30.1.2011 01:29
Meikäläisen ensimmäinen Seinfeld-maratoni on nyt takana, eikä harmita yhtään. Searchilla ei löytynyt omaa ketjua, eiköhän tämä klassikkosarja sen ansaitse.
*** SAATTAA SPOILATA ***
Nyt ainakin voi vastata suht apteekinhyllyltä, kun joku kysyy, että mitä hyvää oli 90-luvussa. Pitkälti samoilla linjoilla olen kuin muualla täällä esitetyissä kommenteissa. Seiskakauden jälkeen tekijäkaartista poistunut käsikirjoittajajumala Larry David osasi mestarillisesti liimata palapelimäisesti koottujen jaksojen eri elementit kokoon. Sen huomaa, kun katsoo noita kasi- ja ysikauden jaksoja, joilla toki on hetkensä, mutta jotka kuitenkin jäävät ihankivoiksi sillisalaateiksi, joista puuttuu se jokin, jota välillä yritetään paikkailla suuren budjetin touhuilulla, kokeilevuudella ja turhalla kohkaamisella. Kahden viimeisen kauden jaksot ovat komiteamietintöjä, joissa mainion päähenkilökvartetin henkilöt kilpistyvät hassunhauskoiksi hahmoiksi, joiden ilkeys onnistuu välillä jopa hätkähdyttämään. Onneksi Larry David suostui kirjoittamaan finaalijakson, jonka loppuratkaisu ja teatraalinen oikeamielisyys toimivat. Harmi vain, että Jerrystä tuli jossain välissä spedeävä naamanvääntäjä, Georgesta rääkyvä pelle, Elainesta kimittävä valittaja ja Kramerista jopa ajoittainen kusipää.
Vaan eiköhän toinenkin kirjoittaja-Larry, eli Larry Charles, ansaitse erityismaininnan. Hänen jaksonsa olivat kreisiydessään Larry Davidin vastapainoa, hieno osoitus siitä, että näillä neljällä hahmolla voi tehdä periaatteessa mitä tahansa. Charlesin överiksivedot olivat ennen kaikkea toimivia, toisin kuin myöhemmät ylilyönnit, joissa George suurin piirtein juoksi maratonin sillä aikaa kun Kramer kävi Kuussa.
Mielestäni parhaimmillaan oltiin siinä 4-5 ‑kausien paikkeilla. Toki kolme ensimmäistäkin iskevät täysillä, koska rajoitettu budjetti pakottaa pitämään juonet järjellisinä ja jalat maassa, mikä tuo sarjaan sympatiaa ja lämminhenkisyyttä. Lisäksi setti on pirun tasalaatuista: kuutoskaudesta lähtien alkaa tulla kvaliteettiin pieniä, ajoittaisia kuoppia, joskin reiluuden nimissä täytyy sanoa, että lie mahdotonta saada parinkymmenen jakson nivaska sataprosenttisen timanttiseksi. Seinfeld-noviisia voisi ehkäpä evästää, että mikäli jakso alkaa Seinfeldin stand-up ‑pätkällä, mainio 22-minuuttinen on luvassa. Kolmoskaudella taas Kramer päästettiin valloilleen, minkä myötä huomasi Michael Richardsin virtuositeetin. Hän sijoittuu täysin luontevasti fyysisen komiikan mestareiden jatkumoon, Chaplinin, Keatonin, Lloydin ja Marx-veljesten seuraksi. Kramer on 90-luvun Fonzie. Richards esiintyi edukseen myös dvd-extroilla: hän avasi suunsa vain kun oli asiaa, eikä jauhanut kilvan jenkkishaibaa Seinfeldin, Louis-Dreyfusin ja Alexanderin kanssa. Richards jäi kiehtovalla tavalla mystiseksi, komiikkaan vakavasti suhtautuvaksi mieheksi, jonka ura toivottavasti ei karahtanut pahasti muutama vuosi sitten livahtaneeseen "nigger" ‑sanaan.
Musat ovat tietenkin oma lukunsa. Kulmikkaille Kuitunen & Piippo ‑osaston slappibasso-riffeille on mm. Facebookissa oma faniryhmänsä. Aito basso vai ei? Veikkaisin, että parina-kolmena viimeisenä kautena käytettiin jo oikeaa instrumenttia, liekö jollain faktaa asiasta? Wikistä sun muista en löytänyt varmoja tietoja.
En nyt sitten tiedä, onko sarjojen vertailemisessa mitään järkeä. Tuntuu, että sitcom-fanit jakaantuvat Frasier- ja Seinfeld-posseihin. Omalla kohdallani Seinfeldistä tuli "Kaikkien aikojen paras sitcom", mutta Frasier olkoon silti "Lähes kaikkien aikojen paras sitcom". Joka tapauksessa Curb Your Enthusiasmin 7.kausi menee nyt uusintakatseluun heti. Oikeastaan se on pakollinen katsottava Seinfeld-faneille...
Seinfeldin älykäs ja nokkela sitcomiikka on toivoa luova valopilkku vuosikymmeneltä, jonka aikana elokuvapuolella komedian genre taantui täysin kuoleman partaalle, kiitos farrelly-osaston kakkakeppostelijoiden.
Edit: Curbin 7-kaudesta aukesi luonnollisesti nyt uusintakatselulla herkullinen pino mahtavan hauskoja Seinfeld-viitteitä, jotka eivät tunnu yhtään väkinäisiltä. Kausi oli loistava jo ensikatsomalla, jolloin en ollut Seinfeldiä nähnyt yhtään. Myös nyt kun tuo edellä mainittu Richardsin taannoinen "skandaali" oli tiedossa, sai hänen ja Leonin kohtaamisesta tuplasti enemmän irti. Mahtavaa double-crossoveria, Larry David on nero ja jumala.
