Ensimmäinen James Bond elokuvasi elokuvateatterissa....

Minulle henkilökohtaisesti merkittävin James Bond vuosi on 1983. Silloin saivat elokuvateatterissa Suomen ensi-iltansa ensin Octopussy 12.8.1983 ja myöhemmin samana vuonna Never Say Never Again 16.12.1983. Kummankin ikäraja oli 15-vuotta mitä en vielä ihan ollut mutta kummasti silti oli motivaatiota keplotella itsensä kumpaakin katsomaan. Ja voin kertoa että hyvää teki.....

Aikaisempi James Bond fanitus oli liittynyt lähinnä kirjojen lukemiseen. Tiedostin kyllä aiemminkin että elokuviakin on ja varsin ikimuistoisesti on mieleen jäänyt ne hetket kun ihailin For Your Eyes Only elokuvan mainosjulistetta elokuvateatterin ulkopuolella muutamaa vuotta aiemmin, silloin ei tosin pokka vielä riittänyt siihen että olisi pyrkinyt itse leffaa katsomaan. Toinen mieleenjäänyt asia on kun R-Kioskilla jaettiin ilmaiseksi James Bond tarroja neljää erilaista ja viittä muuta tarraa, olisikohan ollut joskus 80-luvun alkupuolella. Silloin käytiin kioskilla kerta jos toinenkin ja pinot kasvoivat. Vieläkin taitaa olla tallella sen satsin tarroja vaikka jotain Tähtien Sota aiheisia hieman pois lahjoitinkin. Bond aiheiset tarrat olivat “Timantit Ovat Ikuisia”, “Kuuraketti”, “Elä ja Anna Toisten Kuolla” ja “007”. Lisäksi muistan että jossain lehdessä julkaistiin jatkosarjana James Bond-sarjakuvaa (olisikohan ollut Hymy) mutta siitä ei koskaan päässyt lukemaan täyttä tarinaa, ainoastaan sivun sieltä täältä jos lehti sattumalta osui kohdalle.



Suurin James Bond aiheinen pettymys oli kun katsoin ensimmäisen kerran You Only Live Twice leffan FIX VHS:ltä. Tarina oli niin erilainen kirjaan verrattuna ja varsinkin “kuoleman puutarhan” puuttuminen oli kova pala. Myöhemmin sitten olen alkanut suhtautumaan myönteisesti siihenkin elokuvaan.



Ikimuistoisia tuoreempia James Bond muistoja ovat Ian Fleming aiheisessa näyttelyssä käyminen Lontoossa ja itsensä Roger Mooren tapaaminen.

Jätin Casino Royale (1967) parodian tarkoituksella pois äänestyksestä. Mikäli se on kuitenkin ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäsi Bond elokuva kannattaa asia mainita kirjoittamalla. Never Say Never Again (1983) taas ei ole osa virallista sarjaa mutta äänestyslistalle se piti nyt kuitenkin laittaa...

Mikäli ensimmäinen elokuvateattterissa näkemäsi Bond leffa on joku kuudesta ensimmäisestä (kaksi nimikettä samassa kohtaa) kannattaa äänestyksen lisäksi kirjoittaa kummasta leffasta on kyse....



Kiitos.

Tämä on selvä sukupolvikysymys. Minä katsoin 80-luvulla kaikki Bondit vuokravideoilta uudestaan ja uudestaan, mutta olin vielä vuonna 1989 liian nuori jotta olisin päässyt katsomaan Lupa tappaa. Siksi ensimmäinen elokuvateatteri-Bond on Kultainen silmä vuonna 1995, jolloin olin jo reilusti täysi-ikäinen. Tavallaan harmittaa, koska teinivuosinani 90-luvun alussa Bondien teko oli jäissä, mutta Bond-fanitus ei ole loppunut koskaan, joten ihan mielellään niitä brosnaneitakin tuli katseltua, vaikkeivät mitään huippulaatua olleetkaan.

Ensimmäinen teatteri Bond oli Daltonin Lupa tappaa. Ikäraja oli tietysti K-16 mutta 80-luvun lopulla elokuvateatterit olivat taloudelloisesti niin huonossa jamassa, että ainakaan Jns kokoisessa kaupungissa ei maksavaa asiakasta käännytetty ovelta, vaikkakin pari vuotta uupui tarvittavasta ikärajasta.

Ensimmäinen näkemäni Bond oli 007 – rakastettuni heti, kun sen video ensi-ilta oli joskus lokakuussa 1983. Ja ensimmäinen muistikuvani Bondeista on Erittäin salaisen TV ensi-iltamainos, jossa Bond potkaisee Locquen Mersun rinnettä alas.

Janne ( 14.8.2011 09:18)

Octopussy 12.8.1983

Never Say Never Again 16.12.1983.

Kummankin ikäraja oli 15-vuotta

Goose ( 14.8.2011 11:30)

Lupa tappaa. Ikäraja oli tietysti K-16

Rupesin miettimään että todennäköisesti noissa kahdessakin taisi olla ikäraja K-16. Ihmeen nuorena olenkin sitten kunnostautunut jos näin on.

Thunderball uusintakierroksella joskus 1970-luvun alkupuolella.

80-luvulla tuli tosiaan kaikki Bondit vuokrattua useampaankin kertaan, mutta leffateatteriin olin liian nuori. Voi olla että olen käynyt jonkun Brosnanin Bondin elokuvateatterissa katsomassa, mutta näistä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Casino Royale oli ensimmäinen bluray Bond jonka katsoin ja Quantum of Solace ensimmäinen varmuudella elokuvissa katseltu Bond.

Kyllähän se oli Kultainen silmä eli GoldenEye.

Aikaisempien aikana olisin ollut tietysti liian nuori.

Janne ( 14.8.2011 11:55)

Janne ( 14.8.2011 09:18)

Octopussy 12.8.1983

Never Say Never Again 16.12.1983.

Kummankin ikäraja oli 15-vuotta

Goose ( 14.8.2011 11:30)

Lupa tappaa. Ikäraja oli tietysti K-16

Rupesin miettimään että todennäköisesti noissa kahdessakin taisi olla ikäraja K-16. Ihmeen nuorena olenkin sitten kunnostautunut jos näin on.

Näin se on ollut. Nämä uudet ikärajat, johon kuului K-15 tulivat vasta viime vuosikymmenellä. Sitä ennen ikärajat meni parillisten vuosien mukaan K-12, K-14, K-16, K-18.

Goose ( 14.8.2011 11:30)

Ensimmäinen teatteri Bond oli Daltonin Lupa tappaa.

Kuten myös. Olin positiivisesti yllättynyt, koska en kovinkaan paljon pitänyt Mooren komediallisesta bondista. Vaaran vyöhykkeellä tuli katsottua vasta myöhemmin.

"Vaaran vyöhykkeellä" vanhemman seurassa yhdentoista ikävuoden vaikutusalttiissa iässä.

Johtuuneeko sitten nimenomaan tästä nostalgisesta muistosta, mutta rankkaan kyseisen Bondin edelleen sarjan kärkikastiin. Mielestäni erittäin maukas balanssi Daltonin vakavuuden, klassisen seikkailuhengen ja kylmän sodan loppumaininkien välillä. Tekniset gizmotkaan eivät ole vielä tulevien aikojen näkymättömien autojen tasolla.



"Vaaran vyöhykkeellä" taisi myös olla ensimmäinen K-14 Bond. Kaksi vuotta myöhemmin yritin päästä katsomaan "Lupa tappaa" joensuulaiseen elokuvateatteriin, mutta lipunmyyjä ilmoitti kyseessä olevan "tavallista kovempi Bondi" ja käännytti pois.

Roscoe ( 14.8.2011 18:44)

"Vaaran vyöhykkeellä" taisi myös olla ensimmäinen K-14 Bond. Kaksi vuotta myöhemmin yritin päästä katsomaan "Lupa tappaa" joensuulaiseen elokuvateatteriin, mutta lipunmyyjä ilmoitti kyseessä olevan "tavallista kovempi Bondi" ja käännytti pois.

Juuri näin. Lupa tappaa oli sitten taas K-16, joten sitä ei päässyt näkemään, vaikka ikää olisi ollut Vaaran vyöhykkeelle. Harmitti.

Vaaran vyöhykkeellä. Bistolissa ensi-ilta viikonloppuna vanhempien kanssa. Muistiin jäi näytöksessä ollut seko akka joka piti nyyttikestejä yksinään soperrellen sekavia leffan alkuun. N. puoli tuntia leffan edettyä pyydettiin poistumaan näytöksestä ja tunnelma ja tapetit valmiiksi pilalla..

Lupa tappaa. Työväentalolla kiertävän elokuvateatterin toimesta. Muistan kun tuonne näytökseen piti kiirehtää porukalla koulun tietokonekerhosta. Ikä ei ihan olis riittänyt mutta eipä ollut niin tarkkaa touhu tuolla.

Videolta olikin tullu veivattua varmaan kaikki siihenastiset Bondit moneen kertaan. Säännöllisesti Bond pyörii kotona edelleen vaikka formaatti onkin muuttunut. Äsken just loppui The Man With The Golden Gun.

Niitä pehmustettuja VHS-koteloita joissa paikalliselta R-kioskilta Bondeja aikanaan sai vuokrata, tulee joskus edelleen ikävä.

Those were the days.

Oho, vastasin väärin, minkä tajusin kommentteja lukiessani. Neljä Bondia kankaaltä nähtynä menin mainitsemaan Live and Let Dien ekana, vaikka Goldeneye toki oli se temporaalisesti ensimmäinen...

Goldeneye oli aikanaan kova pettymys, perinteisiin Bondeihin rakastuneena uudistukset kuvottivivat, etenkin uuden näyttelijän tyttömäiset maneerit. Goldeneye vaikutti silloin ihan tavanomaiselta toimintapätkältkä jonka nimihenkilön nimi sattui olemaan JB.



Seuraava kankaalta nähty JB oli Casino Royale, joka ei sitten vakuuttanut millään tasolla. Mitään Bondin identiteetistä ei selvinnyt Daniel Craigin inkarnaatioon. Kakkaa.



BFI:n Bond- retrossa tuli sitten tsekattua 2 omaa suosikkis vihdoin kankaalta, Live and Let die ja Kasipillu, molemmat edelleen parempia Bond elokuvia mitä mikään ennen tai jälkeen jatkumossa. Ugh. Sean Connery sucks ass...