Katastrofielokuvat

Daylight – paniikki tunnelissa – topicin ja juuri katsomani Poseidon Adventuren (1972) innoittamana tekisi mieli listata genren elokuvia oman topicin alle. Olen samoilla linjoilla 'Humphrey Bogart'in kanssa siinä, että kyllähän henkilöhahmojen suhteen parhaimmat genren elokuvat taidettiin tehdä 70-luvulla. Nykyään tehdään varmasti parempaa teknistä jälkeä mutta muuten en ole suuremmin jaksanut innostua näistä uudemmista elokuvista. Toisaalta itseäni myös viehättää old school-tehosteet pienoismalleineen. Tämän topicin alla saa toki kertoa myös uudemmista elokuvista ja antaa suosituksia kaikenikäisistä elokuvista. Rajataan kuitenkin kauhuelokuvat yms. yliluonnolliset elokuvat joukosta pois.

Ronald Neame; Irwin Allen : Poseidon Adventure (1972) ****

S.S. Poseidonilla juhlitaan uutta vuotta kun hyökyaalto iskee laivan kylkeen ja kippaa laivan nurin. Laivan porukka jakautuu kahtia ja alkaa selvittää pelastautumisreittejä. Gene Hackman ja Ernest Borgnine loistavat. Varsin mainio genrensä elokuva.



Aiemmin katsomiani:



Mark Robson : Earthquake (1974) ***

Valmistumisajalleen tyypillinen katastrofielokuva, johon on kasattu suuri joukko kuuluisia nimiä mutta samalla osa roolihahmoista on lähes turhia itse tarinan kannalta. Erikoistehosteet kiitettävää luokkaa.



Alvin Rakoff : City on fire (1979) **

Jälleen valmistumisajalleen tyypillinen katastrofielokuva jossa all-star casting. Nyt ongelmia aiheuttaa kaupungissa hulppeasti leviävä tulipalo ja yksi sairaala jää pahasti tulen keskelle saartoon ja sieltä olisi saatava potilaat ulos. Genrensä heikoimpiin tekeleisiin uppoava elokuva. Valittamisen aihetta antavat tulitikkuaskin kanteen mahtuva juoni (ja tämän genren elokuvathan eivät toki mitään suuria juonikuvioita kaipaa mutta tässä tapauksessa hommaa ei ole edes jaksettu miettiä loppuun asti), ohjaus on hukassa ja kuvaus on liian ahdasta. Tulen leviämisessä on hulppeita loogisia aukkoja samoin kuin realismissa muutenkin. Oikeastaan City on fire muistuttaa enemmän jotain 50-luvun halpista. Jos jotain kiitosta pitää kuitenkin antaa, niin tuliefektit ovat paikoin ihan näyttäviä ja onneksi tässä on edes se all-star casting vaikka eipä heistäkään suuria irtoa.

Mimi Leder :

Deep Impact (1998) **

Tällä kertaa Maata uhkaa sitä kohti suoraan syöksyvä komeetta jota räjäyttämään on pestattu avaruusalukseen valiojoukko astronautteja mukana mm. Rodert Duvallin esittämä vanha konkari. Lederin ohjaama Deep Impact on tarinansa puolesta melko lähellä samana vuonna ilmestynyttä Armageddonia. Kokonaisuus on melodramaattista, tunne-eksploitaatiolla heikosti pelaavaa ja sentimentaalista kuraa. Oikeastaan pisteet tulevatkin lähinnä lopun vedenpaisumuksesta, joskin efektit ovat siinäkin melko vanhentuneita ysäritietsikkatrikkejä, mutta siltikin riittävän näyttäviä jos miettii vielä omassa mielessään millainen tuollainen katastrofi voisi olla paikanpäällä koettuna. Muuten tätä elokuvaa ei voi oikein suositella edes tämän topicin alla olevista elokuvista kiinnostuneille. Kaksi tuntia ihmissuhteiden vatvomista, melko turhaksi jäävä avaruuslento ja epärealistinen selviytymisplan + presidentti eivät ainakaan paranna jälkimakua.