Lautapelit: parhaat klassikot ja kuumimmat uutuudet

Bastard ( 9.12.2011 02:50)

Ei itse asiassa ollut, lauta rakennettiin pelin alussa kokonaisuudessaan. Ehkä muutamia kenttiä saattoi mennä sokkokaavalla. Hyvin vastaavankaltainen Doom lautapeli taas kootaan aina pelin edetessä. Hyviä pelejä molemmat.

Niin tai näin, tavallaan kumpainenkin oikein. Mariinithan tietävät Hulkin mihin ovat menossa tehtävää suorittamaan, eli kenttä oli kyllä pöydällä, mutta näkökenttä rajallinen eli Genestealereita ei näe ennenkuin ovella kun "näkökenttä avautuu". Doom tarttis jostain löytää, mutta taitavat kaikki painokset olla enemmän tai vähemmän loppu, harmi kun tuli jahkailtua tämän ostoa turhan usein.

Rikhard ( 9.12.2011 10:45)

Bastard ( 9.12.2011 02:50)

Ei itse asiassa ollut, lauta rakennettiin pelin alussa kokonaisuudessaan. Ehkä muutamia kenttiä saattoi mennä sokkokaavalla. Hyvin vastaavankaltainen Doom lautapeli taas kootaan aina pelin edetessä. Hyviä pelejä molemmat.

Niin tai näin, tavallaan kumpainenkin oikein. Mariinithan tietävät Hulkin mihin ovat menossa tehtävää suorittamaan, eli kenttä oli kyllä pöydällä, mutta näkökenttä rajallinen eli Genestealereita ei näe ennenkuin ovella kun "näkökenttä avautuu".

Juuri tuota tarkoitin, eli pelinjohtaja tiesi ainoana koko ajan missä mennään.



Space Crusadessa homma oli taas ratkaistu niillä tutkakaiuilla, jotka pistettiin aina sektorille, kun ensimmäinen universumipelaaja avasi oven. Hyvä ja toimiva puoli oli myös se, että mukana oli kolme ryhmää yhtä pelinjohtajaa vastaan – ja yhdistelyn kautta tämäkin saatiin korotettua vielä potenssiin.

Jakel ( 8.12.2011 21:11)

Löysin Heroquestin vajaa vuosi sitten 3 eurolla kirppikseltä. Figuureja oli vähän maalailtu mutta muuten kaikki oli tallessa. En tosin muistanutkaan että tuohon oli jatko-osia.



Samaten Spacehulk tullut kannettua kotiin ja nämä kasaripelit : Velhovuoren aarre, Marnon, Velhojen taistelu (?) ja oliko näitä vielä joku samaa sarjaa. Maksimissaan vitosen pitänyt maksaa.



Onkos moni muu muuten ennakkotilannut näitä ruotsissa asuvan jannun suomen sota-trilogian pelejä? Tullut joskus viisi vuotta sitten ennakkovarattua. Mutta projekti on kuitenkin edennyt koko ajan ja tavoitekin on suhteellisen kunnianhimoinen : mallintaa koko sota kolmessa eri pelissä.

Hero Questin sain itsekin tuoreeltaan aikanaan joululahjaksi ja siitä alkoi innostukseni roolipeleihin. Pari vuotta tuosta eteenpäin pelailtiin jo Dungeons & Dragonsia jumalsäännöilllä, ennen kuin siirryttiin KERP:in, Rune Questin, Roolimestarin ja Cthulhun maailmaan.



Lautapelin jatko-osa Advanced Hero Quest oli huomattavasti parempi kuin alkuperäinen, koska se tarjosi mahdollisuuden rakentaa karttaa vapaasti. Sääntöjä oli muistaakseni muutenkin hieman järkevöitetty.

Tällä hetkellä kovimmat:

Battlestar Galactica (+ expansiot) co-op ‑peli itse peliä vastaan, tarkoituksena selviytyä hengissä takaa-ajavien Cylonien hyökkäyksistä samalla kuin resurssit hupenevat ja moraali laskee. Yksi tai useampi pelaajista on salaisesti Cyloneita, ja yrittävät muiden huomaamatta sabotoida pakoyritystä. Kuumottavaa paranoiaa!



Space Alert niin ikään co-op ‑peli, jossa tarkoituksena selviytyä hengissä vihamielisten alienien hyökkäyksistä. Pelitapahtumat tulevat CD:ltä ja niihin reagoidaan tekemällä jono peliliikkeitä jotka myöhemmin ratkaistaan vuoropohjaisesti. Hektinen, mutta hauska yhteistyön koordinointipeli.



Race for the Galaxy (+expansiot) resurssinhallintapeli, jossa rakennetaan kilpaa avaruussivilisaatiota. Tästä on myös ilmainen open source ‑tietokoneversio. Erinomainen peli, etenkin jos aikaa pelaamiseen on vähän.

Perkule – ketjua seuratessa meikäläiseen iski vallan mahdoton nostalgia takaisin lapsuuden suosikkeihin (Velhovuoren aarre, HeroQuest, Space Crusade). Harmi vaan, että se on kirpparikeikka ja tukku säkää tarpeen, jos meinaa nostalgiansa noiden parissa realisoida. Roolipelit kun syrjäyttivät nämä teinivuosina ja jyräsivät llautapelit alleen moneksi vuodeksi, minkä vuoksi on tullut hankkiuduttua suurimmasta osasta lautapelejään eroon aina muuttojen yhteydessä vähän kerrallaan. Nykyisin taas ei enäää pen & paper ‑porukkaa meinaa saada millään kokoontumaan kasaan, joten siitäkin on vuosia kun on ropeihin koskenut. Kepeämpiin taktisiin lautapeleihin palaaminen täyttäisi hyvin tarpeen sosiaaliseen samassa huoneessa istumiseen ja pelaamiseen.

Kiitokset myös uusista vinkeistä – Zombies!!! vaikutti etätutustumisen perusteella sellaiselta, että pitänee hommata.

Kuinkas päin se muuten oli, perustuuko Velhovuoren Aarre lautapelinä pelikirjaan vai toisin päin? Meikällä on ihme kyllä täysin säilyneenä yhä tuo lautaversio, jonka sain joskus kölvinä. Lisäksi nuo pelikirjat eli FF:t on tullut haalittua kaikki suomenkieliset ja pari ulkomaalaistakin. Tai no poislukien Starship Traveller/Avaruuden Vangit, koska se on paska.

MiR ( 9.12.2011 11:42)

Rikhard ( 9.12.2011 10:45)

Bastard ( 9.12.2011 02:50)

Ei itse asiassa ollut, lauta rakennettiin pelin alussa kokonaisuudessaan. Ehkä muutamia kenttiä saattoi mennä sokkokaavalla. Hyvin vastaavankaltainen Doom lautapeli taas kootaan aina pelin edetessä. Hyviä pelejä molemmat.

Niin tai näin, tavallaan kumpainenkin oikein. Mariinithan tietävät Hulkin mihin ovat menossa tehtävää suorittamaan, eli kenttä oli kyllä pöydällä, mutta näkökenttä rajallinen eli Genestealereita ei näe ennenkuin ovella kun "näkökenttä avautuu".

Juuri tuota tarkoitin, eli pelinjohtaja tiesi ainoana koko ajan missä mennään.



Space Crusadessa homma oli taas ratkaistu niillä tutkakaiuilla, jotka pistettiin aina sektorille, kun ensimmäinen universumipelaaja avasi oven. Hyvä ja toimiva puoli oli myös se, että mukana oli kolme ryhmää yhtä pelinjohtajaa vastaan – ja yhdistelyn kautta tämäkin saatiin korotettua vielä potenssiin.

Aiemmin mainitsemassani Descentissä on kopioituna hyvin samankaltainen käytäntö, eli sekä hyviksillä että overlordin monsuilla on ns. line of sight, joka määrittää voiko "ampua". Lisäksi overlord on aluksi ainoa joka näkee pelilaudan kätköt jne. Johtaa tosin useimmiten rasittaviin pattitilanteisiin, varsinkin jos vain toisella osapuolella on mahkuja saada toinen hengiltä. Syynä juurikin pelin epätasaisuus.

AnttiO ( 10.12.2011 16:52)

Kuinkas päin se muuten oli, perustuuko Velhovuoren Aarre lautapelinä pelikirjaan vai toisin päin?

Tuo pelikirja on kanssa tuttu lapsuusajoista. Mulla on semmoinen muistikuva, ettei näillä kahdella ollut muuta yhtäläisyyttä kuin nimi. FF:n pelikirjat olivat suomennoksia Games Workshopin englanninkielisistä alkuteoksista. Muistaakseni taas lautapeli ei ollut Games Workshopin käsialaa. Sniff... mulla on vähän sitä vanhaa pelilaatikkoa ikävä...

Leo Meller II ( 10.12.2011 17:41)

AnttiO ( 10.12.2011 16:52)

Kuinkas päin se muuten oli, perustuuko Velhovuoren Aarre lautapelinä pelikirjaan vai toisin päin?

Tuo pelikirja on kanssa tuttu lapsuusajoista. Mulla on semmoinen muistikuva, ettei näillä kahdella ollut muuta yhtäläisyyttä kuin nimi. FF:n pelikirjat olivat suomennoksia Games Workshopin englanninkielisistä alkuteoksista. Muistaakseni taas lautapeli ei ollut Games Workshopin käsialaa. Sniff... mulla on vähän sitä vanhaa pelilaatikkoa ikävä...

Jep, nämähän tuli jo ala-asteella luettua / pelattua läpi. Ostin noita pojallekin joskus muutaman kappaleen, josko olisi fantasiasta innostunut. Hukkaan menivät nekin rahat ja en tiedä enää edes missä kirjat ovat. Tuossa nuo kaikki viisi suomennettua pelikirjaa:



http://www.gamebooks.org/cgi-bin/search.cgi?Type=Translator&Text=Anton+Lehmus&Header=Books+Translated+by+Anton+Lehmus

Noiden viiden lisäksi on myös joltain toiselta julkaisijalta James Bond ja Indiana Jones (joku kauhujen saari) seikkailukirjat tullut suomeksi.

Leo Meller II ( 10.12.2011 17:41)

AnttiO ( 10.12.2011 16:52)

Kuinkas päin se muuten oli, perustuuko Velhovuoren Aarre lautapelinä pelikirjaan vai toisin päin?

Tuo pelikirja on kanssa tuttu lapsuusajoista. Mulla on semmoinen muistikuva, ettei näillä kahdella ollut muuta yhtäläisyyttä kuin nimi. FF:n pelikirjat olivat suomennoksia Games Workshopin englanninkielisistä alkuteoksista. Muistaakseni taas lautapeli ei ollut Games Workshopin käsialaa. Sniff... mulla on vähän sitä vanhaa pelilaatikkoa ikävä...

Kirja oli ensin, alkuperäiseltä nimeltään Warlock of the Firetop Mountain ja lautapeli perustui siihen. Yhtäläisyyksiä kyllä oli, eli kirjasta tutut viholliset hienoilla suomennetuilla nimillä kuten kaamio ja haudantakainen löytyi lautapelistäkin. Kuvitus taisi olla myöskin kummassakin Russ Nicholsonin groteskin upeaa taidetta.

Game of Thrones on toimiva ja hyvin balanssoitu sota-, juonittelu- ja uusien europelien mekaniikkoihin pohjaava pläjäys. On myös suhteellisen helppo. Ainakin verrattuna juurikin laadukkaisiin ja laajoihin Arkham Horrorin ‑kaltaisiin megapeleihin. Harvoin vaan on aikaa sellaisiin megasessioihin.



Klassikoista käy ainakin mun peliporukoille yhä aina loistavasti perin epäoptimoitu ja kaoottinen, mutta "Ruusun nimen" päättelyä ja tunnelmaa loistavasti toistava, Mystery of the Abbey. Jälkimmäisen parissa lähtee aina melkein larpin puolelle.

Bastard ( 10.12.2011 23:57)

Leo Meller II ( 10.12.2011 17:41)

AnttiO ( 10.12.2011 16:52)

Kuinkas päin se muuten oli, perustuuko Velhovuoren Aarre lautapelinä pelikirjaan vai toisin päin?

Tuo pelikirja on kanssa tuttu lapsuusajoista. Mulla on semmoinen muistikuva, ettei näillä kahdella ollut muuta yhtäläisyyttä kuin nimi. FF:n pelikirjat olivat suomennoksia Games Workshopin englanninkielisistä alkuteoksista. Muistaakseni taas lautapeli ei ollut Games Workshopin käsialaa. Sniff... mulla on vähän sitä vanhaa pelilaatikkoa ikävä...

Kirja oli ensin, alkuperäiseltä nimeltään Warlock of the Firetop Mountain ja lautapeli perustui siihen. Yhtäläisyyksiä kyllä oli, eli kirjasta tutut viholliset hienoilla suomennetuilla nimillä kuten kaamio ja haudantakainen löytyi lautapelistäkin. Kuvitus taisi olla myöskin kummassakin Russ Nicholsonin groteskin upeaa taidetta.

Näin itekin olin ajatellut. Ihan samasta puustahan tuo lautapeli ja kirja ovat veistetty, mitä nyt kirja on huomattavasti laajempi. Taide on kyllä upeaa ja tunnelmallisen rosoista.



Ite olen kovasti tykästynyt noihin pelikirjoihin; hauskimmillaanhan nekin ovat jos pelaa kaverin kanssa tai porukalla – ei ainakaan pääse huijaamaan yhtä herkästi kuin yksin mennessä. Vaikeusasteet noissa heittelevät aika tavalla. Kauhujen Metsä on mahollista klaarata läpi ihan ekalla yrittämällä jopa puolivahingossa, mutta sitten taas Mustan Tornin Valtias ja Varkaiden Kaupunki ovat todella vittumaisia. Jälkimmäinen lähinnä pituutensa takia, mutta MTV sisältää ihan helvetillisen lopputaistelun, jossa nirri lähtee suurin piirtein jokaisesta väärästä siirrosta.



Ei-suomennetuista tuttuja ovat ainakin Creature of Havoc, jossa pelataan monsuna ja jonka taustatarina on pienen novellin mittainen, sekä House of Hell, joka on poikkeuksellisesti kauhuaiheinen ja sijoittuu ns. normaaliin maailmaan. HoH on muutenkin pieni helmi; kunnon vanhan liiton kauhumysteeri vuohenpäisine satanisteineen ja ihmisuhreineen. On myös harvinaisen vaikea, johtuen aseiden olemattomuudesta ja mukana olevasta Pelko-mittarista joka arvotaan alussa perinteisten Taito/Kunto/Onni-settien tapaan. Mittari tuppaa huutamaan punaisella aika herkästi ja nirri lähtee jatkuvasti. En ole muistaakseni vieläkään läpäissyt sitä.

http://www.vassalengine.org/index.php



En ole itse kokeillut, mutta tuollaiseen törmäsin muutama päivä sitten.

Olisi pitänyt jättää tämä ketju lukematta ja osallistumatta, postikuski kävi tänään tuomassa omat kopiot kavereiden luona aikoinaan pelatuista klassikoista, eli Catan(in Uudisasukkaat), halvalla vastaan kävellyt ruotsinkielinen painos Trans Europasta ja jo mainittu Memoir ´44. Ensi viikolle ehtinee Loopin' Louie ja roimasti Zombies!!!:ia parempi Last Night On Earth. Myös Hero Quest teki paluun pelihyllyyn. Tarkempia kommentteja saattanee tulla kunhan saadaan vaimokkeen kanssa näitä testailtua, Catanissa tarvitsee tyytyä huonohkoihin kaksinpelisääntöihin.

edit: Ostoslistalle päätyi myös Mansions of Madness, joka on huhujen mukaan Arkham Horror keveämpänä ja nopeampana pelinä. Saas nähdä koska löytää tiensä kotiini.

Jaakko Kotimäki ( 9.12.2011 12:10)

Race for the Galaxy (+expansiot) resurssinhallintapeli, jossa rakennetaan kilpaa avaruussivilisaatiota. Tästä on myös ilmainen open source ‑tietokoneversio. Erinomainen peli, etenkin jos aikaa pelaamiseen on vähän.

Vaikuttaa lupaavalta noin päällisin puolin, mutta tahtooko tuo viimeinen lause sanoa sitä, että peli on nopeasti omaksuttu, nopeasti pelattu ja näin sangen nopeasti myös "kulutettu loppuun"?