The Walking Dead

Tää Walking Dead on kyllä siitä mielenkiintoinen brändi, että se tuntuu onnistuvan koko populaarikulttuurin skaalalla. Sarjakuvalla on kulttiasema ja tv-sarja suosittu vaikka (zombie-)aihetta on ryöstöviljelty jo kymmenen vuoden ajan, eikä anna merkkejä laantumisesta. Samaan aikaan (tai oikeastaan viime vuonna) melko pieni pelitalo räjäytti potin ja voitti täysin yllättäen Walking Dead pelillään lähes kaikki vuoden (2012) parhaan pelin palkinnot (eikä zombie pelejäkään ole ihan vähän, itseasiassa koko zombie buumi alkoi tai sitä vahvasti myötäväikutti Resident Evil pelit ysärillä) .

Jokaisella osa-alueella (pelit, sarjakuva, tv-sarja) on täysin eri tekijät, reunaehdot ja vaatimukset, mutta jokainen näistä on kyennyt hyödyntämään brändin optimaalisesti oman ns. alustansa ehdoilla. 

Jakel (21.10.2013 13:15)

Samaan aikaan (tai oikeastaan viime vuonna) melko pieni pelitalo räjäytti potin ja voitti täysin yllättäen Walking Dead pelillään lähes kaikki vuoden (2012) parhaan pelin palkinnot (eikä zombie pelejäkään ole ihan vähän, itseasiassa koko zombie buumi alkoi tai sitä vahvasti myötäväikutti Resident Evil pelit ysärillä) .

Tänä vuonna palkintoja vie todella loistava The Last of Us, jossa myös eletään post-apocalyptisessa maailmassa "elävien kuolleiden" kanssa. Parhaimpia kauhupelejä mitä viime vuosina on ollut tarjolla. Vuoden pelin titteli olisi itsestäänselvyys ilman uutta Grand Theft Autoa.

Meni sitten koko joulunjälkeinen loppuvuosi ja tämä alkuvuosi ihan pelastusarmeijalle, kun päivitin itseni ajan tasalle tämän äärikoukuttavan sarjan suhteen. Kokohela tähän saakka lättyinä julkaistut neljä kautta nyt takana. Ei harmita, mutta ristiriitaista katsottavaahan tämä on, ja varmasti kestämättömäksikin äityy, jos ottaa sarjan pöllöilyelementit liian tosissaan. Parasta oli suggeroida itselle hemmetinmoinen hurlumhei-mentaliteetti aina ruudun äärelle asettuessa ja playta painaessa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei sarjan dramaturgia kestä minkäänkään sortin järjellä käsittelyä. Greg Nicoteron nerokkaanvillit, bottinit, savinit ja varhais-jacksonit kunnialla haastavat, ja paikoin varmasti päihittävätkin zombiesplatter-visiot on tilkitty melodraamalla, joka on hämmästyttävän palikkamaista vinkunaa jopa Foxin mittapuulla. Siis ei JumaLauta tämmöistä oikeasti nykyään voida enää tehdä, paitsi että näemmä voidaan! Perusnaamaiset näyttelijät kyynelehtivät kauniinajarohkeina maailmassa, jossa ei tunneta sanoja "fuck" tai "zombie". Tähän nojaten henk.koht. uudelleenkatseluarvo jää erittäin vähäiseksi, mutta toiminnan ajoittaista herkkukuumottavuutta ei voi kyllä kieltää.

* Saattaa sisältää juonipaljastuksia sivulauseitse *

Ykköskausi oli tietenkin kompaktein, ehkäpä jatkokausiakin olisi kannattanut tiivistää? Cliffhanger-lopetustekniikka on hallussa alusta saakka, ja Michael Rooker loistaa muiden näyttelijöiden yläpuolella. No, sitten tulee kakkoskausi, Piippolan vaarilla oli zombiet, hiiaahiiaa hoi, ja kompressoinnin tarve korostuu eniten. Lisäksi esille puskee se käsikirjoituksellinen perushankaluus, että jos haluaa skutsista tai böndestä edes etäisesti mielenkiintoista leffoissa ja tv-sarjoissa, tulee käsikirjoituksen olla erityisen ansiokas, tällaisenaan se ei ole.

 Kolmoskausi taas onneksi petraa, eikä pelkästään ympäristön vaihtumisen vuoksi, vaan homma onnistutaan muutenkin hajauttamaan ihan kiintoisalla tavalla. Alkuperäissarjakuvan tekijöillä on selvästi silmää moraaliltaan harmaasävyisille, viihdyttäville hahmoille, joita tulee ensin ajateltua turhankin ylilyöviksi, mutta loppujen lopuksi ne asettuvat ansioituneesti lähelle Todd Solondzin "kukaan ei ole normaali"-ajattelua.

 Neloskauden ongelma on muotopuolisuus. Kun selkeä kliimaksi on keskellä kautta, joutuu sen jälkeen vahtaamaan monta jaksoa sitä, kun palasia kurotaan kokoon. Suurin osa kauden loppusuorasta on melko kurjaa junnaamista, paikoin koko sarjan huonointa antia, mutta onneksi mukana on pari tinkimättömyydessään suht kouraisevaakin sivujuonnetta, niin kyse kuin "vain" zombie-fiktiosta onkin.

Vitoskautta on nyt esitetty noin puolet, siitä on varmasti tuleva ihan mielenkiintoinen.

 En tiedä, onko seuraava mahdottoman kauheaa rienausta, mutta kyllä minun mielestäni sen kaiken kornin tunteiluscheissen ytimessä se romero-runko vain on. Aihe otetaan vakavasti, zombit eivät juokse, moraalikysymyksiäkin pysähdytään miettimään, ja 3-4 ‑kausilla meno äityy paikoin mukavankin turskeaksi. Tästä apokalypsista tuli romeromaisimpia mielleyhtymiä pitkään aikaan, ja useimmiten "Day of the Dead":ista. Oletettavasti, koska Walking Deadissa painottuu se, että ihminenhän se ihmiselle on eniten zombi.

 Pari sanaa vielä aivan liian monessa etenkin neloskauden jaksossa nähdystä (ja kuullusta), nykysarjojen helmasyntinä pitämästäni "kerrontakeinosta", johon en koskaan totu. Nimittäin siitä, että välillä pysähdytään, seestytään ja vakavoidutaan AOR-rokin säestämänä. Joku hahmoista häröilee naama vakavana täyteotoksesta toiseen, ja taustalla joku americana-kultakurkku laulaa siitä, millaista tämä kaikki on – eikä mikään etene! Tuo on oikeasti tahattoman koomista patsastelua, jolle nauretaan viimeistään parin sukupolven kuluttua, että mitä hittoa te oikein ajattelitte. Musiikkivideoiden tehtävä on kuvittaa piisi, ei tv-sarjojen.

Onhan se ykköskausi tosiaan aivan oma juttunsa, eikä toisen kauden "Pieni talo zombie-preerialla" oikein toimi missään vaiheessa kaikilla sylintereillä. Etenkään kun sinne sekaan on tungettu niin helevetisti sitä viiden sentin draamaa. Kolmoskausi on myös oma suosikkini, etenkin kun tekijöiden rohkeus näyttää alati kasvavan – onko pian mitään mitä ei uskallettaisi näyttää? Vitoskauden alun perusteella kaikki kun on nyt mahdollista.

QCine (18.1.2015 00:27)

Pari sanaa vielä aivan liian monessa etenkin neloskauden jaksossa nähdystä (ja kuullusta), nykysarjojen helmasyntinä pitämästäni "kerrontakeinosta", johon en koskaan totu. Nimittäin siitä, että välillä pysähdytään, seestytään ja vakavoidutaan AOR-rokin säestämänä. Joku hahmoista häröilee naama vakavana täyteotoksesta toiseen, ja taustalla joku americana-kultakurkku laulaa siitä, millaista tämä kaikki on – eikä mikään etene! Tuo on oikeasti tahattoman koomista patsastelua, jolle nauretaan viimeistään parin sukupolven kuluttua, että mitä hittoa te oikein ajattelitte. Musiikkivideoiden tehtävä on kuvittaa piisi, ei tv-sarjojen.

Niin totta! Ei voinut juuri muuta kuin tuntea myötähäpeää tekijöiden puolesta ja toivoa biisin pikaista loppua. Kai nämä uppoavat kaikille niille joiden mielestä esim. Star Trek Enterprisen teemabiisi on loistavaa musiikkia.

http://youtu.be/QvDem5oyHXc

Tuohon ensimmäisen ja kakkoskauden epätasaisuuteen on yhtenä syynä silloin ollut käsikirjoittajien lakko. En nyt muista tarkalleen, mutta se taisi häiritä jo ekaa kautta tehden siitä vähän lyhemmän ja lopulta lakon päättyessä kakkokausikin ilmestyi myöhässä ja ilmeisesti kirjoitettiin aika nopeasti.

Jakel (18.1.2015 10:48)

Vitoskaudella on ollut vähän näitä suurkaupunkijaksoja. Näitä lisää, metsässä hapuilua onkin jo ollut tarpeeksi (vaikka nyt tietysti on vähän turvallisempi paikka...).

Totta! Pusikoissa on suhissut jo riittämiin ja paluu kaupunkiin on ainakin tähän (eli kahdeksanteen jaksoon) mennessä antanut aivan uutta puhtia tarinaan. Tekijät osaavat myös pelata hyvin sen päälle mitää ei näytetä, vaan mihin ainoastaan viitataan keskusteluissa.

Vitoskausi alkoi jämäkästi ja shokeeraavastikin mutta taantui, kun kiinnostavin elementti poistui nopeasti pois sarjasta eli

Neloskauden puolivälin huipennus oli sellainen, että siitä on paha pistää paremmaksi.

Sons of Anarchyssa toteutetaan muuten liikaa tätä haukuttua musiikin taustoittamaa kerrontaa myös. SoAssa usein parinkin minuutin ajan jakson lopussa yritetään saada aikaan tunteellista kerrrontaa lattean biisin soidessa taustalla. Itsellä tulee aina siinä vaiheessa facepalm-hetki.

Sarjaa on lopulta melko turha analysoida millään tavalla, kun ei siinä ole tomaattitorikeskusteluita kummempaa analysoitavaa. Turhinta sitä on kritisoida saippuasarjamaisuudesta tai erinäisistä halvoista kerrontakeinoista, kun ne ovat ainoat selittävät syyt miksi tätä edes tehdään. Vertailkaa vaikka katsojalukuja samasta lafkasta pullahtaneen Breaking Badin kanssa.

Laatu tai mikään ajatuksellinen dramaturgia ei kuulu tuottajien sanavarastoon siinä mielessä kuin harvemmat katsojat sen väkisin haluaisivat käsittää. Tuottajien logiikka on sen sijaan kirkas, nimittäin siinä että laatu kiinnostaa harvempia katsojia. Siksi Darabontkin lähti jo aikaisin veke, vaikka nykyään aiemmin kirvelyä herättänyttä jaksokohtaista budjettia on jonkin verran nostettu (3 millin tienoilla taitaa liikkua) ja silti se näkyy vain kaivattuina kaupunkijaksoina. Tuskin jatkossakaan missään muualla. Matalaa aitaa ei liene tarve nostaa, mutta johonkin se raha käsittämättömästi hukataan.

Romeroahan oli kai kysytty jossain vaiheessa messiin, mutta hän sanoi suoraan ettei kiinnosta paska.

Ensimmäinen kannanotto seagullilta, josta allekirjoittanut on täysin yhtä mieltä.

Romero olisi halunnut itse kirjoittaa ja ohjata, eikä vain ohjata. Siitä tuo kieltäytyminen johtui. Eipä Romero julkisissa kommenteissa pidä Walking Dead-sarjasta, mutta eipä hän pitänyt dawn of dead remakestakaan tai oikein muustakaan. Capcom olisi halunnut Romeron ohjaamaan ensimmäistä Resident Evil elokuvaa. Hän kuitenkin kieltäytyi, kun ei halunnut kirjoittaa jonkun muun materiaalista. Myöhemmin Romero teki sitten kuitenkin käsikirjoituksen, jonka tuottajat hylkäsivät.

Ja sitten kun Romero itse pääsee tekemään jotain, niin mikä on lopputulos? Viime vuosinahan se ukkeli on väsännyt silkkaa sekundaa. Hyvä, ettei mene pilaamaan TWD:tä, joka on kuitenkin zombiefiktiota parhaasta päästä.

Jeps, vaikka Land of Dead oli vielä ihan ok, niin samaan tapaan kuin Dawn of Deadin zombit on tuomittuja vaeltelemaan ostarilla, niin myös Romero yrittää toistaa samaa vanhaa yhä uudestaan ja uudestaan.

Jos miettii, että tätäkin tv-sarjaa tuotetaan vähän kuin palkallisina pihatalkoina, joissa nillittävinä mummoina hääräävät lähinnä tuottajat ja käsikirjoittajat, niin eipä sinne isoimman haravan varteen yhtään kapinoivaa auteuria kaivatakaan. Tässä mielessä on täysin se ja sama kuka niitä jaksoja ohjaa, kun ei niillä ole valtaa muutenkaan. Jos on semmoset perusstandardit olemassa, niin ohjaaja voisi olla teoriassa vaikkapa se jo vaikeasti seniili Romero, joka tosin yhden tempun ponina vertautuu Tobe Hooperin kaltaisiin tähdenlentoihin. Ernest Dickersonin kaltaiset työläisvisionäärit taasen näyttävät pärjäävän hyvin noissa piireissä.

WD:tä tuleekin lähinnä katsottua kun ei keskinkertaista parempaakaan ole tarjolla, ja silloin pitää vain väkisin niellä se mitä eteen laitetaan, vaikka ihmetyttää tekijöiden liukuhihnamentaliteetti ja laiskuus. Mutta kuten todettua, ei niiden tarvitse yrittääkään enempää kun liian pitkälle prosessoitu liha käy kaupaksi muutenkin.

seagull (19.1.2015 22:35)

WD:tä tuleekin lähinnä katsottua kun ei keskinkertaista parempaakaan ole tarjolla, ja silloin pitää vain väkisin niellä se mitä eteen laitetaan, vaikka ihmetyttää tekijöiden liukuhihnamentaliteetti ja laiskuus. Mutta kuten todettua, ei niiden tarvitse yrittääkään enempää kun liian pitkälle prosessoitu liha käy kaupaksi muutenkin.

Niin. Vaikka sitä tietää pettyvänsä tasaisesti silloin tällöin on sarjalla myös toistuvasti niitä hyviäkin hetkiä, joiden takia WD:n seurassa viihtyy aina vain. Eikä se draamakaan ole aina huonoa, toisen kauden kohdalla monet pätkät tuntuivat vain hutiloidusti kirjoitetuilta – olivat syyt sitten mitkä tahasan.

Viimeisimmän kauden pari kaupunkipätkää olivat mielestäni oikein toimivia. Ja vaikka joidenkin hahmojen toiminta tuntuu olevan käsikirjoittajilla jonkin sortin ruletin tulosta, niin tiedän katsovani tämän(kin) kauden loppuun saakka. Jokin niissä zombeissa saa vain innostuksen säilymään...

MiR (19.1.2015 22:51)

seagull (19.1.2015 22:35)

WD:tä tuleekin lähinnä katsottua kun ei keskinkertaista parempaakaan ole tarjolla, ja silloin pitää vain väkisin niellä se mitä eteen laitetaan, vaikka ihmetyttää tekijöiden liukuhihnamentaliteetti ja laiskuus. Mutta kuten todettua, ei niiden tarvitse yrittääkään enempää kun liian pitkälle prosessoitu liha käy kaupaksi muutenkin.

Niin. Vaikka sitä tietää pettyvänsä tasaisesti silloin tällöin on sarjalla myös toistuvasti niitä hyviäkin hetkiä, joiden takia WD:n seurassa viihtyy aina vain.

No joo, annetaan tästä hieman kunnianpalautusta. Ainakin tämän viidennen kauden ensimmäinen puolisko oli mutulla väkivaltaisempi kuin aiemmat kaudet yhteensä. Pienetkin ideat erottuivat sillä tapaa edukseen, että luulin jo tekijätiimin vaihtuneen. Toki yhdentekevän geneerinen cgi-splättäys kulkee aina mukana, mutta esimerkiksi eräs paloasemakohtaus suihkutteluineen ja teltoissaan viuhtovat zombit lienevät liki viiden tähden settiä. En sitten tiedä ovatko kuunnelleet faneja jatkuvan porun takia vai mistä moinen mielenmuutos satunnaisen luovuuden tai yleistyneen mustan huumorin ja goren suhteen.

Toki kaikkien post-apokalyptisten juttujen "päähenkilö" on edelleenkin ränsistynyt, menneestä muistuttava ympäristö, josta ei elonmerkkejä löydy, joten juuri sen takia kaikki metsässä haahuilu ja itseään toistavan tympeä ihmisten välinen urpoiludraama tylsistyttää ankarasti. Jos ihminen on ihmisen pahin vihollinen, niin tässä yhteydessä se on sitä ärsyttävimmällä tavalla. Parhaat jaksot keskittynevätkin yhden tai kahden hahmon suorittamiin tutkimusretkiin sivilisaation rippeissä.