Kiistatta tämän hetken parhaimpia ellei paras ohjaaja, jos laadun mittarina on elokuvan kokonaisuus, lipputulot, kriitikot ja tärkeimpänä tietysti luotettavuus ja varmuus fanien keskuudessa. Niin paljon, kuin Fight Club kolisikin heti teatterista aina tähän päivään niin siltikin oma valintani on Seitsemän. Tuo tummanpuhuva ja tyystin poikkeavan synkkä mitä aikaisemmin oli tottunut näkemään ja kokemaan sarjamurhaaja elokuvista. Loppu on edelleenkin niitä vastenmielisimpiä ja kovimpia ikinä.
David Fincher
Seven saa ääneni näistä, tosin kolme uusinta näkemättä. Fight Club ei kolahtanut niin kovaa itselle kuin monelle muulle. Alien 3:sta hatarat (mutta äänestykseen riittävät) muistikuvat. The Game oli pikkukiva twistailu ja jonkun verran Panic roomia parempi, joka taas oli sellainen keskitason jännäri.
Helposti Seven, vielä tänäkin päivänä erinomainen leffa alusta loppuun. Muut Fincherin rainat eivät ole lähellekään yhtä paljoa lämmittäneet. Fight Club oli ekalla kerralla nähtynä vänkä, mutta ei se oikein ole kestänyt katselua. Jotenkin koko leffassa on nykyään vaikeastiselitettävä väkinäisen kulttileffan maku twisteineen. Pari uusinta näkemättä, mutta eivät ne pahemmin kyllä kiinnostakaan. Zodiacin viittä tähteä Aamulehdessä tuli hivenen ihmeteltyä.
Ääni meni Zodiacille. Teki suuren vaikutuksen ensimmäisellä katselulla, Director's Cut odottaa Bluraylla uusintakatselua. Vaikka Seven ja Fight Club on useaan kertaan katsottu, ei niiden pariin tee niin paljoa mieli palata kuin Zodiaciin, tai siis, Zodiac on jäänyt paljon syvemmin mieleen kummittelemaan kuin nuo kaksi muuta. Social Network yllätti myös, ollen todennäköisesti tämän vuoden paras elokuva näkemistäni. Benjamin Buttonin DVD:tä olen moneen kertaan hypistellyt kaupoissa mutta vielä on jäänyt katsomatta. Onko tuo oikeasti katsomisen arvoinen?
Fight Clubille ääni hiuksenhienosti Se7enin jäädessä kakkoseksi. Se7en on jossain määrin täydellisempi elokuva, mutta Fight Club on sitten selkeästi omintakeisempi tapaus ja yksinkertaisesti aina ihan helvetin päräyttävää katseltavaa. Zodiac ja The Social Network ovat myös hienoja elokuvia, mutta eivät sentään aivan kahden edellämainitun kaliiberia.
Fight Club on myös kova mutta Sevenille meni ääni täältäkin. Eipä heti tule parempaa sarjismurhaajatrilleriä mieleen.
Benjamin Buttonin DVD:tä olen moneen kertaan hypistellyt kaupoissa mutta vielä on jäänyt katsomatta. Onko tuo oikeasti katsomisen arvoinen?
Mullakin on vielä katsomatta vaikka omistan DVD:n ja kiinnostusta olisi paljon. Ongelmana on vaan tuo elokuvan pituus melkein kolmetuntia ja tätä tuskin kannattaa aloittaa josko ei ole varma kerta rykäisystä. Muistan, että tätä on ilmestyessään kommentoitu täälläkin moneaan otteeseen mutta en muista oliko ne kommentit pettymyksen vai onnistumísen merkeissä?
Olisi aika katsoa uudestaan lähes kaikki jotta voisi antaa päivitetyn näkemyksen mutta näillä tiedoilla Se7en on ykkönen, tosin Zodiac on hyvin siinä kannoilla. Se7en kuitenkin tiukempi kokonaisuus. Fight Club sitten. Pidän The Gamesta, vaikka turhan monta twistia siinä onkin. Pistän sen silti seuraavien edelle. Alien kolmosesta en ole koskaan oikein kummemmin digannut, tosin se kyllä kaipaisi uusintatsekkausta. Panic Room on ok settiä, Jodie Foster luonnollisesti tiputtaa aina pisteitä. BB on kerran katsottava ylipitkä viihdepläjäys. Ihan kiinnostava idea kuitenkin.
The Social Network näkemättä, mikä vituttaa ihan sen takia että olen Fincherin leffan Alienista Zodiaciin nähnyt teatterissa. En tuota edes tullut ajatelleeksi ennen kuin mietin että mennäkö SN katsomaan vaiko eikö. Viikon sen sitten täällä jopa oli ja jäi väliin.
Alien 3:n ohjaajan leikkauksen näkeminen vihdoin pari vuotta takaperin nosti sen kirkkaimpaan kärkeen Fincherin leffoissa, kauas ohi Buttonin, Zodiacin ja Panic Roomin. The Game vieköön silti voiton, sen verran hauskat ja nimenomaan hauskat vibat jättää tuo lopputwisti. Yleensä aina muuten toivoisi synkeämpää lopetusta mutta tämä toimii.
Social Network vielä näkemäti, mutta Fight Club ja Se7en on jotenkin liian itsestään selvyyksiä ja itsensä karikatyyrejä (hyvässä mielessä), jotta niitä voisi vertailla järkevästi meikäläisen mittapuulla näiden muiden kanssa.
Olen saarnannut tästä ennenkin ja saarnaan yhä: Fincherin koko taiteellista uraa leimaa laadullinen joko-tai ‑epätasaisuus. Parilliset elokuvat ovat mestariteoksia tai muuten huippuhyviä. Parittomat taas heikkoja ja keskinkertaisia. Paras ja ylittämätön elokuva on numero 4. Fight Club.
Mietin tässä taannoin, että aloittaisin ketjun elokuvantekijöistä, joiden koko uraa on ollut mahdollista seurata ihan alusta alkaen. Fincher kuuluu tähän porukkaan. Alien kolmosen katsoin ensi-illassa vuonna 1992, koska se oli Alien-elokuva. Fincheristä en tiennyt silloin vielä mitään, eikä elokuva ollut kokonaisuutena hyvä, mutta ohjaajan tyyli ja visio pistivät silmään heti. Sen jälkeen olen nähnyt kaikki Fincherin elokuvat tuoreeltaan leffassa ja aion katsoa vastaisuudessakin. Myös ne huonommat parittomat.
Benjamin Button on ihan vitun paska. Fincherin surkein elokuva. Pahinta laatua oleva laskelmoitu Oscar-tyrkky. Onneksi ei voittanut mitään.
Benjamin Button on ihan vitun paska. Fincherin surkein elokuva. Pahinta laatua oleva laskelmoitu Oscar-tyrkky. Onneksi ei voittanut mitään.
En halunnut mennä tähän. Mutta onneksi joku muu sanoi tämän. Mitä lie Davidin päässä liikkunut. Tätä kun ei voi kuitata edes minään "välityönä".
Alien 3:n ohjaajan leikkauksen näkeminen vihdoin pari vuotta takaperin nosti sen kirkkaimpaan kärkeen Fincherin leffoissa, kauas ohi Buttonin, Zodiacin ja Panic Roomin.
Meikäläisen kohdalla tuo ohjaajan version näkeminen ei kyllä parantanut osakkeita mitenkään merkittävästi (voiko tässä yhteydessä nyt edes puhua mistään Director's cutista?). Alien 3 oli ekaa kertaa nähtynä todella surkea, varsinkin edeltäjiinsä nähden – valtava pettymys; uusi leikkaus toi siihen ehkä vähän lisäinfoa, mutta silti se tuntui siltä ankealta, tuotantohelvetin läpikäyneeltä sekamelskalta mikä se oli alunperinkin. En ihmettele että Fincher itse hylkäsi koko leffan. Sevenissä Alienin esittelemä tyyli toimi sitten jo ihan eri tavalla, kun alla oli kunnollinen käsis.
Zodiac oli tosiaan ihan hyvä elokuva, mutta ei se mitenkään mieltä järisyttänyt. Zodiac-tappaja legendaarisena aiheena toki kiinnosti kovasti ennakkoon; jotenkin lopputulos oli silti kokonaisuutena hahmoton, pituus ja dokkarimainen kerronta eivät ihan natsanneet. Ne pari murhakohtausta olivat kyllä tehokkaita. Panic Roomin ja The Gamen miellän tavallaan sisarteoksiksi; molemmat olivat suht sovinnaisia, mutta paikoin näppäriä pikkujännäreitä. No more, no less.
Fight Club pärähti henkilökohtaisesti ekalla kerralla niin lujaa että ääni sille. Seven tiukkana perässä.
Muut noista eivät niin lujaa ole iskeneet, mutta semmosia hyviä leffoja. Kahta uusinta en ole nähnyt.
Benjamin Button vitutti vähemmän kuin moraalisesti vastenmielinen Forrest Cumb. Tästä on tosin jauhettu jo vuosia.
Button olisi muuten ollut loistava, jos se olisi päättynyt samalla tavalla kuin Claire Bretécherin sarjakuvatarina Albert Kukkosen tarkoitukseton elämä, jossa oli samanlainen haudasta kohtun ‑perusidea: