The Artist (2011)

Artist (2011). Oscarimuri todennäköisesti, koska joku on taas saanut päähänsä tehdä mykkäleffan ja sellaiset hölmöt ideat saattavat toisinaan toimia. IMDB:n mukaan "The first mostly silent feature film given a major theatrical release since Mel Brooks's Silent Movie in 1976.". Akin leffa kai sivuutettu, koska ei saanut laajaa levitystä... Varmaan vetää helkkaristi yleisöä, koska "tällaisia leffoja ei enää tehdä" sekä mykkäleffa ‑itseisavonsa vuoksikin. No, epäilemättä on hyvin tehty ja tulee todennäköisesti myös katottua.

Pelkkä traileri vaikutti niin ärsyttävältä että, enkä ole edes mikään mykkis-puristi. Toivottavasti ei voita yhtään oskaria.

The Artistin still-kuvat tekivät minuun vaikutuksen siinä mielessä, että esim. Malcolm McDowellin ja James Cromwellin tyylikkäästi uurteistuneet pärstät ovat kuin tehdyt mykkäelokuvia varten. Elokuva kuulemma hoitaa tuon mykkäelokuva-homage ‑mentaliteetin todella tyylillä, joten kyllähän tuo ilman muuta pitää käydä katsomassa, ja piruilun vuoksi vielä jossain mahdollisimman suuressa 3d-imax-fuckinsurround-vibrachair-smellorama ‑nelinpelitennispalatsissa

The Artist on pikkukivasti oivaltava ja hetkittäin hyvinkin hauska komedia, mutta saman tiimin OSS 117-leffat ovat parempia.

Nyt The Artistin kohdalle on ladattu niin hemmetisti odotuksia ja sen ympärille liioitellusti glooriaa, että ymmärrän elokuvan alkavan herättää jopa vihantunteita backlashina. Olen aika kiitollinen, että näin sen ennen tätä kohtuutonta hypetystä.

Näin The Artistin eilen illalla ja oli tarkoitus tulla vielä tänne postaamaan, että varmasti voittaa paljon Oscareita ja pyörii tätiyleisön suosimissa suomalaisissa elokuvateattereissa vuoden, mutten sitten jaksanut. Juuri sellainen hyvin tehty ja riittävän kesy. Ja hyvin näyttelevä söpö koira.

Mukavaa katsottavaa tämä silti enimmäkseen oli. Hova luonnehtii komediaksi, mutta tässähän oli paljon myös traagis-melodramaattisia elementtejä jotka toimivat parhaimmillaan mainiosti. Loppuratkaisu oli



Lievää feikin tuntua oli vaikea karistaa, vaikka periaatteessa retroilu oli tehty aika viimeisen päälle. Johtuikohan sitten värifilmille kuvaamisesta, digiprojisoinnista vai mistä. Naispääosa ei myöskään näyttänyt siltä kuin 1920-luvun tähtöset, ilmeisesti sellainen olisi ollut liian kaukana nykyajan kauneusihanteista.

Naispääosa on myös ohjaajan vaimo, voi vaikuttaa

Jotenkin tästä tulee ilmiönä mileen Moulin Rouge! Inhoan Artistia etukäteen aivan yhtä paljon, joten peli lienee menetetty vaikka lopputulos olisikin ihan okelydokely. :/

Toisaalta, inhosin Slumdog MIllionaireakin etukäteen, mutta pidinkin elokuvasta kun sen vihdoin näin. Tiedä nyt sitten.

Leffa pongahti pariisilaisiin teattereihin uusintakierrokselle Oscar-ehdokkuuksien myötä, joten näin filkan about kuukausi sitten. Tykkäsin kyllä kovasti, kaikin puolin mainio ja ihan mitä odottikin. Kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa suht rennoin mielin. Ihan vastaavaa pystitulvaa en olisi ite leffalle kuitenkaan suonut, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että kilpakumppaneinakin oli sen verran kovia teoksia. Ranskan Oscar-lähetys huipentui puolen tunnin fiilistelykoosteeseen Jean Dujardinin haastatteluista yms (valitettavasti tää maanantai ei ollut kuitenkaan virallinen juhlapäivä, vaan opinahjoon piti mennä heti aamuksi). Dujardinin seuraavan leffan ensi-ilta on kätevästi myös ylihuomenna (paikallinen Veijarit).

Antti Näyhä ( 27.2.2012 12:30)

Ja hyvin näyttelevä söpö koira.

So true!

Veijarit ei ollut episodielokuva!

Itse olin todella kyyninen The Artistin suhteen, mutta myönnän, että rakastuin siihen ensi katsomisen myötä. Onhan tuo tarina tuttuakin tutumpi aina loppuhuipentumaa myöten, mutta onnistuu silti pitämään otteessaan ihan loppuun asti. Päähenkilö oli onnistunut yhdistelmä Fairbanksia, Gilbertiä ja Keatonia ottaen sieltä täältä (oletettuja) kohtauksia heidän elämästään. Elokuvaviittauksien bongailu oli myös mukavaa ja säestys mallikasta, joten enpä valita. Pesee niukasti Kaurismäen Juhan, joka sekin on erittäin hieno mykkäelokuva.

Myönnän senkin, että hetken aikaa tuli taas pohdittua, miltä 2000-luvun mykkäelokuvan tulee näyttää. Pitääkö pinnan olla rosoinen ja ihmisten ehkä hitusen teatraalisia, mutta varsin nopeasti tuokin unohtui. Jälkikäteen ajateltuna hyvä, etteivät tekijät käyttäneet mitään turhia kikkailuja vanhojen filmien tunnelman saavuttamiseksi. Jos joku kauneusvirhe pitää löytyä, niin eivät ne vanhat elokuvat niin huvittavia sentään ole (eivät edes Valentinot), kuin minä The Artist ne tuppaa esittämään.



En tiedä oliko parhaan elokuvan pysti oikea, The Tree of Life on erittäin hieno myös, mutta ei The Artist mikään huono valintakaan ole.

Young Hova ( 28.2.2012 00:50)

Veijarit ei ollut episodielokuva!

En oo tosiaankaan vielä tätä Les Infidelesiä nähnyt (käyn kyllä varmasti kattomassa ), mutta ainakin näkyvän mainoskampanjan yleisimmästä julkasta tuli kotimaisena viime aikojen vertailukohteena toi Veijarit mieleen.







(tammikuun puolella leffan katujulkat oli tosin asteen härskimpiä: http://ladyblogue.ty...s-affiches.html)

Ei Artistia vihata voi, mutta varmaan on yksi heppoisimmista parhaan elokuvan oscarin voittajista kautta aikain. Ei se oikein riitä sisällöksi, että kaikki on niin kuin mykkäfilmeissä. Mel Brooksin Silent Movie on ihan jatkuvaa nerokkaiden ideoiden ilotulitusta tähän verrattuna

Pitkään se otti että tämä(kin) helmi tuli nähtyä ja nyt on helppo sanoa, että se parhaan elokuvan Oscar taisi irrota hiukan turhan heppoisasti. Jean Dujardinin pysti on paremmin perusteltavissa, sillä herran harteillahan koko leffa käytännöllisesti katsoen lepää. Tarina on simppeli ja monista aiemmista yhteyksistä ja sovituksista tuttu, mutta jokin leffan sai kantamaan loppuun saakka. Ehkä se oli se ylisöpö pikkukoira.