Scott on tosin muokkaantunut taitavasti haluja ja tarpeita poistaen jokaisen vuosikymmenen standardien mukaiseksi taskubiljardiohjaajaksi, oikeastaan monestakaan elokuvasta ei näkisi ilman listavilausta, kuka sen on ohjannut.
Tony Scottin elokuvista näkee kyllä välittömästi kuka ne on ohjannut. Aina samantyyppinen värimäärittely (ennen filtterit), kovaääninen agressiivinen musiikki, joka suuntaan sinkoileva kamera ja nykivä adhd-leikkaus ovat aika varmoja vinkkejä siitä että siellä se Tony taas kikkailee. Toki näitä samoja keinoja käyttää moni muukin, mutta kyllä mä T. Scottin yleensä kyseisten keinojen yhdistelmästä tunnistan.