Fright Nightin (1985) maine, kulttistatus & 80-luvun vampyyrit

Janne ( 7.1.2012 11:24)

Janne ( 19.11.2011 09:48)

FRIGHT NIGHT (BLU-RAY) (PRE-ORDER)



Tulossa joulukuussa 3000 kappaleen rajoitettu painos.

Tämä menikin sitten varsin nopeasti ns. "out of print" (noin kahdessa viikossa). Hassun hauskoihin hintoihin sen vielä halutessaan eBaystä saa...



Nyt kun vielä julkaisisivat leffan jatko-osan alkuperäisellä kuvasuhteella BD:llä (tai edes DVD:llä)....

Ei omia suosikkejani, mutta miksikäs ihmeessä tuollainen maineikas kasarikauhuilu julkaistiin rajoitettuna painoksena?

Maineikas?

Disco Studd ( 7.1.2012 16:59)

Maineikas?

Eikö muka?

G.P.O. ( 7.1.2012 15:05)

Ei omia suosikkejani,

Minulle tuo on ollut siellä vampyyrileffojen kärkijoukossa siitä asti kun sen joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa (en muista tarkemmin) FIx VHS:ltä näin. Teetin niihin aikoihin jopa taustalevyn USA:sta tilaamani FN julisteen taakse ja pistin seinälle roikkumaan.

G.P.O. ( 7.1.2012 15:05)

mutta miksikäs ihmeessä tuollainen maineikas kasarikauhuilu julkaistiin rajoitettuna painoksena?

Ilman Twilight Time:ia ei varmasti olisikaan. Ei kai tuossa ole kyse sen kummemmasta kuin siitä että Sony Pictures Home Entertainmentin pukumiehet eivät nähneet Sonyn omistamissa Columbia Picturesin leffoissa tarpeesi potentiaalia laajempaan kaupalliseen BD-levitykseen kun taas TT katsoo asiaa ihan eri näkökulmasta. Ja hyvä niin. Tosin diilin tarkemmat yksityiskohdat eivät ole tiedossani. Tuolla hieman lisäinfoa kuitenkin:

http://www.blu-ray.com/news/?id=7233

Disco Studd ( 7.1.2012 16:59)

Maineikas?

Taisi joku Sonyn pukumiehistäkin kysyä jotain vastaavaa?



Itse kuitenkin näkisin leffan enemmänkin selkeänä kasari kultti klassikkona kuin unohdettuna helmenä vaikka muitakin mielipiteitä aina välillä näkee....

Janne ( 8.1.2012 10:23)

Itse kuitenkin näkisin leffan enemmänkin selkeänä kasari kultti klassikkona kuin unohdettuna helmenä vaikka muitakin mielipiteitä aina välillä näkee....

Leffa oli kyllä äärimmäinen pettymys jo 80-luvun lopullta (tai 90-luvun alussa) kun sen lopulta näki. Olihan tuota pelottavaa kantta tullut pienenä katsottua leffakatalogeista. Mutta vaikka suodattaisin oman mielipiteeni, niin en kyllä millään ilveelle keksi mikä tässä olisi kulttia... Ei tätä elokuvaa kukaan ole aikaisemmin erityisesti kaipaillut.

Jakel ( 28.1.2012 20:35)

Leffa oli kyllä äärimmäinen pettymys jo 80-luvun lopullta (tai 90-luvun alussa) kun sen lopulta näki. Olihan tuota pelottavaa kantta tullut pienenä katsottua leffakatalogeista. Mutta vaikka suodattaisin oman mielipiteeni, niin en kyllä millään ilveelle keksi mikä tässä olisi kulttia...

Ihan keskustelun vuoksi. Jos avainsanoina käytetään väljemmin "vampyyri" ja tarkemmin "80-luku" niin onko mitään elokuvaa joka sinusta olisi ns. "hyvä" tai "kulttia" (suodattaen tai ei)?



Siis vaikka joku näistä:

– Fright Night II (1988)

– Hunger, The (1983)

– Keep, the (1983)

– Lair of the White Worm (1988)

– Lifeforce (1985)

– Lost Boys, the (1987)

– Mr. Vampire (1985)

– Near Dark (1987)

– Once Bitten (1985)

– Return to Salem’s Lot, A (1987)

– Vampire's Kiss (1988)

– Vamp (1986)



Vai pitääkö olla animea???

– Vampire Hunter D (1985)

– Vampire Princess Miyu (1988) (minisarja)

Jakel ( 28.1.2012 20:35)

Ei tätä elokuvaa kukaan ole aikaisemmin erityisesti kaipaillut.

Okay, eli esim. kukaan joka osti BD:n nopeasti OOP-tilaan ei ole ko. leffaa erityisesti kaipaillut.... Tässä on varmaan tarkoituksesi että lukija tuntisi itsensä Spedeksi naisen logiikka sketsissä??

Ei kannata ottaa kaikesta nokkiinsa. Painoksien loppumisien käyttämisestä jonkinlaisena automaattisena kulttiklassikko perusteluna on jo lähtökohtaisesti äärimmäisen epämääräistä eikä 'kerro-mikä-on-sinun-mielestäsi-paras-niin-pääsen-antamaan-takaisin' väittely myöskään nyt innosta.

Kuten sanoin, en ole törmännyt koskaan kehenkään kuka tätä erityisemmin kaipailisi (tai muistelisi), enkä löydä itse siitä mitään.

Jakel ( 29.1.2012 12:41)

Ei kannata ottaa kaikesta nokkiinsa.

Varsinkaan jostain sellaisesta kuin keskustelusta foorumilla.... Tästä ollaan samaa mieltä...

Jakel ( 29.1.2012 12:41)

Painoksien loppumisien käyttämisestä jonkinlaisena automaattisena kulttiklassikko perusteluna on jo lähtökohtaisesti äärimmäisen epämääräistä

Jeps, paitsi että tuota perustelua tuohon tarkoitukseen ei tässä keskustelussa ole aiemmin käytettykään. Lähinnä on puuttunut se tieto miten itse kukin määritelmän “kulttiklassikko elokuva” ymmärtää.... Itse voin toki myöntää että moinen puute omien kirjoitusteni osalta “on jo lähtökohtaisesti äärimmäisen epämääräistä”....

Jakel ( 29.1.2012 12:41)

eikä 'kerro-mikä-on-sinun-mielestäsi-paras-niin-pääsen-antamaan-takaisin' väittely myöskään nyt innosta.

Ei muuten oltu välttämättä menossa tuohon suuntaan.... Minua vain oikeasti kiinnosti tietää tuleeko kommenttisi henkilöltä joka pitää edes jostain 80-luvun vampyyrielokuvasta vaiko esim. joltain joka dissaa tasaisesti ne kaikki.... Nimim. asiayhteyksillä on väliä

Vaikka kysyit ensisijaisesti Jakelilta, voin kyllä itse ainakin vastata että EI. Vain Near Darkilla on jonkinlaista kestävää arvoa genretuotoksena ja elokuvataiteena, mutta listaamistasi elokuvista huomaa ettei 80-luku ollut vampyyrielokuvien kulta-aikaa. Klassinen vampyyrikuvasto kuoli 70-luvulla Hammerin saattohoidossa ja genren modernisointi tapahtui 90-00 ‑lukujen aikoihin. Siihen väliin jäi jokunen kiinnostava kuriositeetti, mutta muuten kasarikauhu oli suuntautunut ihan muihin aiheisiin.

Toisinaan tuntuu siltä, että jengi lyö kulttileimaa turhan heppoisesti mihin tahansa leffaan/kirjaan/tv-sarjaan, joka on jäänyt lapsuudesta ihan erityisesti mieleen, ja nettiaikana jostain löytyy aina vähintään joku toinen jolla on samoja muistoja, mutta ei siitä vielä sillä perusteella synny kulttia.

Disco Studd ( 29.1.2012 19:07)

Vaikka kysyit ensisijaisesti Jakelilta, voin kyllä itse ainakin vastata että EI. Vain Near Darkilla on jonkinlaista kestävää arvoa genretuotoksena ja elokuvataiteena, mutta listaamistasi elokuvista huomaa ettei 80-luku ollut vampyyrielokuvien kulta-aikaa. Klassinen vampyyrikuvasto kuoli 70-luvulla Hammerin saattohoidossa ja genren modernisointi tapahtui 90-00 ‑lukujen aikoihin. Siihen väliin jäi jokunen kiinnostava kuriositeetti, mutta muuten kasarikauhu oli suuntautunut ihan muihin aiheisiin.



Toisinaan tuntuu siltä, että jengi lyö kulttileimaa turhan heppoisesti mihin tahansa leffaan/kirjaan/tv-sarjaan, joka on jäänyt lapsuudesta ihan erityisesti mieleen, ja nettiaikana jostain löytyy aina vähintään joku toinen jolla on samoja muistoja, mutta ei siitä vielä sillä perusteella synny kulttia.

Puolustan listalta myös Lair of the White Wormia (tosin siinä ja siinä voiko sen laskea kovinkaan helposti vampyyrigenreen) ja The Hungeria, jonka näen selvänä prototyyppinä mainitulle 90-00 ‑lukujen vampyyrien uudelleenrakentamiselle. Muuten kyllä allekirjoitan Discon kommentin lähes sellaisenaan: 80-luku ja vampirismi ei ollut mitenkään hirveän ansiokas yhdistelmä ja Fright Night viimenäkemän muistikuvieni mukaan suht' syystä jäänyt kakkosdivariin. 70-luku sen sijaan sisältää kyllä monia mielenkiintoisia vampyyrigenren teoksia, joten lajityypin jääminen "Hammerin saattohoitoon" ei mielestäni ole ihan sellaisenaan nieltävä näkemys.



Dissaamatta joka tapauksessa sen kummemmin kenenkään näkemystä Fright Nightin laadusta tai sen puutteesta, kyllähän se on fakta jotta internetin vapaan ja helpon kaupan aikana minimaalisen pienen painoksen melkein mistä tahansa elokuvasta saa myytyä nanosekunneissa loppuun pelkästään julistamalla se "special limited editioniksi" ja painamalla vielä "Cult Classic" isolla kanteen. Sisällöllä tai todellsiella kulttiarvolla ei siinä vaiheessa ole väliä, kunhan se on muuten vaikeasti saatavissa tai tulee ensi kertaa saataville viimeisimmässä ykkösformaatissa. Eivätkä yksittäisten pienten piirien nostalgia-arvot tosiaankaan vielä todellista kulttia leffasta tee.

Lyhyesti oma määritelmäni kulttielokuvasta (vampyyriaiheesta lisää kunhan ehdin joskus):

Olennaisinta mielestäni on että kyse on tietyn joukon erityisen uskollisesti arvostamasta elokuvasta. Aiheeseen liittyy minusta myös ko. joukon eräänlainen “hieman ulkopuolinen” status. Jos esim. Janne yksin arvostaa on Janne lähinnä fani, se ei ole vielä kultti. Pääsääntöisesti näkisin että kulttileffat seisovat hieman sivussa yleisesti tunnetuista elokuvista mutta toisaalta sitten taas esim. Star Wars elokuvat näkisin myös kulttielokuvina.



Hieman tarkkana saa olla ettei jotain leffaa kulttileffana arvostaessaan katso pitkin nenänvarttaan kaikkia niitä muita ns. “arkipäiväisiä” elokuvia.





En pidä huonona määritelmänä sitäkään (vaikka en itse täysin sitä allekirjoitakaan) että todelliseen kulttielokuvaan pitää liittyä “kultistien” jotenkin tavallista aktiivisempi fanittaminen. Parhaimpana esimerkkinä The Rocky Horror Picture Show (1975) leffan vuorovaikutteiset teatteriesitykset.

En tiedä onko Fright Night kulttileffa mutta hyvä se on. Ja kyllä mä jonkinlaisessa asemassa FN:n olen 80-luvun kauhistelujen seassa nähnyt olevan eikä se ole mikään "vuosikymmenen paskin vampyyrileffa", vaan keskivertoa onnistuneempana kasarikauhuna mitä se onkin. Muistaakseni myös Verikekkereissä Fright Night sai positiivisen arvion, jos nyt ei keskeisimmäksi teokseksi laskettukaan. Esim. Roddy McDowallin suoritusta muistaakseni tuotiin esiin. Ainut mikä tota elokuvaa pilaa on Pulmusten Marcy, sitä ei vaan voi laskea miksikään kovin hottikseksi kasaribeibeksi.

Humphrey Bogart ( 31.1.2012 14:09)

En tiedä onko Fright Night kulttileffa mutta hyvä se on. Ja kyllä mä jonkinlaisessa asemassa FN:n olen 80-luvun kauhistelujen seassa nähnyt olevan eikä se ole mikään "vuosikymmenen paskin vampyyrileffa", vaan keskivertoa onnistuneempana kasarikauhuna mitä se onkin. Muistaakseni myös Verikekkereissä Fright Night sai positiivisen arvion, jos nyt ei keskeisimmäksi teokseksi laskettukaan. Esim. Roddy McDowallin suoritusta muistaakseni tuotiin esiin. Ainut mikä tota elokuvaa pilaa on Pulmusten Marcy, sitä ei vaan voi laskea miksikään kovin hottikseksi kasaribeibeksi.

Jep, kyllähän tuo ihan lämpimissä muistoissa itsellänikin pyörii. En nyt välttämättä enää tässä iässä jaksaisi tuohon tarttua, mutta olihan tuo lapsena hyvä. Ja olihan tuolla ihan omat faninsa jo videovuokraamoaikoinani. Pari tyyppiä lainasi tuon ainakin kolmeen kertaan.



Verenjanon dissaamista en tosiaan käsitä. Edelleen Tony Scottin paras elokuva, johon on vangittu jotain hyvinkin olennaita 80-luvun kuvastosta. Päihittää omissa kirjoissani jonkun Pimeyden läheisyyden mennen tullen. Koko leffan hyvä tunnelmahan kaatuu yhteen elokuvahistorian epäuskottavimmista loppuratkaisuista. Samasta kuvastosta Poppy Z. Brite lainasi omaan Lost Souls-teokseensa paljon uskottavamman ja mainiomman kehyskertomuksen.

Oh boy... Eikö mielestänne sekään, että Fright Nightillä ylipäätään on sekä jatko-osa että remake, kerro siitä että sillä on jonkinlainen varteenotettava fanbase? Anyways, itse olen aina suuresti pitänyt kummastakin Fright Nightistä – ensimmäisessä on muuten myös loistava soundtrack. Roddy McDowallin lisäksi Evil Ed ‑hahmo on melkoisen ikoninen. Ekasta Fright Nightistä ilmestyi myös (surkea, mutta kiitettävän omituinen)

peli Amigalle. Fright Night Film Festin vanhempi logo oli miltei yksi yhteen leffan logon kanssa. Kyllä tässä kulttimeininkiä lähennellään.

Jakel ( 29.1.2012 12:41)

Kuten sanoin, en ole törmännyt koskaan kehenkään kuka tätä erityisemmin kaipailisi (tai muistelisi), enkä löydä itse siitä mitään.

Outoa. Kyllähän Fright Night melkein aina nostetaan ilmoille jos puhutaan parhaista kasariteinikauhuista. Niin, ja nyt ainakin olet törmännyt yhteen joka tätä kaipailee ja muistelee.

Disco Studd ( 29.1.2012 19:07)

Vaikka kysyit ensisijaisesti Jakelilta, voin kyllä itse ainakin vastata että EI. Vain Near Darkilla on jonkinlaista kestävää arvoa genretuotoksena ja elokuvataiteena, mutta listaamistasi elokuvista huomaa ettei 80-luku ollut vampyyrielokuvien kulta-aikaa. Klassinen vampyyrikuvasto kuoli 70-luvulla Hammerin saattohoidossa ja genren modernisointi tapahtui 90-00 ‑lukujen aikoihin. Siihen väliin jäi jokunen kiinnostava kuriositeetti, mutta muuten kasarikauhu oli suuntautunut ihan muihin aiheisiin.



Toisinaan tuntuu siltä, että jengi lyö kulttileimaa turhan heppoisesti mihin tahansa leffaan/kirjaan/tv-sarjaan, joka on jäänyt lapsuudesta ihan erityisesti mieleen, ja nettiaikana jostain löytyy aina vähintään joku toinen jolla on samoja muistoja, mutta ei siitä vielä sillä perusteella synny kulttia.

Voi jeesus. Millä valtuuksilla moista julistat? Montako itse olet ylipäätään nähnyt noista Jannen listaamista elokuvista? Aivan. Shut the fuck up! Jos The Hunger ei ollut "genren modernisointia" niin mikä oli? Aivan, Martin, vuodelta 1976. Kulttielokuvaa on toki vaikea määritellä, mutta se, ettei itse ole tietoinen jonkun elokuvan suosiosta ei todellakaan tarkoita että kannattaa ensimmäiseksi alkaa heiluttelemaan halpamaista nostalgiakorttia. Todellista tietoa varten pitää olla kosketuksissa genreen; selailla Fangoriaa, tarkkailla festarien ohjelmistoja, lukea kauhufoorumeita, norkoilla videovuokraamoissa jne.



Eniten kulttimatskua noista lienevät The Lost Boys, Vampire Hunter D, Mr. Vampire, Lair of the White Worm ja Lifeforce. Near Dark ei mielestäni ole edes kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin Fright Night. Once Bitten ja Vampire's Kiss näkemättä, niistä en halua sanoa mitään.

Shocky ( 31.1.2012 16:10)

Outoa. Kyllähän Fright Night melkein aina nostetaan ilmoille jos puhutaan parhaista kasariteinikauhuista. Niin, ja nyt ainakin olet törmännyt yhteen joka tätä kaipailee ja muistelee.

No nyt olen, mutta en vielä kulttistatusta sillä perusteella antaisi. Kyllä nämä kauhuilut tuli aika tarkkaan käytyä kaikki läpi 80-luvun lopulla ja enemmän jostain Lost Boys:takin puhuttiin kuin tästä. Mutta komea kansi leffassa oli, joka toisaalta nosti odotuksia ehkä liian korkealle.