Tarkoituksena tappaa

Asswipe ( 3.12.2010 21:15)

Noin muuten onko tää Seagal sen Ommon vai lollon vai mikä vittu lie uus nikki?

Itselle on tullut mieleen lähinnä Toni Jerrmanin ja Ilja Rautsin risteytys, sen verran kanavoidaan ärsyttävää Tähtivaeltajasta tuttua koukeroläppää.

Sullahan voi nousta kusi päähän jos sun egoa hivellään omalla keskusteluketjulla.

Deadly Pursuit ***

Kuten jo toisessa ketjussa mainitsin, elokuva alkaa hyvin ja myös loppuu hyvin. Välissä oleva erämääjakso antaa odottaa paljon. Toimiihan se visuaalisesti hienosti ja jännäkin on jopa paikoitellen, mutta huumori pilaa fiiliksen tehokkaasti. Ongelma on erityisesti huumorin laatu: tässä on menty samalla tavalla vikaan kuin esimerkiksi Bronson-Mifune leffassa Red Sun tai muissa vastaavissa "sivistys kohtaa villit" kuvauksissa jossa kohtaaminen on kuvattu tyhmän ja molempia osapuolia alentavan huumorin kautta. Onko se niin vaikeaa tehdä näistä kohtauksista katsojalle siedettävämpiä? Tai edes vitseistä hauskempia?

Juuri nämä kohtaukset saavat Sidney Poitierin näyttämään naurettavalta väärällä tavalla. Sääli, sillä elokuvasta olisi saanut tehokkaankin trillerin. Kuten sanoin, alun tylyys kaappasi mukaansa ja elokuvalla oli yhtä tehokas loppu kunhan toiminta on Kanadan puolelle siirtynyt.

theremin ( 8.12.2010 12:47)

Deadly Pursuit ***



Kuten jo toisessa ketjussa mainitsin, elokuva alkaa hyvin ja myös loppuu hyvin. Välissä oleva erämääjakso antaa odottaa paljon. Toimiihan se visuaalisesti hienosti ja jännäkin on jopa paikoitellen, mutta huumori pilaa fiiliksen tehokkaasti. Ongelma on erityisesti huumorin laatu: tässä on menty samalla tavalla vikaan kuin esimerkiksi Bronson-Mifune leffassa Red Sun tai muissa vastaavissa "sivistys kohtaa villit" kuvauksissa jossa kohtaaminen on kuvattu tyhmän ja molempia osapuolia alentavan huumorin kautta. Onko se niin vaikeaa tehdä näistä kohtauksista katsojalle siedettävämpiä? Tai edes vitseistä hauskempia?

Juuri nämä kohtaukset saavat Sidney Poitierin näyttämään naurettavalta väärällä tavalla. Sääli, sillä elokuvasta olisi saanut tehokkaankin trillerin. Kuten sanoin, alun tylyys kaappasi mukaansa ja elokuvalla oli yhtä tehokas loppu kunhan toiminta on Kanadan puolelle siirtynyt.

Mutta kun se hirvi oli niin hauska kun se tuijotti Poitieria lauhkean märehtivästi silmiin höyry sieraimista nousten, ja kontrastina Poitierin kaupunkilaiskytän epäuskoinen tuijotus, hyvä ettei leuka irtoa päästä! Ja sitten kun karhu hyökkää ja Poitier joutuu kohtaamaan sen, katsokaa karhun uhmakkaasta kauhistuneeseen muuttuvaa ilmettä, kun se kohtaa elämänsä ensimmäisen afrikanamerikkalaisen. Puhutaan naturalistisesta autenttisuudesta, johon ei CGI:llä päästä (vrt. esim. krokotiilit Eraserissa).



Mä uskon että kyseessä on ns. Monty Python ‑efekti. Sun pitää vaan katsoa elokuvaa uudelleen ja uudelleen niin kauan, että alat ymmärtää hauskuuden ja nerokkuuden.

Okei, okei, hirvikohtaus vielä toimi ja karhukohtauksessa parasta oli juuri se että se karhu oli oikeasti siellä. Tuli vain katsoessa fiilis että tässä on kaksi elokuvaa yhdistetty yhdeksi: trilleri timanttivaras/murhaajasta ja Steve Martin & Chevy Chase buddy-komedia erämaassa seikkailevista tumpeloista.