Hideo Gosha

Goshan paremmistoa on

Elitistissäkin käsitelty muutaman elokuvan verran, joten miksei ruodittaisi foorumillakin.



Aika outo heppu siinä mielessä, että miehen alkuaikojen tuotanto (1964-1974) oli äärimmäisen maskuliinista samurai-, yakuza- ja film noir ‑elokuvaa, joissa miehet mittelivät ja naiset olivat koristeina jossain taustalla. Teemana oli usein miesten välinen luottamus / ystävyys, tai miehinen velvollisuus. Nämä elokuvat ovat kaikki katsomisen arvoisia, etenkin Three Outlaw Samurai, Hitokiri, Violent Streets, Samurai Wolf　ja Cash Calls Hell.



1980-luvulta lähtien Goshasta tuli, yllättävää kyllä, lähes yksinomaan naisten ohjaaja. Näissä elokuvissä päähenkilöt olivat usein naisia, oli genre sitten yakuza tai melodraama. Löytyi geishaa, yoshiwaraa (Edon kuuluisa punaisten lyhtyjen alue), female gambleria, wives of the yakuzaa ja Gate of Flesh ‑sovitusta. Sakista irtoaa muutamia hyviä elokuvia, mutta myös monia keskinkertaisuuksia ja joitain turhia unipillereitä.



Näiden kahden vaiheen väliin jäi kahden elokuvan mittainen siitymäosuus 70-luvun lopussa, joka tuotti sotkuista, mutta viihdyttävää ja väkivaltaista samuraielokuvaa. Taisi olla näihin aikoihin kun Gosha tosissaan explotisoitui, eli naisten turhasta vaatetuksesta hankkiuduittiin tasaisin väliajoin eroon. Sama trendihän jatkui sitten women cinema ‑aikakaudella, ja jopa JP-Oscar ‑jyrässä The Geisha naiset tappelevat yläosattomina melodraamaamisen ohessa.



Goshan filmografia



Testosteroni-aikakausi (1964-1974)

Three Outlaw Samurai (Sanbiki no samurai) (1964) (HK Video R2 FR, Shochiku R2J, Raro Video R2 IT, Panorama HK, Criterion BD)

Sword of the Beast (Kedamono no ken) (1965) (HK Video R2 FR, Criterion R1)

Cash Calls Hell (Gohiki no shinshi) (1966) (HK Video R2 FR)

Tange Sazen: The Secret of the Urn (Tange Sazen: Hien iaigiri) (1966) (HK Video R2 FR, Toei R2J, Animeigo R1)

Samurai Wolf (Kiba ookaminosuke) (1966) (HK Video R2 FR)

Samurai Wolf 2 (Kiba ookaminosuke jigoku kiri) (1967) (HK Video R2 FR)

Goyokin (1969) (Wild Side Video R2 FR, Tokyo Shock R1)

Tenchu (Hitokiri) (1969) (Wild Side Video R2 FR)

The Wolves (Shussho Iwai) (1971) (Animeigo R1 US, Artsmagic R2 UK)

Violent Streets (Boryoku gai) (1974) (HK Video R2 FR)



Siirtymäaikakausi (1978-1979)

Bandit vs. Samurai Squad (Kumokiri nizaemon) (1978) (HK Video R2 FR, Shochiku R2J)

Hunter in the Dark (Yami no karyudo) (1979) (HK Video R2 FR, Shochiku R2J, Raro Video R2 IT)



Women Cinema ‑aikakausi (1982-1992)

Onimasa (Kiryûin Hanako no shôgai) (1982) (Wild Side Video R2 FR, Toei R2J, Animeigo R1 US)

The Geisha (Yokiro) (1983) (Wild Side Video R2 FR, Animeigo R1 US)

Fireflies in the North (Kita no hotaru) (1984) (Toei R2J)

Oar (Kai) (1985) (Wild Side Video R2 FR, Toei R2J)

Tracked (Usugesho) (1985) (Shochiku R2J, Panorama HK)

Death Shadows (Jittemai) (1986) (HK Video R2 FR)

Yakuza Wives (Gokudô no onna-tachi) (1986) (Wild Side Video R2 FR, Toei R2J)

Tokyo Bordello (Yoshiwara enjo) (1987) (Wild Side Video R2 FR, R2J Toei)

Gate of Flesh (Carmen 1945) (Nikutai no mon) (1988) (Toei R2J)

Four Days of Snow and Blood (226) (1989) (Shochiku R2J, Panorama HK)

Heat Wave (Kagero) (1991)( HK Video R2 FR, R2J Shochiku, Panorama HK)

Oil Hell Murder (Onna goroshi abura no jigoku) (1992) (HK Video R2 FR)



(sanomattakin lienee selvää, että ranska- ja japanipainoksista ei tekstejä löydy, joskin enemmän tai vähemmän virallisen tekstitystiedoston voi löytää netistä jokaiseen listattuun elokuvaan)



Goshan elokuvista vielä näkemättä Fireflies in the North, Tracked ja Four Days of Snow and Blood, joskin kaksi ensimmäistä löytyy kyllä hyllystä. Muutenkin jos haluaa kysellä dvd-painoksista, niin omasta hyllystäni löytyy / on löytynyt kaikki ranskapainokset ja osa japsilevyistä.

Cash Calls Hellin lumisadekohtaus ja Hitokirin juoksukohtaus ovat kyllä niitä meikäläisen lemppari-elokuvakohtauksia ikinä. Jälkikauden tuotannosta olen nähnyt vaan Death Shadowsin, joka oli sen verran huono ettei ole oikein ollut motivaatiota katsoa näitä myöhäisempiä leffoja enempää. Wolves pitäis kyllä vielä nähdä.

Cash Calls Hellin lumisade on tosiaan itselläkin ollut aina esillä screencappien muodossa, kun olen leffasta jotain kirjoittanut. Hitokiristä muistiin on jäänyt parhaiten upea kuva Katsusta makaamassa pitkässä ruohikossa elokuvan loppupuolella.







ja sitten pari vuosikymmentä eteenpäin, kun sain tänään tokavikan Goshani katsottua. Four Days of Snow and Bloodia en omista, mutta väitän riskillä sen olevan huonompi:



Tracked (1985) ***½

Vengeance is Mineen helposti vertautuva takaa-ajotarina on Hideo Goshan paras 1980-luvun elokuva. Lähes aina mahtava Ken Ogata esittää tositapahtumiin perustuvassa tarinassa murhaajaa, joka pakenee poliisilta ja aloittaa vuosikausia kestävän piilottelun. Päättäväinen kyttä (kerrankin vakaata työtä tekevä ylinäyttelijä Takuzo Kawatani) roikkuu kintereillä koko ajan. Goshan muiden myöhäistöiden tapaan ohjaaja tyytyy tarkkailijan roolin, eikä hänen huippuaikojensa tapaista vimmaista visiota ole havaittavissa. Trackediin se kuitenkin sopii hyvin, sillä rikostarinan käsikirjoitus ja näyttelijät ovat niin hyviä, että ohjaajan hillitty ote osaltaan vahvistaa realistista ja vakavaa tunnelmaa. Pientä pippuria juttuun tuo taitavasti rikottu kronologia, joka kertoo tarinaa kolmessa eri aikatasossa ilman selkeitä siirtymäotoksia.

Fireflies of the North (1984) **

Goshan kankea spektaakkeli suuruudenhullusta vankilanjohtajasta, joka aikoo 1800-luvulla leipoa Hokkaidosta sivistyskeskuksen vankityövoimaa käyttäen. Plussaa lumisista maisemista ja hyytävistä oloista (sääliksi käy hangessa rinnat paljaana kahlaavia naisnäyttelijöitä), mutta kaksituntisena elokuva vajoaa liian usein tasapaksuuteen. Gosha kerää kriitikkopointseja kuvaamalla turhia ihmissuhdedraamoja teatraalisen kuivasti. Normaalisti loistava Tatsuya Nakadai on hänkin pääroolissa hieman kömpelö.



Carmen 1945 (1988) *½

Tasapaksu Gate of Flesh ‑sovitus (luoja ties kuinka mones sellainen) parhaat päivänsä nähneeltä Goshalta. Nais-cinema ‑aikakauttaan eläneen ohjaajan pääsiallinen kontribuutio on realistisemmat, lutkamaiset naiset, joista ei jaksa piitata. Eksploitaatiokertoimet pidetään matalana kriitikkoihin vetoavan, mutta tylsänpulskean kasaridraaman nimissä. Tissejä toki vilahtelee. Teknisesti ihan pätevän elokuvan harvoissa miesrooleissa yakuza-vakiot Jinpachi Nezu ja Tsunehiko Watase. Aika turha.



Oil Hell Murder (1992) *½

Goshan viimeinen elokuva on pitkäveteinen historiallinen melodraama, joka temaattisesti huipentaa hänen yhä realistisemmiksi käyneet naisdraamat. Luokkaerot ja rakkaus ajavat jälleen naiset kärsimykseen yksityiskohdiltaan huolitellussa elokuvassa... Tissit ovat harvassa, eikä väkivaltaa ole senkään vertaa, mielenkiintoisesta tarinasta tai tunnelmasta puhumattakaan. Goshan tokavika elokuva Kagero sentään oli ihan kelpo female gambler –kertomus.