns. "oikea".
Viimeiseksi kannattaa jättää tietenkin final cut, sekä tietysti tuo workprint, joka kannattaa tosiaan katsoa vasta pinon viimeisenä mielellään vasta pari päivää päätöksen jälkeen.
Oma näkemykseni on, että ei välttämättä kannata katsoa kuin Theatrical Cut tai International Cut ja Final Cut.
Workprint on se 'raakavedos' jonka esittäminen johti DC:n syntymiseen ja Final Cut on kuin DC, mutta minuutin lisäyksellä ja kaupunkiefektien parantamisella. DC-version aikaan Ridley ei ollut ns. johdossa aikataulusyistä ja Final Cut on vasta se ns. official Dir Cut, josta Scott on vastannut kokonaan.
Loppujen lopuksi olennaisimmat erot on kuitenkin alkuperäisen studion leikkaaman version ja Final Cutin välillä. Jos kolmannen version haluaisi katsoa, niin ehkä tuo workprint.
Kannattaa katsoa nuo monituntiset dokkarit levyltä. Äärimäisen yvää vastinetta rahalle nekin.
Iso kiitos infosta, joten eiköhän jommalla kummalla teatteriversiolla mennä. Yleensä juuri kiinnostaa nähdä leffa ensimmäisenä mahdollisimman alkuperäisessä muodossa.
Blade Runnerin tapauksessa on hieman tulkinnanvaraisuutta mikä on kaikkein 'alkuperäisin'. Periaatteessa se olisi ehkä tuo workprint, jonka jälkeen studio leikkasi oman versionsa ja Scott taas halusi palata takaisin...
Mutta joo, ymmärsin mitä tarkoitat, mutta paketti sallii vähän eri näkökulmia versioiden katsomiseen. Suomenkielisellä wikipedia saitilla oli muuten näemmä tietoa tiivistetysti noista versioista, sieltä voit lukea lisää eroista.
Olen vähän yllättynyt, että alkuperäisiä teatteriversioita suositellaan... yleensä olen nähnyt pelkkää vihaa niitä kohtaan, enkä itsekkään missään nimessä niitä suosittelisi. Makuasia toki (etenkin jos on nähnyt elokuvan sen alkuperäisen julkaisun yhteydessä), mutta omasta mielestäni teatteriversiohin studion toimesta lisätty keveämpi lopetus on melko tavanomainen päätös, kun taas Scottin lopetus (DC ja FC) on elokuvahistorian hienoimpia.
En ole varma olenko nähnyt elokuvaa kokonaisuudessaan kertojaäänellä, mutta ajatuksen tasolla sekään ei kuulosta hyvältä idealta. Oliko tämäkin studion vaatimus, jotta elokuva olisi katsojille helpompi ymmärtää?
Niin tai näin, itse suosittelisin joko Director's Cuttia tai Final Cuttia. Final Cut on periaatteessa se hiotumpi, ehkäpä parempikin versio, mutta en pidä siitä, että 80-luvun elokuvaa sorkitaan 2000-luvun digiteknologialla. Dir. Cut on, Jakelin mainitsemista tuotantohäslingeistä huolimatta, lähempänä sitä miltä Blade Runner olisi voinut näyttää vuonna 82. Ainakin ymmärtääkseni se on kasattu alkuperäisistä materiaaleista eikä sisällä kyseiselle aikakaudelle kuulumatonta teknologiaa. FC on tosin varsin hienovarainen sekin – mistään Lucas-työstä ei ole kyse.
Korjailkaa jos tuli jotain virheväittämiä, en ole mikään BR-asiantuntija. Work Printtiä en ole nähnyt enkä tiedä kuinka se loppuu.
en pidä siitä, että 80-luvun elokuvaa sorkitaan 2000-luvun digiteknologialla.
Periaatteessa on tietysti oltava samaa mieltä, mutta Final Cutin viilaukset on tehty niin hämmentävän saumattomasti ettei niistä todellakaan voi tuohtua muista kuin puhtaan periaatteellisista syistä.
Olen vähän yllättynyt, että alkuperäisiä teatteriversioita suositellaan... yleensä olen nähnyt pelkkää vihaa niitä kohtaan, enkä itsekkään missään nimessä niitä suosittelisi.
Se "vihaaminen" on jäänne ajalta, jolloin ei ollut muita versioita. Meni aika hyvin läpi ajatus, että Dir cut Blade Runnerista olisi jokin kadonnut Graalin malja. Nyttemmin, kun näitä versioita on oikeasti nähty, eivät ne sen kummemmilta tunnu. On vissiin alettu arvostamaan kertojanääntä tunnelmaa-luovana elementtinä.
En ole varma olenko nähnyt elokuvaa kokonaisuudessaan kertojaäänellä, mutta ajatuksen tasolla sekään ei kuulosta hyvältä idealta. Oliko tämäkin studion vaatimus, jotta elokuva olisi katsojille helpompi ymmärtää?
Jep, juuri näin tuossa kävi. Kertojaääni lisättiin mukaan vasta aivan lopussa ja Ford oli itsekin sitä tehdessään kummissaan, että mitä tässä nyt oikein tehdään – ainakin omien sanojensa mukaan, siis.
Olen vähän yllättynyt, että alkuperäisiä teatteriversioita suositellaan... yleensä olen nähnyt pelkkää vihaa niitä kohtaan, enkä itsekkään missään nimessä niitä suosittelisi.
Se "vihaaminen" on jäänne ajalta, jolloin ei ollut muita versioita. Meni aika hyvin läpi ajatus, että Dir cut Blade Runnerista olisi jokin kadonnut Graalin malja. Nyttemmin, kun näitä versioita on oikeasti nähty, eivät ne sen kummemmilta tunnu. On vissiin alettu arvostamaan kertojanääntä tunnelmaa-luovana elementtinä.
No eihän sitä tässäkään ketjussa varsinaisesti suositella, mutta kun ketjun aloittaja on valmis käymään läpi usemman version, niin tuohan tuollainen kontrastia – Final Cutin eduksi.
Epäilen, että Philip K. Dick kuoli 1982 oikeasti sydänkohtaukseen siksi, että näki ennalta tuon studioversion lopun....
Onhan tuossa jonkinlainen logiikka katsoa ensin joku huonompi versio (theatricalit), että sitten Dir./Final Cut tuntuu vielä paremmalta... Suosittelisin kuitenkin ilman muuta suoraan sen parhaan version (Final Cut) kokemista puhtaaltakin pöydältä. Eipä synny ainakaan mitään perverssiä ensirakkaussuhdetta johonkin äpäräversioon, vaan ne voi sitten katsoa myöhemmin kuriositeetteina jos kiinnostaa.
Tästä ja myös mm. Alieneiden versioista oli juuri puhetta eräällä toisella foorumilla, johon kattavasti vastattiin, joten voisin liittää sen postauksen suoraan tähän ilman että alkaisin itse sitä selittämään omin sanoin (sisältää myös spoileja jos ei ole leffaa nähnyt):
Theatrical cut has bad Harrison Ford narration and a tacked-on happy ending, because the studio felt that audiences wouldn't understand the movie without the narration, and because they thought audiences wouldn't like such an ambiguous ending. Said tacked-on ending includes outtake helicopter shots from The Shining, and generally has a radically different feel from the rest of the film.
In the early '90s, someone accidentally screened the workprint version (no happy ending and no narration except for at Batty's death; the last reel or two had temp music, too) instead of the theatrical cut. People loved it, so that version started getting shown as the "Director's Cut" in theaters.
Seeing an opportunity, the studio asked Ridley Scott if he wanted to make a true director's cut. He basically said he was too busy at the time, but gave them some notes on what he'd like changed.
So, the 1992(?) "Director's Cut" of Blade Runner is the US theatrical cut, minus any narration, minus the happy ending, plus a poor-quality version of Deckard's unicorn dream/vision (more a dream in this version since Deckard appears to be sleeping).
Scott was less than satisfied with this version, since none of the editing was changed after the narration was taken out and the unicorn scene wasn't quite right.
So, in the 2000's, when they were getting ready to do the Blu-Ray, Scott had time, and offered to create his own true Director's Cut. The studio agreed, and "The Final Cut" was the result.
The Final Cut of Blade Runner features no narration; in the scenes that originally had narration, the editing is much closer to the workprint version, so there's not a bunch of pointless dead space; a few shots that were originally only in the workprint version (mainly outside the club where he finds Zhora); the properly-restored version of the unicorn vision (with Deckard being awake); no happy ending; re-done color timing throughout; and some continuity/effects fixes, such as the head of Zhora's stunt double going through the glass being replaced with the actual actress' head, the background behind Batty when you first see him replaced since it's a shot from later in the film (and Tyrell's hand on his shoulder is painted out), and – my personal favorite – the shot of the dove flying into the air at the end has been completely redone, because the original was clearly shot out in the parking lot when they realized they didn't have that shot – among other small changes like that (the wound on Deckard's cheek that appears before he gets it is erased in those shots, for instance).
So the Final Cut is Ridley Scott's true director's cut of Blade Runner, though the version billed as the "director's cut" is a close approximation.
Oh, and the International version of the theatrical cut had some particularly violent shots in it that were cut from the US theatrical version – these shots were not restored in the '92 director's cut, but were restored in the Final Cut.
I always recommend the Final Cut of Blade Runner to people who've never seen it. I have my (very minor) problems with it, and some people *hate* the new color timing, but I still think it's the best available version, followed by the '92 Director's Cut. But the Final Cut just flows better, since the editing was tightened up to accommodate the loss of narration.
Special Editioneiden ja muiden vihaajana jopa minäkin melkein suosittelisin Final Cutia näistä. En ehkä ensimmäiseksi kerraksi mutta jos useammin katsoisin, niin se voisi olla paras versio jonka ottaa esiin. Toisaalta myös Director's Cut on hyvä ja läheisempi versio alkuperäisestä, ilman turhia lopuksi lisättyjä juttuja (kerronta ja loppu). Mutta jos joka tapauksessa aikoo kaikki katsoa, niin kannattenee ehkä lähteä julkaisujärjestyksessä (paitsi workprint lähinnä kuriositeettina viimeiseksi). Jenkkiversio noista on kuitenkin se huonoin.