Nihilistiset elokuvat

Tälle aiheelle en löytänyt ketjua, eli laitetaanpa topicci pystyy. Eli haussa olisi kunnon nihilismiä. Eli kuvauksia syrjäisiltä kaduilta ja menetetyistä sieluista. Sinälläänhän aihe on aika laaja eli sen alle mahtuu kyllä filmejä eri genreistä, kuitenkin yleinen pessimistisyys enemmän tai vähemmän kaikkea kohtaan tulisi olla se mikä nousee esille leffasta puhuttaessa.

Monelle tulee varmaan mieleen Buddy Giovinazzon loistavat: Combat Shock ja Life is hot in Cracktown. Gaspar Noen monet leffat (mm. Carne, Irreversible, Seul contre Tous) ovat myös aika itsestään selviä tähän, eli mainitaan nämä nyt samantien.

Mitä nihilismi on? Jos kaikkeen suhtautuvaa pessimismiä, Irreversiblen loppu on kaikkea muuta kuin nihilistinen! Ei soisi Beethovenin 7. sinfonia olemisen turhuutta korostavassa elokuvassa.

Esim. Faijalla hommat hanskassa on paljon nihilistisempi.

Faijalla hommat hanskassa on nähty ja aika "ranteet auki ja menoksi" meininkiähän se tottakai on...

Voihan olla että Irreversible ei pelkästään nihilistinen ollut. Laitoinkin tohon avaukseen että "yleinen pessimistisyys enemmän tai vähemmän kaikkea kohtaan", eli ei tarkoitus tässä ole hakea välttämättä leffoja joissa ei olisi mitään toivoa, vaan elokuvia joiden yleisfiilis on nihilistinen.

Young Hova ( 9.3.2011 19:13)

Mitä nihilismi on? Jos kaikkeen suhtautuvaa pessimismiä, Irreversiblen loppu on kaikkea muuta kuin nihilistinen! Ei soisi Beethovenin 7. sinfonia olemisen turhuutta korostavassa elokuvassa.

Jos en väärin muista, niin Irreversiblen loppu on alku. Kyllä se tarinan loppu taisi aika synkeä olla. Tosin muistikuvat koko elokuvasta ovat todella huterat.



Mutta hyvä kysymys.



Japanista löytyy Noisy Requiem sekä The Whispering of the Gods. Molemmissa elokuvissa on kyllä mukana paljon kauniitakin kohtauksia, mutta varsinkin Whisperingin lopussa tunsin itseni jo fyysisesti pahoinvoivaksi.



http://www.elitisti.net/arvostelu/2010/08/002012/noisy_requiem_1988_yoshihiko_matsui.html

http://www.elitisti.net/arvostelu/2011/03/002177/the_whispering_of_the_gods_2005_tatsushi_ohmori.html



Lisää nihilismiä tagin alta:

http://www.elitisti.net/haku/kategoria/nihilismi/

Viimeisistä kotimaisista leffoista Harjunpää ja pahan pappi kuuluu tähän ryhmään. Ahdistava ja synkkä meininki.

Roy Anderssonin Sånger från andra våningen(2000) tuli myös mieleen. Surrealistinen leffa joka kuvaa painostavan ahdistavasti maailman sekavuutta. Näköjään IMDB:ssä genreksi on mainuttu comedy ja drama Kyllähän se aika mustaa huumoria muistaakseni sisälsi.

Toisen kerroksen lauluja on yhtä hauska kuin ne Arlanin juustomainokset eli aika nerokasta menoa.

80-luvulta

Kargl: Angst (1983)

McNaughton: Henry: Portait of a Serial Killer (1986).



Jörg Buttgereitin meno taitaa olla aika nihilististä, tai näin olen saanut ymmärtää. Ei pitäisi varmaan puhua, kun en ole nähnyt yhtäkään pätkää...



Edit. Harjunpää ja Paha Pappi oli vaivaannuttava ja hölmö elokuva **

Edit jatkuu. Jos poliisielokuvia miettii, niin Friedkinin To Live and Die In L.A. on ainakin aika lohduton (mestariteos *****). Bo Widerbergin Beck elokuva 70-luvulta on myös todella hyvä. En tiedä riittääkö nihilismin määrä sitten tarpeeksi tätä topiikkia varten.

Conan Troutman ( 9.3.2011 22:04)

Toisen kerroksen lauluja on yhtä hauska kuin ne Arlanin juustomainokset eli aika nerokasta menoa.



80-luvulta

Kargl: Angst (1983)

McNaughton: Henry: Portait of a Serial Killer (1986).



Jörg Buttgereitin meno taitaa olla aika nihilististä, tai näin olen saanut ymmärtää. Ei pitäisi varmaan puhua, kun en ole nähnyt yhtäkään pätkää...



Edit. Harjunpää ja Paha Pappi oli vaivaannuttava ja hölmö elokuva **

Kyllä Buttgereit tähän threadiin sopii kuin nyrkki silmään. Varsinkin Der Todesking, loistava elokuva muutenkin.

Juu, Der Todesking ehdottomasti. Kotimaisesta tuotannosta tulee mieleen Blood Ceremonyn Black Blooded Brides of Satan, joka veti aika lailla jalat alta täydellisen nihilistisellä maailmallaan.

Hung Fist ( 9.3.2011 19:46)

Jos en väärin muista, niin Irreversiblen loppu on alku. Kyllä se tarinan loppu taisi aika synkeä olla. Tosin muistikuvat koko elokuvasta ovat todella huterat.

Elokuva Irreversible päättyy kuitenkin kohtaukseen, joka tekee arjesta ylevää ja maagista Beethovenin jumalallisen musiikin korostamana. Se ei ole nihilismiä siis lainkaan.

Young Hova ( 10.3.2011 21:55)

Hung Fist ( 9.3.2011 19:46)

Jos en väärin muista, niin Irreversiblen loppu on alku. Kyllä se tarinan loppu taisi aika synkeä olla. Tosin muistikuvat koko elokuvasta ovat todella huterat.

Elokuva Irreversible päättyy kuitenkin kohtaukseen, joka tekee arjesta ylevää ja maagista Beethovenin jumalallisen musiikin korostamana. Se ei ole nihilismiä siis lainkaan.

Irreversiblessähän aluksi luodaan varsin masentava kuva maailmasta ja tylyys jatkuu oikeastaan koko leffan ajan. Irreversiblen päätöskohtauksen kohdalla olet varmasti oikeassa (leffan uusintatsekkaus olisi varmasti mullakin paikallaan).



Leffan hienoushan juuri on että kaiken väkivaltaisuuden, synkkyyden ja arvottomuuden (nihilismin?) edessä esitetään kysymyksiä joita on pakko miettiä. Milloin väkivalta tai kosto on oikeutettua? Voiko olla rakkautta synkässä maailmassa? Vai onko rakkaus vain jokin ulkoinen asia, johon takertua ettei oma sisäinen tyhjyys ja synkkyys saa valtaa? Mä näkisin että tästä huolimatta tämä leffa ansaitsee paikkansa tässä ketjussa vaikka ei esittämässäsi valossa läpipessimistinen olekaan. Hieno leffa kyllä joka herättää kysymyksiä.

Irreversible

Nyt alkoi sen verran kiinnostamaan että pitääkin tsekata noi viimeiset minuutit uusiksi kun huomenna kotiin pääsen, lopun kohdalla tosiaan muistikuvat aika heikot...

Hung Fist ( 11.3.2011 00:36)

Irreversible

Spoileri

Kyllä minäkin näkisin Irreversiblen viimeiset minuutit melkoisen tylyinä, sillä nehän juuri korostavat sitä, että onnellisuus oli pelkää hetkellistä illuusiota ja kaikki tulee Beethovenista huolimatta menemään niin vituilleen kuin ikinä voi. Kaikki paha on vielä edessä. Tämähän on paljon tylympi lopetus, kuin jos esim. viimeisessä kohtauksessa tapettaisi kaikki hahmot ja päästettäisi heidät kärsimyksistään. Ja nyt kun vilkuilin leffan lopetuksen uusiksi, niin aivan viimeiset sekunnit eivät kyllä ole arjen ylevää Beethovenia tai sinne päinkään.

Itse aiheeseen liittyen yksi suosikeistani on Fassbinderin Herra R:n amok-juoksu.

driller killer, filmi joka kannattaa katsoa suoraan kommenttiraidalla