Seppo Huunosen Karvat

[size="3"]Tulipahan katsottua tämä kulttielokuvaksikin mainittu tekele. Kulttimaineen täytyy johtua siitä, että tätä tekelettä ei ymmärretty ilmestyessään 1974, ja se on helppo ymmärtää. Tänä päivänä teos uppoaa paljon helpommin – kenelle sitten uppoaakaan. Aikaansa nähden siinä oli tietenkin yllättävän paljon paljasta pintaa ja väkivaltaa. Kuten Seppo Huunonen itse haastattelussa mainitsee, Karvoja tehtäessä "nälkä kasvoi syödessä", ja sen huomaa juonenkulussa, jossa on vain laitettu tapahtumia halki, poikki ja pinoon elokuvan puolivälin jälkeen.

Ei se kuitenkaan niin huono ollut kuin ajattelin sen olevan. Oli siinä ihan pätevää näyttelijäntyötä (suurin osa näyttelijöistä ilmeisesti amatöörejä, joita ei ole sen kummemmin enää näkynyt), hyvin kuvattuja kohtia ja jonkin verran ajatustakin. Loppupuolisko vaan on suurimmaksi osaksi käsittämättömän paskaa ja tyhjää juonenkulkua. Kannattaa katsoa ehdottomasti, jos vaan tämän harvinaisuuden käsiin saat. Tietääkseni Karvoja työtstetään koko ajan DVD-levitykseen, minkä käsityksen sain Huunosen haastattelusta Ilta-Sanomissa jokin aika sitten. On se parempi kuin Lampaansyöjät, josta romaanistakaan en tykännyt. Huunosen "trilogian" viimeisestä osasta, Piilopirtistä, en tiedä mitään.

siinä ilta-sanomien jutussa tais olla mainintaa että ohjaaja oli karvat-elokuvaansa tehnyt näin jälkikäteen pieniä muutoksia/selvennyksiä kun sitä digitalisoitiin. mielenkiintoinen haastattelu, piilopirtti-filmin jälkeen oli komia konkurssi lopettanut elokuvien tekemisen. pitäis vilkaista nämä, joskus muinoin on tullut lampaansyöjät nähtyä.

Tuo "pienet muutokset/selvennykset" ja "leikattu yleisöystävällisempään muotoon" kauhistutti ja aiheutti sen että ajattelin etten tule tätä DVD:tä ostamaan. No, ostinpa nyt kuitenkin, enkä ensimmäisen katselukerran jälkeen huomannut, muistanut kuin yhden kohtauksen siirtämisen paikasta toiseen ja yhden dialoginpätkän häivyttämisen. En osaa näin kylmiltään myöskään sanoa muuttivatko nuo siirrokset elokuvaa tähän "katsojaystävällisempään suuntaan" (mitä se milloinkin tarkoittaa). Kyllä DVD-versiossakin houreinen Karvat-meininki on mukavasti jäljellä.

Trailerissa muuten (yllättävän) paljon matskua, jota ei leffasta löydy. Tää "traileri" vaikuttikin enemmän leffan kuvausvaiheessa tehdyltä kollaasilta.

Ja Oulu-osuus oli pitempi kuin kassulla.

Samoin näin kertakatselun jälkeen näyttäis olevan tällainen "hupaisa" yksityiskohta: DVD:n kansikuvissa (ja itse levyynkin painettu kuva) ovat sellaisia joita ei itse leffasta löydy, siltä trailerilta kylläkin. Vai vilahtivatko ne minulta vain ohi? Pitää tsekkailla uudestaan.

Huunosen haastattelu ja/tai kommenttiraita olis kyllä ollut se paras ekstra. Siitä trailerista vielä. Näytti välillä kuin se olis tosiaan tehty joistain harjoituksista, sisältää myös kohtauksia. jotka eivät ole se leffaan päässyt versio.

Mutta, summa summarum, kyllä nää DVD-karvatkin tarttuu ja kietoutuu hyvin ainakin tähän katsojaan. Pitää kuitenkin säästää se kassukin, eroja löytyy. Mutta ei mullistavia.

Löytyykös Piilopirtistä mitään hyvää sanottavaa? Voiko verrata esim. Visa Mäkisen camp-arvorikkaaseen elokuvaan, Voi juku mikä lauantai?

Karvat ***

Niin, mitä tästä voisi oikein muuta sanoa kuin että kulttielokuvahan tämä on. Odotin ennakkoon jotain vielä härömpää ja surrealistisempaa (lue tekotaiteellista paskaa) menoa, mutta tässähän oli oikeastaan varsin selkeä juoni. Kyseessä on siis rikosjännäri jossa eräs vanhempi mies törmää nuoreen naiseen, he sotkeutuvat tappoon ja karkaavat virkavaltaa ulkomaille. Siellä elellään feikki-identiteetin turvin. Myöhemmin tulee ongelmia rikollisten kanssa ja pitäähän sitä Suomeenkin vielä palata takaisin.

Ainoastaan loppu superpähkinöineen menee ns. nextille levelille ja kruunaakin tämän varsin omaperäisesti ohjatun suomielokuvan.