Kaksi viikkoa, reiät numeroinnissa johtuvat aasialaisten säästämistä niille omistettuun katsotut-ketjuun.
7. Vohrer: Kostaja lontoosta (Der Hexer, 1964) [35mm] ****-
Monella tapaa mainio ja yllättävä Wallace-tulkinta; kirjoja olen jokusen lukenut, näitä elokuvasovituksia en ollut nähnyt yhtäkään. Puolivälin hitaampinakin hetkinä vähintään naiset, musat ja tyyli pitävät homman elossa. Jos muun sarjan taso on lähelläkään tätä, niin niiden saksalaisten dvd-boksien hankkimistahan täytyy tosissaan harkita! Oivallista oldskool-viihdettä, jota pitäisi melkein katsoa tupakkatakki päällä hyvä viskilasillinen kourassa.
Ainakin Alfred Vohrerin ohjaamissa Wallaceissa tuntuu aina olevan taitavaa toteutusta, mielikuvitusta ja jokunen mehevä hahmo, mutta harvemmin Hexerin tasoista kässäriä. Voisi väittää, että Vohrer ja muu Rialton krimi-tiimi olivat elokuvahistorian parhaita hauskojen ja sadistis-makaaberien elementtien yhdistäjiä. Eturivin krimi-viritysten aitoon hyväntuulisuuteen verrattuina sekä giallo- että slasher-maakarien yritykset laittaa murhajuttuihinsa hassuja tyyppejä tai ironista sävyä ovat usein hiukan ontuvia tai tekonäppäriä. Loppupään krimeistä esim. Sohon kyttyräselkä on elokuva jossa Vohrer & co eivät selvästi ole olleet hetkeäkään tosissaan, mutta kreisiydestä huolimatta tyylitaju pitää ja homma ei hajoa huolimattomaksi farssiksi.