Resident Evil: Afterlife

Ajattelinpa että Resident Evil 4 on ensimmäinen '3D' jonka menen katsomaan. Toki olisi poliittisesti korrektia haukkua näitä elokuvia, mutta enpä oikein osaa ottaa näitä niin tosissaan.

Jakel ( 13.10.2010 09:11)

Ajattelinpa että Resident Evil 4 on ensimmäinen '3D' jonka menen katsomaan. Toki olisi poliittisesti korrektia haukkua näitä elokuvia, mutta enpä oikein osaa ottaa näitä niin tosissaan.

Öh... siis jostain syystä Resident Evilit on arvostelun ulkopuolella ts. ne eivät voi olla hyvin tehtyjä mielestäsi. Miksi vitussa ei?

Asswipe ( 13.10.2010 12:41)

Jakel ( 13.10.2010 09:11)

Ajattelinpa että Resident Evil 4 on ensimmäinen '3D' jonka menen katsomaan. Toki olisi poliittisesti korrektia haukkua näitä elokuvia, mutta enpä oikein osaa ottaa näitä niin tosissaan.

Öh... siis jostain syystä Resident Evilit on arvostelun ulkopuolella ts. ne eivät voi olla hyvin tehtyjä mielestäsi. Miksi vitussa ei?

Omaan päätelmääsi nojaavaan kysymykseen tuskin kukaan muu itsesi lisäksi voi vastata (jos oli tarkoitettu kysymykseksi minulle).

Resident Evilistä vielä.

Ei kannata sännätä pois heti lopputekstien alkaessa, koska yksi pikku comeback tulee vielä:



Leffa on tehnyt jo 200+ miljoonaa dollaria voittoa, eli eiköhän saada vielä ainakin yksi jatko-osa, en valita, vaikka epäilen että tästä ei sarja enää tule paranemaan.

Asswipe ( 13.10.2010 09:03)

No siis ensimmäinen Resident Evil, jonka voi katsoa kokonaan. Se meinaa kyllä jäädä yritykseksi alun jälkeen, joka on ehkä nolointa shittiä ikinä. Tämä Anderson on oikein hieno tekijä: "Hei, tota, ekaks voitas vetää niinku viime aikojen suosituimman, mut paskimman, leffan Matrixin jalan jäljissä ja niinku tosi vitun huonosti. Mut en siis meinaa toimintaa, vaan olis tosi makeeta, ku täs jutus olis niinku Mistö Smith. Joo, just. Otetaan siihen rooliin toi ihan vitun urpon näkönen homo tuolta takarivistä, lyökää sille keeliä ja sit ne lasit ja hei kundi, kundi, hei, näyttele Mistö Smithiä! Sit vitsi olis tosi kova ku olis niinku monta Millaa, iha vitusti Millaa. Joo, laitetaa parit Jovovitsit lisää."



Tuon alun kun olisi kokonaan jättänyt pois, niin kaipa tätä ihan onnistuneeksi olisi voinut sanoa. Toinen Resident Evil on ainoa, jonka olen pystynyt katsomaan kokonaan, ennen tätä siis. Kyllä ne sen verran noloja ja tylsiä on.

Totta, tuo alku on melkoisen hirvittävää ja jopa noloa menoa, mutta pian sen jälkeen voikin ikään kuin herätä painajaisesta ja huojentua helpotuksesta kun leffa downshiftaa paljon parempaan suuntaan. SILTI, monet kohtaukset olivat varsin näyttäviä alkujaksossakin, etenkin .

Seagal ( 13.10.2010 09:22)

Aika julmasti tässä on pakko olla eri mieltä videopelielokuvien suhteen ylipäätään, sillä WC-Andersonia ei pitäisi enää koskaan päästää kirjoittamaan yhtään mitään missään, jollei halua katsella elokuvaa jonka dialogi ja tapahtumakulku on kuin 15-vuotiaan lauantai-illasta ilman päihteitä.

Mitä tarkoitat? Mitkä ovat sitten mielestäsi parempia videopelielokuvia? Kerro toki tarkemmin myös, miten dialogi ja etenkin tapahtumakulku muistuttivat "15-vuotiaan lauantai-illasta ilman päihteitä"? Katsoitko koko leffaa edes?

Toiminta leikataan sutjakkaalla rytmillä yhteen, mutta sen ulkopuolella ollaan kuin kukot kännissä, mikä tuntuu sekin imartelulta. Jos RE-elokuvamaailmaan onnistuu väkisin sekoittamaan sekä ääliömäisen ja, ei oikeastaan edes huvittavalla tavalla, kornin RE5-skenaarion välianimaatioineen joissa Wesker elää omaa elämäänsä Prison Break-Matrix ‑symbioosina niin kyllä on kaveri infantiililla tasolla luovuuden suhteen myyden itseään kuin herpeshuora bulevardilla pelintekijöiden vanavedessä.

Newsflash: Tämä ON toimintaelokuva. Jos aikoo katsoa tosissaan, voikin kävellä ulos jo siinä Tokio-kohtauksessa kun kaupungin valot alkavat sammua. Itse näkisin että tässä on oltu hyvinkin luovia sen sijaan, että olisi kopioitu suoraan pelin juonia. Hieman pelimäisesti tarjolla on kokoelma siistejä kohtauksia ja näyttäviä skenaarioita, jotka vaihtuvat tarpeeksi nopeasti että homma pysyy viihdyttävänä ja jyrää eteenpäin jatkuvasti. Vai infantiilia, ja ohjaaja oikein on myynyt itsensä tekemällä videopelileffasta videopelimäisen.... luuletko että joku David Lynch olisi tehnyt tästä paremman?

"Musiikki" herättää simppelillä kakkapoljennollaan lähinnä myötähäpeää, koska se ei sovi oikeastaan yhteenkään kohtaukseensa eikä varsinkaan neutraaleissa pohdinnoissa joissa jumppu alkaa kuin seinästä ja loppuu kuin seinään (latteata yrittämistä).

Ai musiikki ei sopinut yhteenkään kohtaukseen. Okei.

Näyttelijät ovat pihalla kaiken aikaa pahemmin kun aiemmissa osissa, sen näkee silmistä ja pystyynkuolleista olemuksista kauttaaltaan jopa heidän kohdallaan jotka toistavat aikaisempia roolejaan. Miten tälläistä on pystynyt ohjaamaan kukaan näin sekasortoisesti?

Ehkä he kärsivät post-traumaattisesta stressioireyhtymästä. Joko zombie-apokalypsin takia tai joidenkin aiempien osien paskuuden halvauttamina. Sekasortoisuus voisi olla siis ihan realististakin, hmm? Itse en huomannut häiritsevää pihalla oloa. Milla hoiti homman tutulla rutiinilla, Wentworth Miller jopa jollain tapaa muistutti Chris Redfieldin persoonaa, korisneegeri oli kuin kotonaan tilanteessa, Wesker oli kerrassaan mainio (vaikka olikin venähtänyt leveyssuunnassa uhkaavammaksi), samoin se leffatuottaja mulkero hoiti hommansa kuten piti jne. Aasialaiset luonnollisesti ovat hyvin vittuuntuneita alueensa edustajan roolista, sangen huvittavaa Claire oli tosiaan aika koomassa, mutta sekin meni pitkälti roolihahmon amnesian piikkiin. Lopussa taisi olla joitakin pystyynkuolleita hahmoja, mutta ei ihme kun on ollut jossain Umbrellan koetuubissa vankina.

Jostain syystä nämä "vähemmän lahjakkaan Paulin" teokset noudattavat sitä kaavaa, että hyvät ja huonot ideat vuorottelevat siten ettei tiedä sekoaisiko vai taputtaisiko. Ehkä se on näkemyksen ja tyylitajun puutetta.

No tyylitaju on syvällisempi juttu, mutta näkemyksenpuutettasi voinet treenata jotenkin. Koeta miettiä elokuvan hyviä puolia. Muistele esim. lentokone+zombiet kohtausta. Muistele suihkukohtausta. Muistele "axe mania". Muistele The Thing ‑koiria. Muistele hienoja apokalyptisiä maisemia. Ainoa toinen joka kehtasi dissasi elokuvaa näin julmasti oli katsonut netistä jonkun paska-ei-3D-version...

3D toimi tässä viimeisimmässä Resident Evilissä loistavasti. Ei siihen suurimmaksi osaksi kiinnittänyt edes huomiota, 3D oli vain luonnollisena osana elokuvaa, mutta aina välillä tuli sellainen fiilis kuin olisi samassa tilassa tapahtumien kanssa. Näin se pitää hoitaa. Ja helvetin hyvää viihdettähän tämä oli, kuten hieman vaihtelevasti kaikki muutkin RE:t. Ei tällaisen "roskan" ollessa kyseessä kannata odottaa touhulta järkeä, tai haikailla mitään taiteellisia arvoja, riittää että kyyti on hyvää ja viihtyy. Sitten on eri elokuvat kyseessä kun haluaa jotain ns. laadukasta katsottavaa. Minusta W.S. Andersonin ote on parantunut tasaisesti, siis nimenomaan toiminnan suhteen. Juonen puolellahan miehen kirjoittamissa elokuvissa ei ole juuri tolkkua ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.

Teollisuustekno-soundtrack oli aivan pirun kova.

G.P.O. ( 14.10.2010 13:01)

Teollisuustekno-soundtrack oli aivan pirun kova.

Ensimmäisen leffan soundtrackilta löytyy myös monia erikoisia juttuja kuten mm. Depechen moden coveroima Dirt (Iggy Pop alunperin muistaakseni). Muutenkin nuo kilahtaneet soundit ovat mainiota kamaa.

Väännetäänpä tästä vielä =)

Seagal ( 13.10.2010 23:07)

Mitä tarkoitat? Mitkä ovat sitten mielestäsi parempia videopelielokuvia? Kerro toki tarkemmin myös, miten dialogi ja etenkin tapahtumakulku muistuttivat "15-vuotiaan lauantai-illasta ilman päihteitä"? Katsoitko koko leffaa edes?

Pidin esim. Silent Hillistä (Pyramid Head!) enemmän tasapainoisen tasapainottomuutensa ja yhtenäisen painajaismaisen tyylinsä vuoksi, jopa RE-elokuvasarjan kolmas osa oli viihteelliseen tarkoitukseensa toimiva kokonaisuus. Ehkä meillä on eri käsitys siitä tarvitseeko elokuvien olla itsenäisesti eheitä tai muistuttaa elokuvia ylipäätään. Olet kuitenkin nähnyt niin paljon kaikenlaista ettei tämä kohta ainakaan voi olla näin vaikea, jollei katso ravihevosen lapuilla tai vaaleanpunaisen fanikuplan läpi kaikkea mitä eteen tarjotaan ja yhteen sekoitetaan välittämättä jatkumoista tai yhtään mistään. Tietääkseni katsoimme myös samaa kamaa, joten suosittelen sinulle varmuuden vuoksi Koivusalon elokuvia ihan havainnollistaakseni minkälaista jäykistelypatsastelua nytkin oli tarjolla vaan vähän isommissa puitteissa (lue: pelianimaatiolta näyttävällä tavalla). Ihan tsägällä ei sellaista kukaan osaa ohjata.

Juuri kun meinaan ymmärtää mitä selität, vertaatkin Koivusaloa Resident Eviliin. Ja mitä ihmettä on "tasapainoinen tasapainottomuus"? Ja edelleen kiinnostaisi kuulla, mikä liittymäkohta RE:llä on "15-vuotiaan lauantai-iltaan ilman päihteitä"? Tarkoitatko että elokuva oli tylsä? En suoraan sanottuna saa mitään tolkkua näistä kielikuvista. Olen asian suhteen kuin 100 vuotta sitten avaamatta jäänyt ovi.



Tärkein taisi tosin tulla selväksi, eli meillä on varsin vastakkaiset näkemykset hyvän adaptaation kriteereistä. Itseäni ei nimittäin radikaalikaan eheyden puute lainkaan haittaa missään elokuvissa, jos itse matsku on hyvää ja hommassa on sentään jotain tolkkua (esim. miltei kaikki kung-fu elokuvat, Bad Taste yms.) Aivan mikä tahansa ei toki uppoa, esim. Postal on kerralla katsottuna täyttä kakkaa, vaikka itse asiassa sen yksittäiset "sketsit" ovat varsin huvittavia.

Vai infantiilia, ja ohjaaja oikein on myynyt itsensä tekemällä videopelileffasta videopelimäisen.... luuletko että joku David Lynch olisi tehnyt tästä paremman?

Miten Lynch liittyy tähän asiayhteyteen mitenkään? Olisiko Scorsese tehnyt Spy Kidsistä paremman? Tai Chris Columbus Robocopista?

Sorry, tuota pitänee avata lisää. Mikäli tulkitsin sekavaa avaustasi oikein, syytit Paul W.S. Andersonia (ja ilmeisesti about kaikkia videopelielokuvien ohjaajia?) itsensä myymisestä. Kehtasin päätellä, että toivoit ohjaajalta vahvempaa omaa näkemystä brändin eksploittaamisen sijaan. Lynch on esimerkki auteurista, joka varmasti olisi tehnyt hyvin erilaisen RE:n kumartelematta pelin juonikuvioita. Eli edelleen; luuletko että se olisi ollut parempi RE-elokuva kuin Andersonin tuotos? Voit kuvitella Lynchin tilalle jonkun muun ei-kaupallisen auteurin jos se helpottaa. Vai ymmärsinkö väärin ja tämä onkin joku nimenomaan Andersonin vastainen kampanja? En minäkään tyypistä erityisemmin pidä, mutta esim. Soldier ja Event Horizon olivat varsin viihdyttäviä teoksia. Kyllä se ihan oikeasti yrittää ja välillä onnistuukin, toisin kuin samantapaisen tyhmän ja rajoittuneen ohjaustyyliin omaavat Stephen Sommers tai Michael Bay.

Hmm, eli mielestäsi elokuvat ja videopelit pelaavat samoilla säännöillä, joten kun tehdään toimintaelokuva, niin silloin voidaan hylätä kaikki mahdolliset elokuvan keinot uskottavuuden maksimoimiseksi varsinkin kun tekijät ovat tosissaan. Huomaa, en tarkoita uskottavalla sitä, että kaikki voisi tai kaiken pitäisi tapahtua realistisesti, vaan kun se ei tunnu olevan mahdollista edes elokuvansa maailmassa. Tahallista huumoriahan elokuvasta ei juurikaan löydy, joten miksi sitä sitten pitäisi väkisin kaivaa sieltä esille jolloin oma mieli tekee elokuvasta paremman kuin se oikeasti onkaan. Vastasit jo omaan kysymykseesi viittaamalla kohtauksien ja skenaarioiden löyhään, joskin katsottavana etenevään kokoelmaan. Paikoittaisia visuaalisia ansioita en ole kieltänyt missään vaiheessa, mutta eivät ne juurikaan päästäneet meikäläistä rikollisen pelimäisyytensä takia omaan maailmaansa. Typerryttävää.

On monia elokuvagenrejä, joissa on jopa hyödyllistä hylätä "elokuvan keinot uskottavuuden maksimoimiseksi" – Braindead? Ninja – The Final Duel?. Tuota sisäisen uskottavuuden puutetta en allekirjoita – ei tuossa konkurssissa enää pienet mielikuvituksen venytykset paljoa tunnu. Videopelielokuvia on nyt yritetty tehdä monella tapaa, ja näyttää siltä että toimivimmat tuotokset ovat juuri näitä sekasikiöitä: puoliksi faneille, puoliksi taviksille. Riippuu tietty katsojasta – itse vihasin Silent Hilliä. Se on toki eniten oikeaa elokuvaa muistuttava näistä kaikista, ja samalla kaikkein tylsin ja huonolla tavalla pelit mieleen tuova. Se on juuri sellainen tuskallisen särmättömästi junnaava default-rutiinituotos, mikä tulee ohjaajalta jolla ei ole näkemystä eikä uskallusta. Christophe Gansin parhaatkin leffat ovat olleet rutiinimaisia, ja suunta on huonompaan päin.



Tuo pointtisi siitä, että "oma mieli tekee elokuvasta paremman kuin se oikeasti onkaan" on hämmentävä. Tuskin kukaan tahallaan suggeroi itsensä nauramaan jollekin Bronx Executionerille, Masters of the Universelle tai muille kalkkunoille.

Disco Studd ( 14.10.2010 19:07)

Seagal ( 13.10.2010 23:07)

Hmm, eli mielestäsi elokuvat ja videopelit pelaavat samoilla säännöillä

Kyllä vain. Shocky on aikaisemmin arvioinut videopelejä ihan pokkana elokuvina.

Disco Studd, alati valppaana! Näin tein, ja meinasin muutenkin tuoda tuon takaisin keskusteluun. Ymmärrän toki, että rajoittuneiden mielten on mahdotonta ymmärtää, että videopelin sisällä voi olla elokuva, aivan kuten elokuvan sisällä voi olla musiikkilevy. Aika (vuosi 2010) on selvästi liian varhainen tälle keskustelulle...

Seagal ( 15.10.2010 03:43)

Järkeä en odottanut muuten kuin että katsoisi jotain muuta kun RE5-pelikokemusta sivustakatsojana, vitutti meinaan runsaasti jo pelatessa ne totaalisen urpot juonikuviot. Taiteellisia arvoja on eri osa-alueita mittailtaessa myös monia erilaisia, elokuvaa tai edes peliä katsoessa ei vain pysty sulkemaan idioottitutkaa pois päältä jos siihen ei anneta aihetta. Mitä ne taiteelliset arvot tai laadukkuus edes oikeastaan ovat?

En kyllä tajua, miten kukaan viitsii pelata jotain RE5:sta jos "totaalisen urpot juonikuviot" vituttavat. RE on pelisarja, jossa voi mennä kartanoon keskellä metsää ja joutua HAIN syömäksi. True story. Räiskintäpelinäkin RE5 on melkoisen kankea ja ankea. Kaiken tämän jälkeen olisi hirveä pettymys, jos RE-elokuva olisikin geneerisen tylsä zombiepätkä ilman logiikkaa uhmaavia Umbrella-viritelmiä. Heh, niinkuin Andersonin eka RE leffa pitkälti olikin! Taiteellista arvoa ja laatua on ykkösen nilkkaansa raahaava zombie ja Mansonin teemabiisi, kakkosen zombiehuorat, kolmosessa Millan poseeraus kahden kukri-veitsen kanssa, nelosessa aiemmin mainitsemani jutut. Leffojen rentouttavaa idioottimaisuutta en ole missään vaiheessa kieltänyt. Ei ole absoluuttisesti elokuvan vika, jos joku ei osaa siitä nauttia. Tällä kertaa yleisö on selvästi jakautunut, ja oman kantasi perustelut olivat valideja nekin.



P.S. Mitäs mieltä Jakel oli leffasta?

Shocky ( 23.10.2010 04:09)

P.S. Mitäs mieltä Jakel oli leffasta?

Pääsinpä vasta eilen katsomaan tämän ja leffahan oli perin mainio (voin ylpeydellä sanoa Afterlifen olleen ensimmäinen ’3D’, jonka kävin katsomassa). Saattaa jopa nousta sarjan parhaaksi (kakkosen ja ykkösen rinnalle). Kolmosen idea tosin oli senverran överi että sille on pakko nostaa hattua kuten lakonisesti todettiin 'virus kuivatti maapallon' (+Mad Max ripofit), mutta nuo mindpower jutut eivät oikein koskaan toimi ja ovat suhteellisen rasittavia ’mennään mistä on aita matalin’. Mutta ilmeisesti nuo oli nyt liikaa tekijöillekin, kun tilanne ikään kuin palautettiin ’normaalitilaan’.



Sinällään pidän Andersonin teknisistä taidoista ja pastissimaisesta tavasta lainata fanittamiltaan elokuviltaan/peleiltään (olkoonkin, että välillä lainaukset olisivat voineet kaivata hieman omiakin ajatuksia). Kuitenkin tuo touhu on juuri niin överiä ja irrationaalista, että mitä vain voi odottaa (kuten vaikkapa afterlifessä oli ilmeisesti lainattu tuo kirvesmies RE 4:stä, koska se oli Andersonin mielestä siisti). Elokuvan parasta antia oli sinällään tuo apokalyptinen kaupunkimaisema. Peruszombitouhua olisi voinut olla enemmänkin.



Resident Evil-konseptiin liittyy muutenkin mainioita populaarikulttuurista evoluutiota. Alunperinhän pelistä piti tulla kummitustalopeli, mutta pelin tekijä sai inspiraation vaihtaa teemaa zombeihin Fulcin Zombie Flesh Eatersin innoittamana. Pelit menestyivät yli odotusten ja alettiin puhua elokuvasta (samalla toki myös Romerosta ja mahdollisesti neljännestä osasta). Välillä Romerokin oli RE:n käsikirjoittajana, mutta jokatapauksessa nuo vuodet nostivat painetta zombie-filmatisointeihin. Lopulta alkoi 2000-luvun zombie-elokuvien renessanssi, johon oli RE-pelit vaikuttaneet eittämättä eniten yksittäisistä tekijöistä (ja käytännössä tuon aallon alkaessa jälkeen peli itsekin sai omat elokuvansa). Näin mielenkiintoisella tavalla nimenomaan ripoff-roska (Flesh Eaters) oli se alkusysäys mistä jalostui koko zombie-elokuvien uusi aalto. Resident Evilit ovat tosin varmaankin edelleen sitä samaa roskaa joskin teknisesti jalostunutta. Toisaalta suhtaudun ihan samalla tavalla Fulcin zombie-elokuviin kuin Resident Evil elokuviin. Niillä on oma sisäinen maailmankuvansa ja sisäinen logiikkansa (tai logiikattomuutensa) ja se on niiden punainen lanka. On jotenkin äärimmäisen hämärää alkaa arvostaa niitä jollain ’hollywood-realismin’ kaipuulla tai ’henkilöohjauksen’ puutteella. Samalla tavallahan juuri nuo Lundgrenit, Van Dammet ovat aina maailman huonoimpien näyttelijöiden listan kärkisijoilla. Toki jos tapa arvottaa elokuvia on standardoitu pelkkien niminäyttelijöiden ja tuotantoarvojen perusteella, niin nuo väitteet ovat perusteltuja.



Doomista vielä senverran, että ihmetyttää myös tuo huonoimmaksi haukkuminen kun jokin Serenity luokitellaan häiritsevän usein vuosikymmenen yhdeksi parhaimmaista scifi/scifitoiminnoista.

Seagal ( 3.11.2010 19:20)

Jakel ( 3.11.2010 09:22)

’mennään mistä on aita matalin’.

tästä on kyse ’yllättäenkin’. Olisikin edes eksploitaatiota, sillä nirheää kovasti tällaisten aiheiden parissa nössöily.

Vaikka tuosta lauseestani ei näköjään saa pirukaan selvää, niin puhuin noista hahmon mielenvoimista (ylipäätään kaikki elokuvat joissa moista tehdään epäonnistuu tuossa).

Seagal ( 3.11.2010 19:20)

Jakel ( 3.11.2010 09:22)

Kuitenkin tuo touhu on juuri niin överiä ja irrationaalista, että mitä vain voi odottaa (kuten vaikkapa afterlifessä oli ilmeisesti lainattu tuo kirvesmies RE 4:stä, koska se oli Andersonin mielestä siisti).

Ilmeisesti tuo överiys on ollut liikaa tekijöillekin, kun niitä ”siistejä” ideoita ei tarpeeksi hyödynnetä olankohautusta enempää (esim. kirvesmiehen tai zombimassojen väärinkäyttö on ankaralta tuntuvaa). Anderson voi kuvainnollisesti marssittaa madonreiästä kadulle vaikka legioonallisen viisikätisiä, meikittömiä ja aivokuolleita rekkalesboja lääppien lasolia toistensa ylikypsiltä hattararinnoilta, mutta hänen ja tuotannon yhtä aivokuollut ja lopullinen ratkaisunsa asiaan on se, että edes näitä tissejä ei nähdä, lasol-purkeissa lukee Dr. Pepper ja nämä lesbot sitten ammutaan jousipyssyllä vain yhtä terätöntä nuolta käyttäen. Lie ehkä harmi, että näin ei itse asiassa tapahtunut, koska mitä vain olisi voinut odottaa.

En tiedä onko tuossa tarkoitus saivarrella sanomaani 'mitä vain voi odottaa' lausetta, mutta kuinka monesta elokuvasta sitten löydät moista? Ja petytkö joka kerta kun sellaista ei tule? Ensin kritisoit (aikaisemmissa viesteissä Shockylle) epäloogisuutta ja sitten sitä, että meno ei ole tarpeeksi järjetöntä (Toki tuokin on yksittäisenä asiana kritisoinnin aihe, mutta tässä ei kai ollut alunperin ongelmana ideoiden keskinkertaisuus). Kyllä esimerkiksi kolmosen Mad Max rippaus aavikkomaailmoineen oli asia jota ei voinut (järjellisesti) odottaa kakkosen jälkeen. Ihan eri asia on sitten se, ovatko nämä katsojan mielestä ns. katsomisen arvoisia juttuja. Arvostan kuitenkin epäonnistunuttakin yritystä.

Seagal ( 3.11.2010 19:20)

Mutta ehkä tämä uusi zombie-aalto on sitten jotain joka menee yli ja ali potentiaalia hukkaavia korvia hulmuten.

Tämä nyt menee hieman ohi aiheen (sekä peli, että RE), mutta kyllä tämä zombie-elokuvien renessanssi on tuonut esimerkiksi yhden parhaista remake-elokuvista (Dawn of Dead), Romeron jälleentulemisen Land of Deadin kanssa (ja syvälle menemisen Survival of Deadin kautta) sekä vaikkapa 28 Days Laterin. Samaan kasaan kymmeniä enemmän tai vähemmän näppäriä synteesejä vanhoista nimikkeistä. Kyllä mieluummin elin tämän ajan ja näin nuo elokuvat kuin vain olisin jatkuvasti katsovat samoja vanhoja nimikkeitä ja pohtinut sitä, kuinka mahtava Romeron neljännestä elokuvasta voisi tulla (jollaista oli 90-luvulla).

Seagal ( 4.11.2010 14:32)

Saattoi olla saivartelua, sillä en osaa sanoa sitä paremmin kuin että kyseinen elokuva vain ei tunnu tajuavan mitä siinä voisi tapahtua (Rautsin arvion kanssa on pakko olla aikalailla samaa mieltä). Enkä pidä MM3:stakaan oikein minään Thunderdome-matsausta ja muutamia alamaailman öljyisiä sikailuja lukuun ottamatta, sillä sekin on suurilta osin samaan tapaan tylsien latteuksien pohjaton kaivo.

MM3:n arvo on sekin siinä, että se sentään yritti uudistua (vaikkakin loppuajojahti kopioitiin kakkosesta), eikä tyytynyt pelkkään menestysosan kopiointiin.

Seagal ( 4.11.2010 14:32)

Haluaisin tietää näistä enemmän näppäristä synteeseistä lisää, sillä käyn vajailla kierroksilla.

No esimerkkeinä vaikkapa jonkinlaiset sekalaiset genreristisiitokset, kuten :



Zombiekomediat (Shaun of the Dead) tai vastaavat itsetietoiset zombeilut (Planet Terror)

Vampyyrizombie hybridit (30 days of night, Daybreakers)

Realityzombiet tms. (Rec)

Yleisesti raivotautiset *

Tv-sarja



* toki nopeasti liikkuvat kuolleet lanseerattiin jo aikaisemmin, mutta silti selkeästi 2000-luvun juttu. Ehkäpä kuitenkin lähtöisin Dawn-remakesta ihan alunperin.



Jokaista mainittua esimerkkiä kohti on useita muitakin vastaavia. Kyse on siis siitä, että jollain tavoin onnistuneesti (tai ainakin potentiaalia uhkuen) saatu zombie-genre siirrettyä uusiin maisemiin. Genressä on ollut massan mukana tullutta lajityyppi uudistustakin eikä pelkkää vanhoilla ideoilla mässäilyä. Näinollen koko lajityyppi on ollut 2000-luvun esiinmarssinsa arvoinen.