Melancholia ja digiprojisointien yleinen taso

Kävin katsomassa Lars von Trierin leffan Helsingin Maxim 1:ssä eilen, joka oli myös eka normaali 2k-digiprojisointi minkä olen nähnyt. Leffa oli varsin hyvä, mutta kuvanlaatu oli huono. Seuraavanlaisia ongelmia ilmeni:

‑detaljien katoaminen etenkin tummissa kohdissa

‑vaaleiden kohtien ajoittainen lievä puhki palaminen

‑tummat kohdat paloivat koko ajan puhki, lisäksi musta oli aivan harmaata.



Tämä viimeinen ongelma oli aivan erityisen häiritsevä, tummien sävyjen dynamiikka oli huonompi kuin normaali LCD-tykillä. Muutamia kysymyksiä heräsi:

‑Näyttävätkö Melancholian 35mm-printit tai muut digiesitykset erilaisilta? Kuinka paljon kyse on Lassen omista "taiteellisista ratkaisuista".

‑Onko Maximissa tai muualla näkynyt yleensä vastaavia ongelmia digiesityksissä? Voiko projektori olla väärin säädetty?

Kertokaapa kokemuksistanne.

Ite kävin katsomassa sen samaisessa teatterissa enkä huomannut noin rankkoja virheitä. Istuin parvella. Yleensä istun aika takana diginäytöksissä, ettei virheet osuisi silmään niin helposti.

Melancholia esitettiin Kuopion Kuvakukossa diginä. Taisi olla elämäni ensimmäinen 2k-kokemus. Kuva näytti paikoitellen erilaiselta kuin filmi, mutta en havainnut kuvanlaadussa suuria häiriöitä. Ainakaan sellaisia että ne olisivat häirinneet katselukokemusta. Kirsten Dunstin rinnat oli ehkä vähän rakeiset...

Kävin katsomassa Tennispalatsissa, kolmannella rivillä ja kuva näytti musta toisinaan vähän raffilta. En tiedä tuliko se diginä vai filkkana, mutta ainakin elokuvan aikana kuvan pohdiskelu tuli sivuutettua larsun "taiteellisena ratkaisuna."

Ongelmat lienee lähinnä lähdematskussa. Melancholiahan on kuvattu Arri Alexalla, joka on nyt alan kuuminta hypeä. Alexan dynamiikka on testien mukaan lopultakin filmin luokkaa, eli toisin sanoen kamera pyyhkii Redillä yms. halpisleluilla lattiaa. Tästä huolimatta panin itsekin merkille pienen puhkipalamisen ja mustien harmauden, ja jälkimmäinen tuppasi tosiaan vähän häiritsemään varsinkin ekan puoliskon öisissä ulkokuvissa.

Oletan, että ainakin suuri osa tuosta oli Natsi-Lassen taiteellista näkemystä; herra nimittäin kertoi olleensa jo kuvausten aikana huolissaan siitä, että tuleeko leffasta liian esteettisesti siloiteltu. Paha verrata kun ei ole muuta Alexa-matskua vielä leffateatterissa nähnyt.



On joka tapauksessa aika harvinaista että digiprojektorissa olisi säädöt munillaan silloin kun ajetaan D-Cinemaa. Värit profiloidaan kohdilleen periaatteessa kerran (asennuksen yhteydessä), eikä tavallinen koneenhoitaja oikeastaan edes voi niitä sen jälkeen säätää. Jos projektorilla ajetaan jotain muuta formaattia – erityisesti Blu-Ray/DVD-levyjä – niin sitten ketjussa onkin jo huomattavasti enemmän kohtia missä esim. mustan tason voi ryssiä. Mutta näitä virityksiä ei näe kaupallisissa leffanäytöksissä, vaan lähinnä festareilla. Viimeksihän HÕFF:issä nähtiin parikin hyvää esimerkkiä tuosta ongelmasta.



Valotehoa voi kyllä projektorista rukata, ja hieman yllättäen valoa onkin aika monessa digisalissa kankaalla liikaa. Liiallinen valoteho huonontaa joissain saleissa mustan tasoja ja kontrastia, ja liian kirkas kuva näyttää muutenkin ainakin omaan silmääni aivan liikaa plasmatelkkarilta tms. ja syö kokemuksen elokuvallisuutta. Maximissa en ole digiä vielä nähnyt, tiedä sitten olisiko siellä tällainen ongelma.



Tuota joidenkin salien liiallista kirkkautta lukuunottamatta digiprojisointien yleinen laatu mustan tasoineen jne. on kyllä varsin hyvä. Ja paljon filmiprojisointeja tasalaatuisempi.

Kiitokset vastauksista.

Antti Näyhä ( 28.6.2011 18:00)

Valotehoa voi kyllä projektorista rukata, ja hieman yllättäen valoa onkin aika monessa digisalissa kankaalla liikaa. Liiallinen valoteho huonontaa joissain saleissa mustan tasoja ja kontrastia, ja liian kirkas kuva näyttää muutenkin ainakin omaan silmääni aivan liikaa plasmatelkkarilta tms. ja syö kokemuksen elokuvallisuutta. Maximissa en ole digiä vielä nähnyt, tiedä sitten olisiko siellä tällainen ongelma.



Tuota joidenkin salien liiallista kirkkautta lukuunottamatta digiprojisointien yleinen laatu mustan tasoineen jne. on kyllä varsin hyvä. Ja paljon filmiprojisointeja tasalaatuisempi.

Just jotain tämäntapaista mahdollisuutta mietin itse. Nimenomaan tää mustan taso vaikutti mahdolliselta projisointiongelmalta, yleinen dynamiikan kapeus ja detaljien katoaminen ennakkokäsittelyltä (tai sen ongelmilta). Pitäisi varmaan käydä katsomassa joku toinen digileffa jossain muualla referenssiksi.

Antti Näyhä ( 28.6.2011 18:00)

Alexan dynamiikka on testien mukaan lopultakin filmin luokkaa, eli toisin sanoen kamera pyyhkii Redillä yms. halpisleluilla lattiaa.

Off topic, mutta tyypillistä kameramiesten nillitystä, jos kyljessä ei lue "arri" puhutaan halpisleluista ja heti menee nokat nirppaan.



Vertailussa RED- kameroihin, Alexa on hiukan alkuperäistä RED One kameraa parempi harmaasävyissä (dynamiikassa), mutta häviää vielä sillekin resoluutiossa. RED MX on Alexan kanssa harmaasävyissä n. tasoissa, mutta ei resoluutiossa. RED Epic taas on Alexaa edell, mutta toki edustaa jo seuraavaa sukupolvea.



Uskomattomia vempeleitä toki kaikki, on ollu hienoa seurata läheltä miten parin viime vuoden aikana kehitys on kehittyny siihen pisteeseen, että melkein kuka tahansa pystyy tänä päivänä kuvaamaan leffaa 35mm laatusella tasolla plus leikkaamaan himassa. Revolution!



Jokainen voipi verrata tahollaan ko kameroita, Melancholia on tosiaan kuvattu Alexalla, Antichrist Redillä.



T: Red fan boy.

Odotinkin että joku älähtää.

En fanita erityisesti mitään elektroniikkavalmistajaa ja nämä ”päivän hype”-jutut on lähinnä huvittavia, mutta kyllähän tuo Red MX:kin häviää Alexalle parisen aukkoa dynamiikassa. Juuri nuo kirkkaat kohdat tuppaavat vieläkin palamaan rumasti puhki, ja mun silmääni Redin värintoisto mättää myös enemmän jos halutaan tavoitella luonnollista ihonväriä. (Kovin moni ei kyllä nykyään taida edes tavoitella, kun filmillekin kuvatut leffat usein värimääritellään melko omituisen näköisiksi.) Ja juuri nuo kaksi asiaa on mulle edelleen ne digikuvauksen isoimmat ongelmat filmiin verrattuna – isompia kuin resoluution puute.



Oot varmaan nähnytkin nämä mutta: Red MX vs. Alexa vs. Super 16 ‑testi ja mittaustuloksia numeroina.



Lassen leffoja taas en elokuvallisista arvoistaan huolimatta pitäisi kovin luotettavina kameratesteinä. Toki ne ovat esimerkkejä siitä, että ”tällaistakin jälkeä näillä kamoilla halutessaan saa”. Yleisesti ottaen pidin Melancholiasta kovasti ja digiestetiikka tuntui enimmäkseen sopivan juttuun. Antichrist ei toiminut itselleni yhtä hyvin, mutta tuskin sekään ensisijaisesti Redin vika oli.

True dat.

Hyvähän se on, että on vaihtoehtoja ja kilpailua markkinoilla. Kyllä se työkalu on aina valittava käsillä olevan projektin mukaan.



Muutoksen airuena havaitsin tossa, että täällä Lontoossa ainakin Pana vuokraa S16 kalustoa lähes ilmaiseksi opiskelijoille, epäilemättä koska pelkää menettävänsä kokonaisen sukupolven digitaaliselle.



Ja syksyllä Sony kirjottaa toivottavasti taas kaiken sanotun uusiksi kun F65 tulee markkinoille. Kehitys kehittyy.

Kävin nyt sit tsekkaamassa Black Swanin Kinopalatsi 4:ssä diginä. Täällä oli kyllä paljon parempi mustan taso, filmiä toki hieman huonompi, lukuunottamatta trailereita – mielestäni ei johtuen päällä olevista valoista ja auki olevasta ovesta vaan niistä huolimatta musta oli silmiinpistävän harmaata. Myöskään selvää detaljien katoamista en nähnyt elokuvan aikana, ja monesti pystyi jopa erottamaan filmi- ja digikameralla kuvatut kohdat. Välillä liikkeen nykiminen tökki ja tuntui huonorytmiseltä, kun silmä on tottunut sulkimella tehtävään. Salihan on noin 70-paikkainen eli kankaankin mittakaava on hieman eri kuin Maxim ykkösessä. Jokatapauksessa helpottava kokemus, vaikka elokuva oliki aika ahistava...

Molemmissa elokuvissa, etenkin Melancholiassa ihmetyttää vähän valaisu. Melancholiassa se oli selkeästi turhan vähäistä ja ehkä tämän maskaaminen oli osasyynä heikkoon kuvanlaatuun. Okei, Black Swanissa varmasti tavoiteltukin tasaisen rakeista ja kohinaista lookkia, mut ennakkohehkutukset tyyliin "käytimme digijärkkäreitä osaan kohtauksista, koska niillä voi kuvata huonossakin valossa" ihmetytti. Sitä vartenhan on valaistus.

moska ( 26.7.2011 20:28)

Kävin nyt sit tsekkaamassa Black Swanin Kinopalatsi 4:ssä diginä. Täällä oli kyllä paljon parempi mustan taso, filmiä toki hieman huonompi, lukuunottamatta trailereita – mielestäni ei johtuen päällä olevista valoista ja auki olevasta ovesta vaan niistä huolimatta musta oli silmiinpistävän harmaata. Myöskään selvää detaljien katoamista en nähnyt elokuvan aikana, ja monesti pystyi jopa erottamaan filmi- ja digikameralla kuvatut kohdat. Välillä liikkeen nykiminen tökki ja tuntui huonorytmiseltä, kun silmä on tottunut sulkimella tehtävään. Salihan on noin 70-paikkainen eli kankaankin mittakaava on hieman eri kuin Maxim ykkösessä. Jokatapauksessa helpottava kokemus, vaikka elokuva oliki aika ahistava...



Molemmissa elokuvissa, etenkin Melancholiassa ihmetyttää vähän valaisu. Melancholiassa se oli selkeästi turhan vähäistä ja ehkä tämän maskaaminen oli osasyynä heikkoon kuvanlaatuun. Okei, Black Swanissa varmasti tavoiteltukin tasaisen rakeista ja kohinaista lookkia, mut ennakkohehkutukset tyyliin "käytimme digijärkkäreitä osaan kohtauksista, koska niillä voi kuvata huonossakin valossa" ihmetytti. Sitä vartenhan on valaistus.

Joo, trailerit on välillä mitä on (nähdyistä uusista esim. Headhuntersin kuvanlaatu oli hämmästyttävän huono), mutta niin oli 35mm-aikanakin.

Joissain 35mm-saleissa näkee nykyään myös leffatrailereita, jotka projisoidaan paskalaatuisilta videotiedostoilta ja sillä paskalla videotykillä joka on tarkoitettu kokakola- yms. mainosten esittämiseen. Foorumisoftasta puuttuu semmoinen naamakämmen-hymiö.

moska ( 26.7.2011 20:28)

Molemmissa elokuvissa, etenkin Melancholiassa ihmetyttää vähän valaisu. Melancholiassa se oli selkeästi turhan vähäistä ja ehkä tämän maskaaminen oli osasyynä heikkoon kuvanlaatuun. Okei, Black Swanissa varmasti tavoiteltukin tasaisen rakeista ja kohinaista lookkia, mut ennakkohehkutukset tyyliin "käytimme digijärkkäreitä osaan kohtauksista, koska niillä voi kuvata huonossakin valossa" ihmetytti. Sitä vartenhan on valaistus.

Paitsi, että vähäinen valaistus on juurikin molempien ohjaajien tyylikeino. Larsilla se liittynee siihen, että kuvauksissa voi vapaammin improvisoida kameran kanssa ja näyttelijöiden suhteen, kun valaistusta ei juurikaan ole. Black Swanissa taas selkeästi huomaa, että se on pyritty kuvaamaan oikeilla kuvauspaikoilla ja rosoinen kuvanlaatu luo illuusion realistisuudesta tilanteisiin, jotka eivät sitä välttämättä ole. Väittäisin, että Black Swan olisi paljon huonompi elokuva, jos sitä ei olisi kuvattu osittain New Yorkin kaduilla, klubeilla ja metroissa.