11.2.2012 21:12
Kesti hirmuisen kauan typistää aihe otsikon pariin sanaan. Olen siis jo vuosia pohtinut tuota naisnäyttelijöiden "karismaa", "kauneutta" ja "rumuutta". Mikä niiden synteesi on, tai pitäisi olla? Pitääkö seksuaaliset diskurssit pitää poissa, kun aiheesta jutellaan miesten kesken: syntyykö muuten pelkkää pervoilua?
Sellainen vaara on. Joskus takavuosinakin lienen hehkuttanut sitä, miten esim. Ulla Tapaninen on kaunis näyttelijä. Mutta se ei siis ole tietenkään missikauneutta. Vaan perkeleenmoisella heittäytymisellään ja lavaolemisellaan hän luo sellaista arvokkaampaa kauneutta, jota olen pannut merkille muissakin näyttelijöissä, joiden nimiä heitellessäni saan lähinnä "ruma ämmä!" ‑reaktioita tässä maailmassa, jossa pitää olla niin hemmetin natalieportmania ja scarlettjohanssonia. Jotka molemmat unohdetaan tasan sillä hetkellä, kun perseeseen ilmestyvät ensimmäiset appelsiininkuorimaiset pinnat.
Aiheen lyhyt oppimäärä on mielestäni se kusenpolttama Meryl Streep, halusimme tai emme. Osa hänen mainstream-karismaansa on juuri tämä kirveelläveistetty, kulmikas olemus, jokapäiväisyys. Muija on kuin persialainen matto, johon tahallaan kudotaan se yksi virhe, koska vain Allah on täydellinen. Streep on se hallittu kasin teatterikouluoppilas, joka ei ole liian uhkaava ja rankisteleva.
Mielelläni nokittaisin niinkin yllättävällä nimellä kuin Barbra Streisand. Bogdanovichin mainio komedia What's Up, Doc? (1972) tuli aikoinaan tv:stä ja oli hyvin vaikuttava kokemus sinänsäkin, että ensimmäistä kertaa tuli nähtyä ns. kulta-ajan Streisand. Olin esimurrosiässä, ja 80-luvulla harrastetun "Memorya uliseva isonenä" ‑aivopesun uhri. Nuori Streisand oli kummallisella tavalla viehättävä, paljon parempi kuin silloin-jo-tutuksi-tullut komedienne Madeline Kahn. Kahn ei koskaan oikein iskenyt, häneltä puuttui se tapaninen, jota komediennelta(kin) vaaditaan. Ehkä oli oman hyvännäköisyytensä vanki ja uhri.
Mutta sitten – Shelley Duvall! Hemmetti, missä nämä persoonallisen näköiset, erinomaiset naisnäyttelijät ovat nykyään? Indie-tuotannoissa tietenkin, mutta miksi eivät laajemmassa tietoisuudessa? No, tietenkin me muistamme hänet Jack Torrancen vaimona, jota Kubrick piiskasi, mutta tuskin Allenkaan ihan randomina Duvallia Annie Halliinsa huoli. Ja Duvall on suurin piirtein ainoa asia, josta ei jää traumoja Altmanin Popeyen lusimisen jälkeen.
Sandra Bernhardissakin on Se Jokin. Tuo pitkälti tv-puolelle siirtynyt nainen antaa hulluille muijille kasvot. Mutta niissä oli aina muutakin. Hudson Hawk ei aikoinaan jaksanut kiinnostaa pätkääkään, kun aloin sitä vhs-ensi-illan aikaan kaverin luona katsoa, mutta sitten innostuin, kun huomasin, että aihemmetti, tässä on tuo eukko! Bernhardin olemuksessa on semmoista vimmaa, ettei monellakaan.
Vaikkei rumuuskarisma saakaan olla sidoksissa komediaan ja hauskuuteen, löytyy brittikomediapuolelta niin ainutkertaisia "emme ole missejä mutta so fuckin' what!" ‑näyttelijätärpersoonallisuuksia, että heidät pitäisi kaikki replikoida Tussaudsiin. Kasarisketsisarjoista tutuksi tulleesta Helen Ledereristä on ollut aiemminkin puhetta, jo hänen silmillään näyttelisi suurinpiirtein kaiken mahdollisen. Ihan ansaittuun puoli-ikonin asemaan on onneksi päässyt Kathy Burke, jonka rumuus-estetiikka tosin onnistuttiin takavuosina yliviljelemään kauas yli inflaatiorajan: kaikki mahdolliset saastaisiin työläisluokka-lääviin sijoittuvat kuvaukset tuntuivat sisältävän kiintiönomaisesti myös Kathy Burken. Mutta hei: kukaan streep ei tähän venyisi! Nuorimpana tämän riuskan realistisen koulukunnan edustajana mainitsen aivan mahtavan Miranda Hartin, joka itselleni löi läpi Not Going Out ‑sarjan myötä. Hassunkolhon anatomian omistavassa Hartissa on mielestäni ainesta ihan peräti naissukupuolen omaksi John Cleeseksi. Naisen pokkanaamakomiikkahallinta luo silkkaa kauneutta, joka ajaa häiritsevät rekkalesbo-assosiaatiot silmänräpäyksessä tipotiehensä.
On hienoa, miten ns. "ruma", tai vaikka ihan tavallisen näköinen ihminen pystyy silti hallitsemaan kauneuden taidon. Ja koskeehan tämä myös miehiä, joskin vähemmän korostuneesti. Keissä "arkisemmalla" ulkonäöllä siunatuissa naisnäyttelijöissä sinä näet kauneutta, joka hakkaa Hollywood-trenditähtösten patsastelut 100-0?