Akira Kurosawa

Spiritual Boxer 30.3.2012 11:20

Aika perustaa miehelle kunnon ketju nyt kun sain viimein hankittua Criterionin/Eclipsen The First Films of Akira Kurosawa ‑boksin ja aloitettua projektin katsoa kaikki Kurosawan kolmekymmentä dvd:ltä löytyvää ohjausta kronologisessa järjestyksessä ("Akira Kurosawa ja tylsyys" täältä löytyykin jo, mutta nyt ei ole kyse tästä yhdistelmästä). Valmista tuskin tulee vielä tämän vuoden puolella, sillä kunnollisiin Criterion-julkaisuihin päästessä tarkoituksena on kahlata läpi myös ekstrat, ehkä kommenttiraitoja lukuunottamatta. Vajaa kolmannes näistä on nähty aiemmin, mutta jo sillä perusteella on ollut helppo nostaa AK kaikkien aikojen elokuvasuuruuksien pantheoniin. (Kieltämättä katseltuina ovat ne maineikkaimmat teokset.)





Tuli myös boksin myötä hankittua omaelämäkerrallinen kirja Something Like an Autobiography, joka olisi tarkoitus lukaista tässä projektin ohessa. Muutaman kymmenen sivun perustella oivallista kamaa. Muuta Kurosawa-kirjallisuutta saa suositella! (Suomeksi ei taida olla varsinaisesti mitään..?)



Kurosawa-projekti 1/30: Sanshirô Sugata aka Judo Saga (1943) [dvd] ***½



Kurosawan varmaotteinen debyyttiohjaus ei ole mikään mestariteos, mutta erittäin viihdyttävä ja monelta taholta taidokas henkilökuva judon syntyhistorian alkuvuosilta. Tarina keskittyy äkkipikaisen judo-oppilas Sanshiro Sugatan henkiseen kasvuun toiminnallisena keskipisteenään kuuluisa historiallinen ottelu, v. 1886 Tokion poliisivoimien järjestämä taistelulajiturnamentti, jossa määriteltiin paremmuus perinteikkään jujutsun ja uuden lajitulokkaan, Jigoro Kanon kehittämän Kano jutujutsun a.k.a. judon välillä. Kanon judokat olivat voitokkaita, ja pestattiin opettamaan lajinsa salat poliiseille. Elokuvassa mukana on myös romanssia ja värikäs pahishahmo. Matsit ovat kohtalaisen dynaamisia, vaikka 40-luvun alun aseeton heittelykoreografia ei ymmärrettävästi kovin atleettisiin tai realistisiin suorituksiin taivukaan. Kurosawa luo jo tässä monia hienoja kuvia, kohtauksia ja montaasimaisia jaksoja, ja kompakti n. 90-minuuttinen sisältää juuri sopivasti dramaattisia, filosofisia ja toiminallisia aineksia, jottei tylsää tule missään vaiheessa. Suuri osa elokuvan viehätyksestä nojaa Sugataa näyttelevän Susumu Fujitan rooliin täydellisesti sopivalle vilpittömälle karismalle. Ei ihme että Fujitasta tuli tähti ja elokuvasta hitti. Mikäli on AK:n elokuvanteosta lainkaan kiinnostunut, ei ole mitään syytä ohittaa mainiota debyyttiä.



Elokuva perustuu Tsunejiro Tomitan, joka oli yksi Kanon alkuperäisistä judo-oppilaista, pojan Tsuneo Tomitan kirjaan. Kaksi seuraavaa filmatisointia aiheesta, Shigeo Tanakan Sugata Sanshiro (1955) ja Seiichiro Uchikawan Sugata Sanshiro (1965), tehtiin Kurosawan käsikirjoituksen pohjalta. Kolme myöhempää Sugata-elokuvaa (1966, 1970, 1977) perustuvat puolestaan suoraan alkuperäiskirjaan.



Eclipsen R1 The First Films of Akira Kurosawa ‑boksista löytyvä dvd on kuvaltaan täysin katsomiskelpoinen, vaikka elokuvan vanhuus näkyy eikä roskainen ja tumma printti ole todellakaan missään priimakunnossa. Uusissa alkuteksteissä pahoitellaan, että elokuvasta esitetään (sota)viranomaisten aikoinaan sensuroima versio, eikä poistettuja otoksia ole löytynyt filmiin palautettaviksi. Sittemmin vasta huomasin että leffa olisi löytynyt myös BFI:n Briteissä viime vuonna julkaisemasta Early Kurosawa R2-boksista, joka sisältää ekstroina "Deleted Scenes from Sugata Sanshiro (11 mins)" ja 22-Page Bookletin. Tällä perusteella se olisi suositeltavampi tapa hankkia teos nähtävilleen. Eclipsen boksissa ei ole ekstroja edes läpyskän verran.
Meller 13.7.2014 13:59

Hyytyikö projekti alkuunsa, kun et ole edistymisestä huudellut, vai ovatko muut kiireet vieneet miestä? Kerro toki lisää!


Minäkin palasin mestarin tuotoksiin toista kertaa tänä vuonna, viimeksi Yojimbo ja nyt paljon syvemmissä vesissä uiva...

Ran (1985)


Näitä spektaakkeleja voisi katsoa päivätyökseen. Tiukkaa kullien kalistelua vallasta ja kunniasta tukevat viimeisen päälle harkitut kuvaus, äänimaisema ja yksityiskohtia tursuileva, huippuunsa viimeistelty lavastus. Symboliikka on yhtä harkittua ja tarkoituksen mukaista. Tatsuya Nakadain pykälittäinen lahoaminen hulluuteen on todella spookyn näköistä ja tuntuista, ja hien näyttelijä loistaa raskaan meikkinsä alta. Seesteisen mutta panostavan tunnelman rikkovat todella painostavat, aivan törkeän hienosti toteutetut taistelukohtaukset. Kaiken hallittu ja hidas vajoaminen sekasortoon on kaunista ja kylmävää katsottavaa. Ihmisluonto niittää sen minkä kylvää.