Wall Street - Money Never Sleeps

Jos joku suunnittelee katsovansa tämän viikonloppuna, niin vielä ehtii vaihtaa suunnitelmia. Vaikka olisi jo liput maksettuna, niin suosittelen vaihtamaan. Elokuva on noin 45 minuuttia liian pitkä, kierrättää alkuperäisen dialogia eikä silti muistuta alkuperäistä elokuvaa millään tavalla. Kaiken saa toki trailereissa näyttämään jännittävältä, mutta lopputulos on pitkäveteinen eikä edes yritä olla hauska vaan tylsää melodraamaa. Ainut positiivinen asia oli se että kun kuuli Talking Headsin This Must Be the Placen (joka oli muuten ainut hyvä biisi elokuvassa) niin tiesi, että nyt se loppuu.

Jotain tämän suuntaista ounastelinkin ja kovasti olin silti menossa... muina miehinä Resident Evil 3Deenä sitten

(The Lukewarm.) ( 29.9.2010 17:09)

Jos joku suunnittelee katsovansa tämän viikonloppuna, niin vielä ehtii vaihtaa suunnitelmia. Vaikka olisi jo liput maksettuna, niin suosittelen vaihtamaan. Elokuva on noin 45 minuuttia liian pitkä, kierrättää alkuperäisen dialogia eikä silti muistuta alkuperäistä elokuvaa millään tavalla. Kaiken saa toki trailereissa näyttämään jännittävältä, mutta lopputulos on pitkäveteinen eikä edes yritä olla hauska vaan tylsää melodraamaa. Ainut positiivinen asia oli se että kun kuuli Talking Headsin This Must Be the Placen (joka oli muuten ainut hyvä biisi elokuvassa) niin tiesi, että nyt se loppuu.

Kiitos oikea-aikaisesta varoituksesta, mutta jään odottelemaan vielä lisää mielipiteitä. Elokuva kiinnostaa, mutta Sica LeBöff ei – se tyyppi pystyy tuhoamaan elokuvan kuin elokuvan vain vilauttamalla naamaansa, saatika sitten yrittämällä näytellä.

Itse olin kasannut jonkin verran odotuksia tälle. Ainakin v. 1987 Wall Street toimi itselleni oikein hyvin. No katsellaan ja kuunnellaan vielä...

Shocky ( 29.9.2010 17:40)

(The Lukewarm.) ( 29.9.2010 17:09)

Jos joku suunnittelee katsovansa tämän viikonloppuna, niin vielä ehtii vaihtaa suunnitelmia. Vaikka olisi jo liput maksettuna, niin suosittelen vaihtamaan. Elokuva on noin 45 minuuttia liian pitkä, kierrättää alkuperäisen dialogia eikä silti muistuta alkuperäistä elokuvaa millään tavalla. Kaiken saa toki trailereissa näyttämään jännittävältä, mutta lopputulos on pitkäveteinen eikä edes yritä olla hauska vaan tylsää melodraamaa. Ainut positiivinen asia oli se että kun kuuli Talking Headsin This Must Be the Placen (joka oli muuten ainut hyvä biisi elokuvassa) niin tiesi, että nyt se loppuu.

Kiitos oikea-aikaisesta varoituksesta, mutta jään odottelemaan vielä lisää mielipiteitä. Elokuva kiinnostaa, mutta Sica LeBöff ei – se tyyppi pystyy tuhoamaan elokuvan kuin elokuvan vain vilauttamalla naamaansa, saatika sitten yrittämällä näytellä.

LeBöff näyttelee yhtä isoa osaa kuin Charlie Sheen alkuperäisessä, eli on lähes jokaisessa kohtauksessa mukana. Tästä trailerista näkyy jo vähän miten paljon tämä sisältää ihmissuhdedraamaa. Douglasin rooli ei ole niin isossa osassa kuin alkuperäisessä, vaikka se ei trailerista varsinaisesti välity.

Ihan ok kolmen tähden viihdefilmi.

Toivoin näkeväni viihdettä, mutta tämä on aivan liian pitkäveteinen, että voisi yhtään nauttia. 2/10

"Stone has never been known for his subtlety, but Money Never Sleeps plays so broadly at times, what with its dopey visual metaphors (cut from a portentous speech on financial bubbles to little kids blowing actual bubbles on a playground) and its goofy overacting (Josh Brolin, as a subsidiary villain, does what can only be called a double-take gasp), that it might as well be a cartoon. Half of the movie amounts to stern finger-wagging about leveraged debt, and the other half finds poor Gekko so neutered that he's reduced to dispensing fatherly advice. For all the jabbering about moral hazards and renewable energy sources, it feels as much like empty calories as do many recent superhero pictures."



http://www.lasvegasweekly.com/news/2010/sep/22/new-wall-street-preachy-and-cartoonish/

IL:n Leffaraati tuntuisi olevan Young Hovan kanssa keskimäärin aika samaa mieltä: http://www.iltalehti.fi/leffat/leffaraati.shtml

Pertti Avola (HS) **

"Wall Street 2:ssa on siis enemmän särmää kuin Stonen elokuvissa moneen vuoteen, mutta silti sen ydin on pehmeä, hieman naiivikin. Elokuvan loppu menee jo melkoiseksi söpöilyksi."

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Rahan+valta+romahtaa/1135260523176





Lopussa ei ole muuten mitään järkeä (ei tosin monessa muussakaan juonenkäänteessä). Jos joku ymmärsi miksi niin saa selittää.

Sinänsä varsin mielenkiintoiselta vaikuttava elokuva, vaikkakin usko Stoneen on alkanu jo hiipua turhankin vahvasti. Ehkä viimeinen mahdollisuus vielä.

(The Lukewarm.) ( 30.9.2010 16:31)

Pertti Avola (HS) **

"Wall Street 2:ssa on siis enemmän särmää kuin Stonen elokuvissa moneen vuoteen, mutta silti sen ydin on pehmeä, hieman naiivikin. Elokuvan loppu menee jo melkoiseksi söpöilyksi."

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Rahan+valta+romahtaa/1135260523176





Lopussa ei ole muuten mitään järkeä (ei tosin monessa muussakaan juonenkäänteessä). Jos joku ymmärsi miksi

Spoileri

pääpari palaa yhteen

niin saa selittää.

Varmaan siksi, että Silti, aikamoista lusmuilua kyllä Stonelta. Ei tätä kyllä pitkäveteiseksi voi mitenkään sanoa, kun pörssikäyrät ja rinnakkaiskuvat hyppivät vuorottelen kuva-alalla. ***½

Lopetus on lusmuilua, mutta silti pidit näkemästäsi? Ehkä olen vammanen, mutta mulle elokuvan loppu paljastaa kyllä sen, että oliko ohjaajalla mitään älliä päässä sitä tehdessään. Stone on selkeästi ällinsä kadottanut joskus Any Given Sundayn aikoihin.

Ihan ok kertakatsottava leffa. Stone oli vääntänyt sujuvan juonen historiallisen tapahtumien kulun ja Nouriel Roubinin teorioiden päälle. Sinällään mielenkiintoinen talousteema oli valitettavasti sivuosassa ihmissuhdekoukeroiden vuoksi, mutta katsoohan näitä (ainakin kerran). Ehyin osuus koko elokuvassa oli taloustapahtumien juoni. Selkeästi Stone on pehmenemään päin iän myötä, valitettavasti. Optimismi ei vain sovi näihin.

***

Kolme tähteä tälle antaa maksimissaan eli kyllähän kyseessä oli lievä pettymys. Sanottakoon heti alkuun että en ole koskaan ollut mikään erityisen suuri Oliver Stone-fani vaikka toki häneltä löytyy hyviä elokuvia joita arvostan. En vaan ole aina ymmärtänyt miehen ympärillä pyörivää hehkutusta. Wall Street : Money Never Sleeps on kokonaisuutena jotenkin vaisu, yllätyksetön ja omalla tavallaan ponneton. Juonessa oli liikaa ihmissuhdeasiaa kun itse olisin kiinnostunut enemmän Wall Streetin puolesta. Kuvaus on ok ja pääosin roolisuoritukset menevät riittävän hyvissä urissa vaikka Shia LaBeouf tuntuu olevan (jälleen kerran) liian isoissa saappaissa. Stonen ohjausta ei voi sanoa tällä kertaa mitenkään omaperäiseksi. Loppu on myös eräänlainen antikliimaksi. Täysin tylsän tyypillinen Hollywood-ratkaisu. Sinänsä perustasoa oleva elokuva mutta en oikein keksi minkä takia tätä tarvitsisi katsoa uudestaan. Sen sijaan vuoden 1987 etko-osan voisin katsoakin.

Stonen paluu ison bisneksen ihmeelliseen maailmaan ei sujunut valitettavasti ongelmitta. Kiinnostavaa talousromahduksen kuvausta / teoretisointia / saarnausta valitettavasti häiritsee nyyhkydraaman ja draaman välimuoto. Shia LaBeouf ei ole ymmärrettävä valinta pääosaan, junnu jää Douglasin ja Brolinin jalkoihin täysin altavastaajana. Ukon pehmeä olemus onnistuu pahimmillaan ärsyttämään vahvasti, ja öljyisestä outolintuhahmosta on oikeastaan mahdoton saada motiiveineen otetta – mikä pahinta, puolivälin tienoilla lakkaa kiinnostamasta, mikä tämä puolikova riikinkukko on oikeasti miehiään. Stone on viehtynyt leikkimään kuvaefekteillä, mennen välillä metsään ja välillä maaliin. Lopputulos on ristiriitainen mutta perussujuva talouselämän ruodinta, jonka katsoo sujuvasti, mutta pihviä toivoisi olevan lisää purtavaksi.