11.2.2012 19:50
Vanhat Python-ketjut ja pollit lienevät hautautuneet jonnekin vanhojen foorumeiden bittiavaruuksiin, kun ei haulla löytynyt. Tällä koomikkoryhmällä nyt vain pitää olla oma ketju. Perushehkutukset on varmaan jokainen jo jossain ehtinyt jossain forumissa ilmaista, itse äidyin kirjoittelemaan tänne tuon
Almost The Truth ‑dokkarin katsottuani ja Eric Idlen nerokkaita piisejä nuotinnettuani. 2009 tehty kuusiosainen kokonaisuus on ihan pätevä ja ainakin omasta puolestani tarpeeksi definitiivinen. Jos rinnalla lukee vielä Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan ‑kirjan (suom. Like), saa vaikuttavan, riittävän detaljoidun kuvan siitä, miten paljon kaiken sen Python-hassuuden luomiseen tarvittiin duunia. Mielestäni on tärkeä noviisin heti kätelyssä tiedostaa se, etteivät ryhmän hullut mosaiikit syntyneet noin vain pilveä polttelemalla.Kronologisesti etenevä Almost The Truth sisältää aavistuksen dokumentintekijöiden päälleliimattua, "pythonmaista" visuaalipöljäilyä, joka ei onneksi pääse häiritsemään, kun pikkuherkku-faktaa on tarjottimella koko ajan. Pythonit ovat rehellisen tuntuisia, itseironisia eläkeläisiä, joiden turinoita on leppoisaa kuunnella. Suurimmat yllätykset tulevat ehkä ryhmän ulkopuolelta. Iron Maidenin Bruce Dickinson osoittautuu vallan vekkuliksi Python-faniksi, joka panee itsensä likoon dokkarin teemapiisissä, ja respekti kasvaa myös Pink Floydia sekä Led Zeppeliniä kohtaan, jotka molemmat olivat merkittävästi rahoittamassa Holy Grail ‑leffaa. George Harrisonin vastaava mesenatismi olikin ollut jo aiemmin tiedossani. Poikkitaide on upea asia.
Ainoa asia, jota jäin dokkarissa kaipaamaan, oli vastaus siihen, missä se Meaning of Lifen kala oikein on?
Dokumentin myötä tuli suoritettua myös miljoonansia Python-uusintakatseluita, hieman valikoiden. Esim. sarjan laimean neloskauden jätin suosiolla väliin, ja kolmoskauden loppupuolikin on vaan vähän semmoista epätasaista hapuilua jo, vaikka kuinka koetin avoimena katsoa. Parhaan Python-leffan nimeäminen tulee varmaan iankaikkisesti olemaan mahdoton tehtävä, mutta The Meaning Of Life on jo kauan tuottanut ne parhaat fiilarit. Teininä tietty Mr.Creosote ‑osion takia, mutta nyttemmin lähes kaiken muidenkin juttujen takia, niiden saatua aikuisuuden myötä mausteeksi weltangst-defenssinaurua. Life of Brianissa näen sitä vastoin välillä aavistuksenomaista laahaavuutta, jonka kanssa en ole koskaan päässyt viiden tähden veroisesti sinuiksi. Holy Grailin kohdalla häiritsi Director's Cut ‑versio, jonka kaikki ekstrapituus on turhaa. Esim. pidennetty kohtaus, jossa Carol Cleveland alkaa yhtäkkiä selittää kameralle ja vesittää hahmonsa totaalisesti, on erittäin epäonnistunut ratkaisu.
Spamalot, joka näyttää olevan hyväksytty viralliseen Python-kaanoniin, on jäänyt näkemättä. Onko mistään kotoisin, vai jääkö rahastuksen maku?
