Vastarinta, vasemmisto- ja maanalainen armeija

Pitkään mielessä pyörinyt aihe, jonka päräytti uudelleen mieleen juuri katsomani vallan mainio Louis Mallen

Lacombe Lucien (1974). Vaikka elokuvassa ollaankin pitkälti vastakkaisella puolella nimittäin Ranskan salaisen poliisin silloisen Gestapon leivissä. Muita viime aikoina hyviä katsottuja tulee mieleen hyvä Garage Olimpo – kidutuskammio (1999), joka sijoittuu 70-luvun lopun Argentiinan hirmu sotilasjuntan aikaan (silti futiksen MM-78 käytiin siellä, jee). Gosta-Gavraksen erinomainen Z- hän elää (1969), joka taasen sijoittuu 60-luvun Kreikan sotilasjuntan hirmuvaltaan. Erinomainen Pontecorvon Taistelu Algeriasta (1966), algerialaisten taistelu ranskalaisia vastaan.

Tässä, kun repesin miettimään noita historiallisia asetelmia niin mikä erottaa esim. algerialaisten toiminnan suhteessa siitä mitä ranskalaiset itse harjoittivat Saksan miehityksen aikaan, milloin puhutaan terrorismista ja milloin ollaan isänmaan patriootteja. Maailmalla kaiketi edelleenkin pidetään Eugen Schaumanin tekemää salamurhaa terroristin tekona mutta ei sitä ainakaan meille peruskoulussa näin kerrottu.

Elokuvien ei tarvitse pohjautua mihinkään tosipohjaan. Eikun listaamaan ja kommentoimaan mieleisiä vastarintaa elokuvia.

Melvillen

Tuntemattomat sankarit on jopa ohjaajansa kivikovassa filmographiassa omaa luokkaansa.

Wajdan sotatrilogia kertoo patriooteista, jotka vastustavat miehittäjiä ensin lännestä, sitten idästä.

Sukupolvi näkemättä, Kanaali rautaista viemäreissä rämpimistä natsien kiusaksi, Tuhkaa ja timantteja rautaista salamyhkäilyä sosialistien kiusaksi.



Veljko Bulajicin Kozara – veriset vuoret kertoo jugoslaavipartisaanien yrityksestä pistää akselimiehittäjille kampoihin. Vitummoista paatosta, mutta muistaakseni ihan katsomisen arvoinen.

Rappresaglia, État de siège.

pseudonyymi ( 21.11.2010 21:27)

Sukupolvi näkemättä,

Hyvä leffa. Nuorisojoukko liittyy kommunistiseen partisaanisoluun taistellakseen natseja vastaan ja kismaa tulee myös porvarillisen vastarintaliikkeen kanssa.

Neuvostoliittolaisista vallankumous/sisällissota-easterneista osa menee tähän kategoriaan, muistaakseni ainakin eka

Tavoittamattomat kostajat -elokuva, jossa joukko nuoria pistää sadistisille valkobandiiteille kampoihin sissisodankäynnin keinoin. Jatko-osassa Tavoittamattomien kostajien uudet seikkailut tiimi taisi alusta asti toimia puna-armeijan mandaatilla soluttautuessaan valkoisten hallussaan pitämään Odessaan sabotointipuuhiin. Genren ensimmäinen edustaja lienee Tsiteli eshmakunebi / Little Red Devils (1923) joka oli myös neuvostoelokuvan eka megahitti. Erityisen kiehtovan leffasta tekee se että siinä taistellaan Ukrainan anarkistisen sissiarmeijan kenraalia Nestor Makhnoa vastaan. Makhno oli kansan keskuudessa erittäin suosittu joten käsittääkseni Tsiteli eshmakunebin propagandatarkoituksena oli tämän mahdollisimman perusteellinen demonisoiminen. Luonnollisestikin vähintäänkin yhtä hyvän vastarintaleffan olisi saanut makhnovistien kamppailusta punaisia ja valkoisia vastaan.



http://www.geocinema.ge/en/index.php?filmi=005

http://en.wikipedia.org/wiki/Nestor_Makhno

Yotsuya ( 22.11.2010 18:57)

Neuvostoliittolaisista vallankumous/sisällissota-easterneista osa menee tähän kategoriaan, muistaakseni ainakin eka Tavoittamattomat kostajat -elokuva, jossa joukko nuoria pistää sadistisille valkobandiiteille kampoihin sissisodankäynnin keinoin. Jatko-osassa Tavoittamattomien kostajien uudet seikkailut tiimi taisi alusta asti toimia puna-armeijan mandaatilla soluttautuessaan valkoisten hallussaan pitämään Odessaan sabotointipuuhiin.

Ja kolmososassahan poijjat estää uuden vallan edustajina keisarivaltaa ajavien vastarintatoimia.

Madsen: Koodinimi Liekki & Sitruuna ****1/2



Harvoin yli kaksituntinen elokuva pitää näin hyvin otteessaan aina lopputeksteihin saakka. Jo lähtökohtana elokuva on jokseenkin mielenkiintoinen ja aika harvinainen asetelma niin koko II. maailmansotaa, kuin koko pohjolan osallistumista ajatellen. Pieni ja piskuinen Tanska natsi-Saksan miehityksen alla, jota vastaan taisteli hyvin omistautunut vastarintaliike. Vastarintaliikkeen kiistattomat sankarit olivat olleet "Flammen" & "Citronen".

Ehdottomasti parasta antia Liekissä ja Sitruunassa on se mielipuolinen jännite, joka välittyy siitä missä vaarassa ja epätietoisuudessa sota-ajan vastarintaliike joutuu selviytymään. Oven takana on aina rahan ahneita ilmiantajia, kaksoisagentteja ja kaikkea siltä väliltä. Elokuva on myös hyvä muistutus siitä mitä on sankaruus. Nykypäivänä se kelpuutetaan urheilijoille ja ties mille mutta mielestäni ainoa oikea sankari on ihminen, joka antaa henkensä muiden puolesta. Jälleen kerran Mads Mikkelsen on fantastinen, kuten myös minulle entuudestaan tuntematon Thure Lindhardt.



Jos päähenkilöiden kohtalo määräytyi niinkuin elokuvassa annetaan ymmärtää. On käsittämätöntä miksi sodan jälkeen



Vuoden parhaimpia elokuvia.

Otsikossa puhutaan vasemmistovastarinnasta, mutta eihän vapaudella ole ilmansuuntaa. Siitä huolimatta oikeistodiktatuureja vastustavia elokuvia lienee määrällisesti enemmän kuin kommareiden vastaisia.

Mieleen ei nyt tule kuin esim. Kuoleman kentät (The Killing Fields, 1984), jossa kärvistellään punakhmerien hirmuvallan alla. En tosin muista kuinka tärkeässä osassa vastarintanäkökulma oli tässä leffassa.

Miljardin dollarin aivot (Billion Dollar Brain) ‑elokuvassa on onneton latvialainen vastarintaliike jota tukee äärioikeistolainen cowboy. Vastarinnan kohteena siis Suuri ja mahtava.

Punainen vaara (Red Dawn) ja Top Secret – huippusalaista menevät oikeistolaisina vastarintaliikekuvauksina jo aika kauas fiktion tuolle puolen.

Zwartboek (2006)

Krisztina Godan

Szabadság, szerelem (2006) aka. Children of Glory kuuluu myös tähän kategoriaan. Mm. Joe Eszterhasin kirjoittama tarina kertoo vuoden 1956 tapahtumista kun Neuvostoliitto "antaa oikeutta" Unkarissa samalla kun maiden vesipallojoukkueet kohtaavat Melbournen olympialaisissa. Suosittelen ja tästä on Future Filmin toimesta julkaistu pätevä suomi-dvd. (Osana myös menneitä sotakoira-boxeja).

Goose (27.11.2010 15:05)

Madsen: Koodinimi Liekki & Sitruuna ****1/2


Harvoin yli kaksituntinen elokuva pitää näin hyvin otteessaan aina lopputeksteihin saakka. Jo lähtökohtana elokuva on jokseenkin mielenkiintoinen ja aika harvinainen asetelma niin koko II. maailmansotaa, kuin koko pohjolan osallistumista ajatellen. Pieni ja piskuinen Tanska natsi-Saksan miehityksen alla, jota vastaan taisteli hyvin omistautunut vastarintaliike. Vastarintaliikkeen kiistattomat sankarit olivat olleet "Flammen" & "Citronen".

Ehdottomasti parasta antia Liekissä ja Sitruunassa on se mielipuolinen jännite, joka välittyy siitä missä vaarassa ja epätietoisuudessa sota-ajan vastarintaliike joutuu selviytymään. Oven takana on aina rahan ahneita ilmiantajia, kaksoisagentteja ja kaikkea siltä väliltä. Elokuva on myös hyvä muistutus siitä mitä on sankaruus. Nykypäivänä se kelpuutetaan urheilijoille ja ties mille mutta mielestäni ainoa oikea sankari on ihminen, joka antaa henkensä muiden puolesta. Jälleen kerran Mads Mikkelsen on fantastinen, kuten myös minulle entuudestaan tuntematon Thure Lindhardt.


Jos päähenkilöiden kohtalo määräytyi niinkuin elokuvassa annetaan ymmärtää. On käsittämätöntä miksi sodan jälkeen

Spoileri

Ketty Selmeriä ei pantu vastuuseen maanpetturuudesta ja muista rikoksista

Vuoden parhaimpia elokuvia.

***½

Itse en nostaisi tätä aivan näin korkealla, sillä hieman kankea ja ehkä tietyssä määrin jopa pinnallinen yleisvaikutelma tästä jäi. Toinen miinus tulee itselle siitä, ettei Koodinimi Liekki ja Sitruunalla taida olla juurikaan annettavaa uusintakatselun muodossa. Roolityöskentely, lavastus ja kuvaus sen sijaan ansaitsevat kyllä kiitosta ja olihan aihe itsessään kiinnostava, joiden takia sijoittaisin kokonaisuuden kuitenkin keskitason paremmalle puolelle.