Lukuharrastuksen problematiikka

Olen huomannut itsessäni ihmeellisen piirteen. Melkein kaikki itseäni kulloinkin kiinnostavat kirjat tulee ostettua hyllyyn (muutamia kymmeniä vuodessa), vaikka niistä olisikin kappale kirjaston hyllyssä. En osaa oikein selittää pakkomiellettä juuri ostaa kirja. Esimerkiksi elokuvien ja musiikin suhteen ostaminen on perustellumpaa, koska laina-aika rajoittaa käyttöä ja toisaalta läheskään kaikkia elokuvia eikä kaikkea sitä musiikkiakaan saa aina kirjaston valikoimista. Mutta kirja yleensä luetaan kerran ja uusinta tulee jos tulee, paljon myöhemmin. Hakuteokset ja suomentamattomat / kirjastosta löytymättömät kirjat ovat toki perusteltuja ostaa omaan hyllyyn jos löytyy kiinnostavia sellaisia, mutta jostain syystä myös tulee hommailtua aikalailla paljon romaaneja jotka saisi lainattua ongelmitta kirjastostakin. Silti lainaaminen tuntuu jotenkin epätyydyttävältä ratkaisulta. Toki kirjoja myös tulee silloin tällöin lainattuakin mutta melko harvoin.

Miten muut elitistit näkevät tämän? Missä kulkee kynnys mitä hommaatte hyllyyn ja mitä lainaatte?

Lapsena lainasin kaiken, kun rahaa ei ollut. Aku Ankkoja ja Marvel-sarjakuvia tuli toki osteltua omaksikin divareista, mutta ensimmäinen kirja on itse tullut ostettua varmaankin vasta joskus täysi-ikäisenä. No jaa Sormusten Herrat taisi tulla hommattua jo 17-vuotiaana, mutta luinkin teokset sitten varmaan seitsemänä vuotena peräkkäin, joten ostopäätös oli perusteltu.

Opiskelijana alkoi ostelemaan huokeita kirjoja omiin kokoelmiin, mutta kirjasto oli edelleen pääasiallinen lähde.



Nykyään kun on säännölliset tulot ja hamsterin luonne, niin en käytä kirjaston palveluja enää lainkaan, vaan ostan kaiken mikä vähääkään kiinnostaa omaan hyllyyn. Juuri tuli tehtyä CDONista melkein 200 euron tilaus, josta kirjojen osuus oli noin 150 euroa.



Yritin tosin käyttää kirjastoakin vielä jokunen vuosi takaperin, mutta kun olisi pitänyt varata jotkut yli vuosi sitten ilmestyneet kirjat, että ne lainaan olisi saanut, niin paloi lopullisesti käämit tähän palvelulaitokseen. Silti harmittaa kun sivukirjastojakin koko ajan lakkautetaan. Lapsena luin esim. oman sivukirjastoni kaikki sarjakuvat moneen kertaan. Kyllähän tämänkaltaisia palvelulaitoksia saisi enemmänkin olla. Typerää vain, että näissäkin resursseja tuhlataan esim. johonkin niinkin järjettömään kuin taideteos-lainoihin.

Koen kroonista huonoa omaatuntoa lukemisesta tai lähinnä lukemattomuudesta. Kirjoja tulee ostettua kyllä aika paljon ja myös luettua. Alennusmyynneistä tulee raahattua kirjoja paljonkin, halvassa hinnassa ei tarvitse olla niinpaljon kiinnostavaa etteikö mukaan lähtisi. Tietokirjojen suhteen välillä teen kokeiluita ja täytyy sanoa, että esimerkiksi John Nurminen säätiön kirjat maustesaarista ja Magalhaesin matkoista ovat käsittämättömän hyviä vaikkei merenkulku lähtökohtaisesta kiinnosta juurikaan. Tietokirjoilla on toisaalta keskimäärin paljon parempi uudelleenluettavuus / selailtavuus sarvo kuin proosalla.

Omalta osaltani jaottelen kirjat etukäteen kiinnostaviin ja puolikiinnostaviin. Koska lukemattomia kirjoja on hyllyssä paljon, niin voin siirtää kiinnostavan kirjan ostamista niin kauan kunnes se myydään halvempana (no välillä ilmestyy jotain heti-mulle-tänne kirjaa). Kirjamessuilta ostin uutena vain yhden kirjan : Roskaelokuvat kannattaakseni arvoisaa elitistikollegaa. Muuten ostin vanhempaa/halvempaa tavaraa.



Puolikiinnostavat kirjat lainaan kirjastosta ja jos ne osoittautuvat hyviksi niin ostan ne sitten kun tulevat aleen. Puhutaan ihan samasta hamstraustarpeesta, mutta olen (mukamas) järkeistänyt asian. Viimet vuodet olen lainannut melko paljon kirjastosta ja saanut pidettyä kirjoihin menevän rahan melko hyvin aisoissa.

Meikäläisen bibliofiilin uran alkuaika menee aika samoja latuja kuin Xialongillakin: lapsena olin todella ahkera kirjaston käyttäjä, opiskelijana kirja-alet ja kirpparit alkoivat kartuttaa omia kokoelmia urakalla. Nykyään ei tule kirjoja kamalaa tahtia ostettua – keräilyvietti kun ohjautuu ensisijaisesti elokuviin ja toissijaisesti levyihin, eikä näillä liksoilla ole kaikkeen mahdolliseen varaa, ainakaan haluamassani mittakaavassa. Kirjoja tulee ostettua säännöllisen epäsäännöllisesti, pääasiassa divareista ja kolmannella kotimaisella verkkokirjakaupoista.

Samoin on käynyt kunin Xialongilla ja Jakelilla: kirjaston palvelut ovat karsiutuneet käytännössä olemattomiin (vaikka henkisesti kannatan kyseisten laitosten olemassaoloa henkeen ja vereen), ja omatunto soimaa mielestäni liian vähäisestä ajasta, minkä käytän lukemiseen. Silti sitä ehtii suht' mukavasti kirjojakin plarata kaiken muun harrastamisen ja elämän keskellä, esim. nukkumaanmenosta harvoin tulee mitään ilman kiintoisaa kirjaa. Kirjaston putoamiseen pois luvuista taas on syynä yksinkertaisesti sekä oma että paremman puoliskon karttuva kokoelma, misä edelleen lukematonta ja mieluisaa uudelleen luettavaa riittää jatkuvasti.



Nykyisen asumisratkaisun (ja leffakokoelman) vuoksi kirjojen hankintakynnys on hieman korkeampi kuin jotain viitisen vuotta takaperin, jolloin nämä kokoelmat eivät olleet ihan niin pahasti lähteneet hanskasta – mitä tahansa etäisesti kiinnostavaa en kirjapuolella nykyisin rupea enää hyllyyn hommaamaan. (Parempi puolisko varmaan kiittäisi, jos ottaisin saman periaatteen käyttöön myös elokuvapuolelle...) Uudelleen luettavus tai hyvänä lähdeteoksena toimiminen on lukupuolella tärkein hankinnan mittari, vaikka tosiaan on näin että uusintakierrokset ovat varmasti vielä harvemmassa kuin elokuvien kanssa. Jos kirja kiinnostaa puoliksi tai etäisesti, tai minulla ei ole mitään ennakkohajua siitä mitä tuleman pitää (esim. laatupuolella), lainaan sen – yleensä kavereilta ja suosituksen pohjalta.



Jakelin mainitsema muka-järkeistäminen on tässäkin keräilyssä oikein hyvä termi: todellisuudessa mulla ainakin on vain järkyttävä kulttuurifetissi ja kovakappaleiden omistamisen halu mistään vähänkin itselleni merkittävästä teoksesta – myös kirjoissa. Eräällä tavalla olen myös funtsinut kerääväni kulttuuriperintöä mahdollisesti tuleville jälkikasvuille ja kummilapsille. Itse kasvoin kodissa ja ympäristössä jossa arvostettiin kovasti kirjallisuutta ja musiikkia, ja ehdottomasti haluan tarjota seuraavale sukupolvelle samoja elämyksiä.

Itse lainailen kyllä säännöllisesti, mutta yleensä kallista asiakirjallisuutta. Teoksia, joita ei tarvitse hyllyyn saada yhden-kahden luvun takia, tai jotka ovat erittäin kalliita, tyyliin sadasta eurosta ylöspäin.

Muuten tulee tosiaan ostettua ne kirjat jotka tulee luettua. Tai siis, ihan kaikkea ostettua ei kyllä ehdi lukemaan, vaan lukemattomien ostettujen pino kasvaa tasaisesti. Talokirpparit, ja "joka kirja euron" ‑tyyliset hyväntekeväisyysmyyjäiset ovat kyllä varsinaisia hyllytilan tappajia. Egellä sitä ostaa suunnilleen mitä vaan. Ja kun puoliso diggaa svenssonien dekkareista ja lukee toisinaan parikin viikossa, niin ei sekään tilannetta paranna.



Just tulikin hankittua kolme uutta hyllyä ikeasta. Kirjoja en vain kykene heittää pois, tai myydä eteenpäin en sitten millään. Elokuvien keräilyssä ei ole ikinä ollut samanlaista tunnetta mukana, enemmän kyse on ollut välttämättömyydestä. Että joku leffa pitää nähdä ja sitten kun se on nähty kiekon voi surutta pistää eteenpäin. Kirjojen kanssa näin ole koskaan ollut. Jos jotain ostan, niin se on hyllyssä pysyvästi. Kirjojen roskiinheitto kuullostaa jo niin kamalalta että ahdistaa jo pelkkä ajatus. Tulee mieleen Fahrenheit 451 jne!



Vanhojen kirjojen kerääminenkin on nykyään lähes rikollisen iisiä, kun mitä tahansa saa netistä – jos on valmis maksamaan. Niiden keräilyä voi tietty itselle järkeistää arvon nousulla... sitä odotellessa!

Kirjastossa käyn kerran viikossa, en osta enää kirjoja paitsi ihan poikkeustapauksissa. Itse asiassa olen kantanut lähikirjaston "bookcrossing" – hyllyyn aika paljon tarpeetonta kamaa omista hyllyistä, tuntuu että sellainen n. sadan nimikkeen valikoima kivikovia klassikkoja riittäisi kotitarpeiksi. Kirjaston kirjoja ei nykyaikana tietysti aina ehdi lukea loppuun lainausajassa, kiitos internetin, joka on niin paljon pahaa aikaansaanut maailmassa

.

En välitä, onko lähimmäisen piha tai kämppä siisti. Kai sekin on jokin osoitus luonteenlaadusta, mutta vain ihmisen kirjahyllyllä on merkitystä. Kun tullaan tuntemattoman kämppään, marssitaan asap katsomaan, mitä niteitä löytyy, minkä jälkeen päästäänkin hyvällä tuurilla jo nextille puolituttu-levelille. Kirjoja pitää olla, ja jos homma menee e-kirja ‑perseilyksi, niin toivottavasti siinä vaiheessa saa jo ostaa motoneteistä jonkinmoisia EMP-lähettimiä. Vastaavasti jos kirjahyllyä ei löydy tai joku peräti paukuttelee henkseleitä sillä, että on lukenut elämässään vain yhden-pari kirjaa tai ei yhtään, niin kyllähän se sääli maailman tulevaisuuden puolesta ja sen myötä Death Wish 3 ‑mentaliteetti vaan heräävät väkisinkin. Samaan pitkävihaisuuteni limboon imautuvat armotta ne aika ajoin kirjastolaitosta alasajaa tai maksullistaa haluavat ruiskukkapeelot.

Tämän vuoden vaikuttavin uutinen oli se, jossa jossain Lontoon mellakka-alueella kirjakauppa oli saanut jäädä täysin rauhaan.



Vuoden 2011 kohokohtiani ovat olleet Arto Salmisen tuotanto sekä kaikkien aikojen paras suomalainen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet. Ja mainostetaan nyt täälläkin tämän verran tätä.

Red Right Hand ( 22.11.2011 17:42)

Just tulikin hankittua kolme uutta hyllyä ikeasta.

Maallemuuton vuoksi tuli kanssa hommattua samanverran uusia ikean säädettäviä hyllyjä. Ihan nää ei vielä riitä, mutta hyvä alku. Aikaisempi krooninen tilapula on poistunut...

Matti Erholtz ( 22.11.2011 22:15)

Kirjaston kirjoja ei nykyaikana tietysti aina ehdi lukea loppuun lainausajassa, kiitos internetin, joka on niin paljon pahaa aikaansaanut maailmassa .

Internetin kautta voit myös uusia lainasi, jos aika loppuu kesken!

Humphrey Bogart ( 23.11.2011 13:07)

Matti Erholtz ( 22.11.2011 22:15)

Kirjaston kirjoja ei nykyaikana tietysti aina ehdi lukea loppuun lainausajassa, kiitos internetin, joka on niin paljon pahaa aikaansaanut maailmassa .

Internetin kautta voit myös uusia lainasi, jos aika loppuu kesken!

Paitsi tietyst, jos joku muu on ehättänyt varaamaan kyseisen niteen.

Alennuksista tulee osteltua kirjoja, mutta aika harvoin. Joskus taas pakko tilailla/ostaa ulkomailta kirjoja joita ei meinaa löytyä suomennettuna (tosin yllättäviä nimikkeitä saa kirjastostakin englanniksi) kuten true crimeä, sci-fiä ja muuta hämärää.

Kirjastosta lainaillut kaikki tänä vuonna lukemani (jos oikein muistan). Tosin ne ovatkin olleet lähinnä kvanttifysiikkaa ja päälle kosmologiaa. Ainiin ja Hannu Rajaniemen Kvanttivaras joka on paras suomalainen sci-fi ‑kirja. No rehellisesti sanottuna en muista olenko koskaan lukenut Suomalaista sci-fiä...

Pakkohan se on myöntää, että kirjoja tulee ostettua enemmän ja nopeammin kuin tulee luettua. Tälläkin hetkellä hyllyssä odottaa vuoroaan lukuisia opuksia. Aina kuin mahdollista kovakantisina tottakai.

JariM ( 5.12.2011 15:49)

Pakkohan se on myöntää, että kirjoja tulee ostettua enemmän ja nopeammin kuin tulee luettua. Tälläkin hetkellä hyllyssä odottaa vuoroaan lukuisia opuksia. Aina kuin mahdollista kovakantisina tottakai.

Näinhän se on – eikä siinä vielä kaikki. Kun kirjoja sitten on enemmän kuin omiksi tarpeiksi niin tietysti niitä saa myös lahjaksi, koska "sähän tykkäät niistä kirjoista", kuten moni muistaa mainita. Kovaa pakettia tulee synttäreinä, nimmareina, jouluina yms. En silti valita, en missään nimessä, sillä päivä hyvän kirjan seurassa ei ole koskaan menetetty päivä.

Kirjoja tulee ostettua enemmän ja nopeammin kuin tulee luettua.

Elokuvia tulee ostettua enemmän ja nopeammin kuin tulee katsottua.

Pelejä tulee ostettua enemmän ja nopeammin kuin tulee pelattua.

Ainoastaan levyjä tulee ostettua sen verran kuin ehtii kuuntelemaan.