Vanhat formaatit kummittelevat päässä

Alkaa nuo vanhat formaatit kiinnostaa liikaa yritän pysyä HD Blu-Ray tasolla mutta 8mm, 16mm, Beta, Vhs alkaa ottamaan valtaa sielulta (toivottavsti ei vakavaa).

Kaipuu kiviaikaan alkaa tasan sillä sekunnilla, kun huomaa, että dvd:n alussa pyörivät logot, tekstiruudut, ehkä jopa trailerit, on ohjelmoitu niin, ettei sinne perkeleen päävalikkoon pääse sillä yhdellä menunapinpainalluksella. Edistystä my ass. Edelleenkin peräänkuulutan jonkinasteista "Override All"- tai "Play the Fuckin' Movie NOW!" ‑nappulaa: sellaisen kun joku ottaisi käyttöön, niin laitteita myytäisiin miljardeja. Myös innolla odotan, milloin Christopher Morris parodioi tätä pakkokatseluperseilyä jollain tulevalla dvd- tai br-julkaisullaan. Oletan, että vitsaus on myös Blå-Ray ‑puolella?

Kaipuu on ja kaipuuta seurataan. Jotkut elokuvat kuten sellaiset joissa laajat toimintakohtaukset on kutisteltu 4:3-muotoon pannaamalla kuvaa kutkuttavat mieltä vhs-muodossa edelleen. Esim. Jan de Bontin kuvaus on yleensä varsin laajaa ja tämän vangitseminen vanhaan telkkariin oma hommansa. Die Hard 1 ja 3, The Last Action Hero ja Speed ovat edelleen sellaisia elokuvia joiden taika puree parhaiten 4:3-kuvasuhteessa hiukan suttuisen ääniraidan kera.

Ei ole mitään kaipuuta menneisyyteen koska elän siellä edelleenkin.

Oma elokuvaharrastus (ja kipinä mikä vei elokuvien pariin syvälle ja vahvasti) alkoi VHS-ajalta, ajoittuen siihen hetkeen 80-lukua kun videonauhuri alkoi olla monen kodin laitteistoa ja ruma sensuuri alkoi nostaa päätään Suomessa. Kun varhaisteinarina 90-luvun ensimetreillä innostui kympillä kauhuelokuvista, monelle elokuvalle ainoa saatavissa oleva lähde oli joku neljännen (tai enemmän) polven suhina-kreikkakopio, josta värit näkyivät ehkä puolen aikaa ja ääniraita oli telkka täysilläkin suunnatonta kuraa – siinä ei paljon hyväkään englanti pelastanut dialogin ja tarinan seuraamisessa.

Ei vanhoissa formaateissa sinänsä mitään vikaa ole. Uusi konsti toisinaan on vain käyttäjäystävällisempi. Löysin hiljakkoin puolisäkällä läjän hyväkuntoisia vanhoja VHS:iä, ja ne oli aivan PAKKO ostaa sisältönsä puolesta... Kiinnostavia leffoja, joita ei löydy DVD:llä. 16mm näyttää helkkarin hienolta isolta kankaalta. Veikkaan että menee kuvantasolla jonnekin DVD:n ja Blu-Rayn välimaastoon (kun vain itse leffakopio on kunnossa). Jenkeissä esim. monet menneen ajan eli 1960-70 luvun pornoteatterit veivasivat leffansa 16mm:nä tyytyväisille asiakkaille.

Leo Meller II ( 25.9.2011 18:53)

Oma elokuvaharrastus (ja kipinä mikä vei elokuvien pariin syvälle ja vahvasti) alkoi VHS-ajalta, ajoittuen siihen hetkeen 80-lukua kun videonauhuri alkoi olla monen kodin laitteistoa ja ruma sensuuri alkoi nostaa päätään Suomessa. Kun varhaisteinarina 90-luvun ensimetreillä innostui kympillä kauhuelokuvista, lähde oli aina joku neljännen (tai enemmän) polven suhina-kreikkakopio, josta värit näkyivät ehkä puolen aikaa ja ääniraita oli telkka täysilläkin suunnatonta kuraa – siinä ei paljon ikäisekseen hyväkään englanti pelastanut dialogin ja tarinan seuraamisessa.



Kenties tästä johtuen, en kaipaa kovinkaan helkkaristi menneisyyteen, paitsi elokuvan teossa. Laazer-lukulaitteet ja niiden tarjoama mahdollisuus koko ajan paranemaan päin olevasta kuvasta, mikä lähestyy koko ajan vanhoissa leffoissa hyvin restauroituna alkuperäsien filmin syvyyttä ja laatua myös kotikatsomoissa, on ehdottoman hyvä juttu ja mulle tervetullutta kauraa. Samoin kun DVD on tullut niin bulkkituotteeksi ja aikuisella ihmisellä on sauma ostaa suoraan ulkomailta mitä huvittaa, niin voi pojat, mitä ulottuvuuksia se on avannut sekä ryönän että klassikkojen näkemiseen että kokoelmiinsa liittämiseen.



Jos jossain haikailen menneisyyteen, niin elokuvanteon kehityksessä. 3Deet, ceegeeiit sun muut antavat toki mahdollisuuksia, mutta lopputulokset ovat pääsääntöisesti näitä järjettömiä cocktaakkeleja, missä ei ole mitään syvyyden tai sisällön tapaistakaan. Toki toisenlaisiakin elokuvia tehdään, ja yhtä lailla itse haluaa useinkin kaikkea muuta kuin todella syvällistä kokemusta, mutta kun joka pirun multipleksi ei kohta muuta kuin Transformers 666:ia syydä todella laadukkaalla laitteistolla ihmeteltäväksi, synkäksi vetää.



Mäkin kyllä haluaisin soittimeeni sen "Play the fucking movie" ‑nappulan mistä QCine näkee märkiä unia... voisin ottaa sen vaikka bluurein nettisisällön tilalle milloin vain.

mono-tv ja pitää olla kokoa tulitikkuaski , skaalaa sopivasti vhs-kuvan suhinan miltei huomaamattomaksi

Carson ( 29.9.2011 02:59)

mono-tv ja pitää olla kokoa tulitikkuaski , skaalaa sopivasti vhs-kuvan suhinan miltei huomaamattomaksi

Ja 8mm kone räpsähtää päälle kunhan saan kohtapuolin 8mm nauhaa

Kivikautisista formaateista edelleen aktiivikäytössä VHS sekä LP, periaatteessa voisi olla myös c-kasetti, erityisesti vanhalta taskuradiolta heitettynä. No, mikään ei tosin ole yhtä arkaainen formaatti kuin DVD! Niin se vaan menee... Eilisen uutiset ovat vanhentuneempia kuin 100 vuotta vanhat, tai jotain. Kyllä Blå-Ray kiinnostaa, tosin en ole vielä ottanut askelta ns. nykypäivään. Ei sinänsä mitään sitäkään formaattia kohtaan, kun vaan saa sivistyneesti ohitettua nuo aluekoodaukset.

Vaikka on Blu-ray-soitin niin kyllä katselen nauhoitettuja VHS:iäkin HDTV:stä, mikäs siinä ilmaisia leffoja katsellessa. Laatu ei ole niin huono kun suurin osa nauhoitettu digiboksin kautta. Hassua sinänsä, että DVD:itä ei ole enää kuin pari kappaletta joten niitä katsoin näistä kolmesta formaatista vähiten.

Vanhoista videoformaateista laserdisc kiinnostaa. VHS:stä luovuin lopulta pitkällisen harkinnan jälkeen tuossa jokin aika sitten, kun niitä soittava laitteeni lakkasi toimimasta. Elokuvat toki katsotaan mielellään filmiltä ja isolta kankaalta tilaisuuden tullen. Vinyylilevyjen kuuntelemisesta en ole missään vaiheessa luopunutkaan, niitä suosin yhä uudempien formaattien kustannuksella. Myös c-kasettisoitin löytyy taloudesta yhä.

Näissä

Antti Näyhä ( 24.10.2011 20:49)

Näissä avokelakamoissa on sitä todellista elitismiä. Löytyyköhän Suomesta harrastajia?



Huomatkaa myös törkeän hienot 1960-luvun CRT-videotykit, n. kaksi kolmannesta sivua alaspäin.

Uudesta formaatista kysymys... Kuinkas mahtaa käydä näille nykyisille leffakopioille, kun leffa lopettaa kiertonsa elokuvateattereissa? Olisiko sama kohtalo kuin filmikopioilla eli kirveellä mäsäksi..?