Eurowesterit

Massimo Pupillo (aka Max Hunter) : Bill il taciturno aka Django Kills Silently (1967) **½

Ilmeisesti Django Unchainedin vanavedessä julkaistu vuoden 1967 Django-elokuva, jonka pääroolissa nähdään George Eastman. Elokuvassa Django sapuu Santa Anna nimiseen kaupunkiin, jossa hänen olisi tarkoituksena etsiä käsiinsä eräs mies joka tarvitsisi suojaa tavarankuljetusta varten, jota uhkaa pahamainen El Santo ja hänen joukkonsa. Django löytää etsimänsä miehen mutta kuolleena ja onkin käynyt niin että toinen mies nimeltä Thompson on ottanut kuolleen miehen paikan ja kuljetettavan omaisuuden ja nyt hän vuorostaan tarvitsee apua El Santoa vastaan. Näinpä Django joutuu keskelle ryhmien välienselvittelyä.

Django Kills Silently on selkeästi pienen budjetin bulkki-Djangoelokuva, jossa ohjauksesta uupuu spagettiwesterneille tyypillinen tyylittely. Elokuvan lavastettu kaupunki vaikuttaa melkoisen pahviselta kulissikylältä ja tuntuu että esim. statisteja ei ole riittänyt riittävästi kylän asukkaiksi. Eastmanilta uupuu Franco Neron karisma, eikä muissakaan rooleissa ole hurraamista. Kokonaisuutena elokuva tippuu keskinkertaisten laariin. Dvd-tuplajulkaisu (toinen elokuva Django's Cut Price Corpses) on kuitenkin kuvanlaadultaan hyvä ja audiokielenä on englanti. Tekstityksiä julkaisussa ei ole.

Jeremias Rahunen (9.5.2013 10:14)

Bill il taciturno aka Django Kills Silently

Dvd-tuplajulkaisu (toinen elokuva Django's Cut Price Corpses) on kuitenkin kuvanlaadultaan hyvä ja audiokielenä on englanti. Tekstityksiä julkaisussa ei ole.

Kerropa samaan rahaan, pitääkö Shout! Factoryn ilmoittama kirosana 4:3 paikkansa, ja jos, niin kuinka paljon söi katselukokemusta?

Meller (9.5.2013 13:31)

Jeremias Rahunen (9.5.2013 10:14)

Bill il taciturno aka Django Kills Silently

Dvd-tuplajulkaisu (toinen elokuva Django's Cut Price Corpses) on kuitenkin kuvanlaadultaan hyvä ja audiokielenä on englanti. Tekstityksiä julkaisussa ei ole.

Kerropa samaan rahaan, pitääkö Shout! Factoryn ilmoittama kirosana 4:3 paikkansa, ja jos, niin kuinka paljon söi katselukokemusta?

videogametalk tietää kertoa että:

Django Kills Silently has been side-matted on an anamorphic platform for a 1.66:1 widescreen transfer.

Django's Cut Price Corpses is anamorphically enhanced for a 1.81:1 widescreen transfer.

Minusta tuo ekakin näytti varsin hyvältä. Telkkarissa siis oli valittuna "laajakuva" ja kuvassa ylä- ja alapalkit, hyvin lähelle normaalia laajakuvaa. Ei mielestäni haitannut yhtään katselukokemusta.

Jeremias Rahunen (9.5.2013 15:05)

Meller (9.5.2013 13:31)

Jeremias Rahunen (9.5.2013 10:14)

Bill il taciturno aka Django Kills Silently

Dvd-tuplajulkaisu (toinen elokuva Django's Cut Price Corpses) on kuitenkin kuvanlaadultaan hyvä ja audiokielenä on englanti. Tekstityksiä julkaisussa ei ole.

Kerropa samaan rahaan, pitääkö Shout! Factoryn ilmoittama kirosana 4:3 paikkansa, ja jos, niin kuinka paljon söi katselukokemusta?

videogametalk tietää kertoa että:

Django Kills Silently has been side-matted on an anamorphic platform for a 1.66:1 widescreen transfer.

Django's Cut Price Corpses is anamorphically enhanced for a 1.81:1 widescreen transfer.

Minusta tuo ekakin näytti varsin hyvältä. Telkkarissa siis oli valittuna "laajakuva" ja kuvassa ylä- ja alapalkit, hyvin lähelle normaalia laajakuvaa. Ei mielestäni haitannut yhtään katselukokemusta.

No sitten on hinta/laatu ‑suhde kohdillaan. Tack. Kai se on hullun hamstrattava nämäkin pois markkinoilta pyörimästä.

Sergio Leone : C'era una volta il West aka Once Upon a Time in the West (1968) *****

Kyllä tässä taitaa käydä niin että Huuliharppukostaja on valittava spagettiwesternien parhaimmaksi edustajaksi. Olin jo valinnut omalla Elitisti suosittelee sivullani tämän vuoden 1968 parhaimmaksi elokuvaksi ja sanottakoon että vuosi 1968 ei ollut huono elokuvavuosi.

Vaikka Leonen tuotannosta löytyy kivenkova dollaritrilogia ja muistaakseni jopa mainettaan parempi Maahan, senkin hölmö! niin elokuvallisesti näistä kaikista vahvin on mielestäni juuri Huuliharppukostaja. Käsikirjoitus ei sinänsä ole poikkeuksellisen erikoinen mutta se miten elokuvan tarina kerrotaan on. Leonen ohjaus on huikeaa ja aikalaistuotanto vaikuttaa hienolta. Tunnelman kruunaa tietysti hyvät näyttelijät (mm. Bronson ja Fonda) ja Ennio Morriconen musiikit. Edullinen Blu-ray on taas yksi hyvä syy uusintakatsoa tämä mestariteos.

Jeremias Rahunen (17.9.2013 19:37)

Sergio Leone : C'era una volta il West aka Once Upon a Time in the West (1968) *****

 Käsikirjoitus ei sinänsä ole poikkeuksellisen erikoinen

Olen hieman eri mieltä nähtyäni ns. fyysisen alkuperäiskäsikirjoituksen, johon oli paitsi suunniteltu kaikki elokuvan leikkaukset myös laskettu joka ikisen otoksen kesto sekunnin tarkkuudella.

Huuliharppukostajan käsikirjoituksestahan monesti muistetaan koviksi nimiksi nousseet Bertolucci ja Argento vaikka nämä loivat lähinnä tarinan rangan useine western viittauksineen. Itse kirjoitustyön hoiti Sergio Donati. Leonen käsikirjoittajat tuntuvat olleen aika katkeria miehelle, eivät ilmeisesti tunteneet saavansa tarpeeksi arvostusta.

Kyllähän Argento ja Bertolucci tekivät yhden version käsikirjoituksesta mutta ei sitä lopullista, jonka kirjoitti (varsinkin western-tekijänä) paljon kokeneempi Donati – tarinakrediitti alkuteksteissä viittaa A:n ja B:n niihin ideoihin jotka säilyivät mukana. Liikkeellä on aika monenlaisia selontekoja siitä, mitä ja keneltä ne tarkalleen ottaen ovat... Nousevien tähtiohjaajien ja varsinkin Bertoluccin panoksen korostaminen historiankirjoissa ja kritiikeissä ja Donatin vastaava feidaaminen voikin johtua vähän siitä, että halutaan nähdä Huuliharppukostaja perusgenrensä ulkopuolisena taideteoksena (mitä se tavallaan on) eikä 1960-luvun westernkonkarien taidonnäytteenä (mitä se myös on).

Jos käsikirjoittajan rooli on ylipäänsä elokuvakulttuurissa aika nuivasti arvostettu ja alakynnessä oleva (tärkeyteensä nähden) niin italowestern-alalla se on ollut sitä tavallistakin enemmän. Useiden skenaristien pallottava kilpailuttaminen kuului kuvioihin ja jos lopputulos sai harvinaisena herkkuna jotain julkista resbectiä niin ei ihme, jos ohjaaja siinä mielellään paistatteli vaikka muiden kustannuksella. R.I.P. Luciano Vincenzoni (1926-2013)

26. Dead Men Ride (Anda muchacho, spara!) (1971) ***½

Aivan hyvä spagu, vaikka aluksi kävikin mielessä että juoni voisi edetä hitusen nopeammalla tempolla. Onneksi loppupuolella esim. flashbackien avulla juonikuviot saadaan punottua varsin onnistuneesti yhteen, ja lopputuklosena Dead Men Ride jättää ihan hyvän fiiliksen. Tuota hyvää tunnelmaa auttaa vahvistamaan Bruno Nicolain mainio soundtrack, joka mukailee Ennio Morriconen tyyliä kieltämättä onnistuneesti. Visuaalisestikin tässä ollaan vähintäänkin kelvollisella tasolla, joten päällisin puolin Dead Men Ride näyttää myös tyydyttävältä. Kaikenkaikkiaan Dead Men Ride ei tunnu ollenkaan 70-luvun spagulta, vaan tässä on pikemminkin vivahteita 60-luvun kärkipään spagujen meiningistä. Lopuksi niitä upeita sulosointuja leffan soundtrackilta:

https://www.youtube.com/watch?v=6s1Q-wccYoU

Jeremias Rahunen (3.3.2011 22:20)

Sergio Corbucci : Navajo Joe (1966) ***½


...Elokuvana keveämpi kuin Grande Silenzio mutta silti riittävän tiukka. Etenkin lopussa. Tarina rullaa ja toimintaa on säännöstelty varsin hyvin pitkin elokuvaa. Puoli tähteä tulee lisää Morriconen musiikeista jotka ovat jälleen hienot.

Eriävä mielipide. Minusta tämä oli yksiselitteisesti huono. Elokuvasta löytyy kolme vakavaa alisuoriutujaa omalla tasollaan: Corbucci itse, käsiksen väsännyt Fernando Di Leo ja armas viiksireiskamme ilman viiksiä. Ensimmäisiä pääosiaan läpi ramppaava Burt Reynolds on raakalaudan jäykkä, käsiksessä on käsittämättömiä perseilykohtauksia, yltiösimppelistä kostotarinasta puuttuu jämäkkyyttä ja imua. Teknisestä toteutuksesta tai ulkoasusta ei voi valittaa, minkä vuoksi kahden kamerantakaisen ammattimiesten jälkeen tuntuu pettyvän sitä pahemmin, kun kuvien sisältö on silkkoa. Saman vuoden Django on syystä puhutellut ja jäänyt puhututtamaan legendaarisena elokuvana, tämä on syystä unohdettu. Melko samaa mieltä kuitenkin Morriconen tunnaribiisistä: ainakin tarttuvuudesta, jos nyt en ihan laadusta.

Enzo Barboni : E poi lo chiamarono il magnifico aka Man of the East (1972) **

Terence Hillin tähdittämä "Mies idästä" löytyy cdonista blu rayna hintaan 4,95€. Sinänsä hyvälaatuinen julkaisu mutta elokuvan itsensä laadusta voidaan olla montaa mieltä.. Tämä muistaakseni puuttuu siitä aiemmasta Future Filmin Hill & Spencer-elokuvien sarjasta.. Kyseessä on slapstick-komedia, jossa Hill esittää brittiläistä herrasmiestä, joka saapuu villiin länteen ja jonka on opittava selviytymään kovaotteisten cowboytten ja rikollisten seurassa. Kokonaisuus on kaksituntinen, melko heikosti ohjattu ja etenkin käsikirjoitettu elokuva, joka ei nouse kovin korkealle edes Hill & Spencer-elokuvien kategoriassa (eikä tässä elokuvassa Spenceria edes nähdä). Selvästi liian pitkä ja parasta antia ovat tappelut, jotka on tuttuun tapaan hauskasti koreografioitu. Muuten heikko ja unohdettava.