Seikkailulliset sotaelokuvat

Dremez ( 16.9.2010 12:57)

Enemmän tai vähemmän haetun kaltaisia, joita ei ole vielä mainittu:



– The Heroes of Telemark (1965)

Tämä tuli eilen televisiosta. Ihan katsottava tekele operaatiosta pysäyttää natsien ydinasepuuhastelut Norjassa Kirk Douglasin johdolla, mutta häviää reilusti alagenren parhaille. Ylipitkät hiippailut, väkisin väliin tungetulta vaikuttava romanttinen sivujuonne ja kesyt natsit eivät jaksa pitää jännitettä yllä muutenkin ylipitkässä laahailussa.

J. Lee Thompson :

The Passage (1979) ***







Toisen maailmansodan aikoihin sijoittuva jännäri, jossa erään tiedemiehen olisi päästävä karkuun natseja miehitetystä Ranskasta Espanjan puolelle. Tarkoitus olisi kävellä läpi lumisen vuoriston. Apuna hänelle toimii vuoristoseudut ja olot hyvin tunteva paimen ja joukko natseja vastaan nousseita kansalaisia. Perässä tulee pahamainen ss-upseeri joukkoineen.



Elokuvaan on castattu joukko nimíkkeitä näyttelijöitä kuten Anthony Quinn, James Mason ja Malcolm McDowell. Ja pienessä roolissa nähdään myös Christopher Lee. McDowellin esittämä veijarimainen ja samalla myös sadististinen ss-upseeri on näkemisen arvoinen ja elokuva on kokonaisuutena ns. ihan-ok tasoa, joskaan ei missään nimessä virheetön. Esim. alkupuolen leikkaus on melko sekavaa ja loppupuolen selvittelyissä kikkaillaan ehkä turhankin paljon. Ei topicin otsikon kärkikastia mutta pitää mielenkiinnon yllä koko kestonsa ajan.

Ilman muuta SE Enzo G. Castellarin aito ja alkuperäinen

Inglorious Bastards, suomalaisittan muikeasti nimetty Panssarijunalla helvettiin!

Räävitön italo-meno Likaisen tusinan hengessä, eikä menoa missään tapauksessa ainakaan huononna Bo Svenssonin ja Fred Williamsonin vallan pidäkkeettömät äijäilyt läpi leffan.

Saakeli, tästäpä tuli melkoinen hinku katsoa kyseinen pätkä vielä kertaalleen.. mutta ehken ei ihan moiseen maratoniin viitsi nyt ryhtyä työpäivää vasten...

Robert Aldrich :

Too Late the Hero (1970) ***½





Japaninkieltä osaava jenkkiupseeri, joka on jo tottunut helppoihin hommiin sodan aikana, saa pestin brittiläisen kommandojoukon mukaan jonka tarkoituksena on tuhota Japanilaisten radioyhteydet eräällä pienellä saarella. Brittiläisellä osastolla on saarella tukikohta ja Japanilaiset ovat saaren toisessa päässä ja tekevät sissi-iskuja välillä tukikohdan liepeillä. Elokuvan castingistä löytyvät mm. Michael Caine, Henry Fonda ja Harry Andrews joten perusasiat ovat kunnossa. Jää tämä kokonaisuutena silti genren parhaimmistosta ehkäpä tarinankerronnan osalta, joka ei aina rullaa sulavasti.

Muuten ei tuottane pettymystä topicin elokuvista pitäville.

J. Lee Thompson :

The Guns of Navarone (1961) ****½



Paluu genren klassikon ja nuoruuden suosikin pariin. Navaronen tykit on varmasti yksi niistä elokuvista jonka takia ylipäätään perustin tämän topicin. Iski aikoinaan kuin miljoona volttia ja toimii edelleen. Elokuvan tuotantoa ei voi kuin kehua. Mukaan on saatu vahva casting ja kuvauslokaatiot ovat näyttävät. Elokuva kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta aika kuluu tämän parissa varsin nopsaan, eikä tarina jää missään vaiheessa polkemaan paikoilleen. Elokuva tarjoilee seikkailua, jännitystä, toimintaa ja jonkin verran myös sotimista. Erinomainen elokuva.

John Sturges:

The Eagle Has Landed (1976) ****



Rikollisen vähän on tullut topicin elokuviin tutustuttua, mutta nyt päästiin alkuun. Tämän perusteella täytyy katsella lisää. Mukavan rauhallisesti kuumottavaksi kiristyvää kerrontaa. Ehkä elokuvan paino oli silti vähemmän seikkailulla ja enemmän Bond-henkisellä vakoilutoiminnalla ja solttujuonilla. Sillä erotuksella että Bond oli irkkua esittävä Donald Suhterland, johon tottuminen vaati hetkisen sulattelua. Mutta näyttelijäkaarti oli kyllä kokonaisuutena aikas vaikuttava, Donald Pleasence Himmlerinä jäi etenkin mieleen ja Larry Hagmanin pässinpäinen jenkkisolttu. Nuori ja nätti Jenny Agutter ei tietenkään ole ikinä haitaksi. Alkukohtaus oli näemmä kuvattu Rovaniemellä; ajattelinkin että näytti kalsealta.

Three Kings (David O. Russell, 1999)


Olin välttänyt Three Kingsin tähän asti, kunnes uteliaisuus tappoi kissan. Tässä sitä sitten ollaan, ihmetyksestä puolisoikeana: tätä kirjoittaessa Three Kingsin IMDB-keskiarvo on 7.1 – mitä vittua?! Jenkit taitavat rakastaa tarinoita niistä sodista joissa voittivat, muuta selitystä ei ole. Läpeensä paska elokuva tämä ei ole – paljon pelastavaa oivaltavaa (ja usein mustaa) huumoria viljellään tasaisesti, mikä auttaa parhaiten elokuvan loppuun jatkamisessa. Muka-älykäs ja muka-tiedostava linja "vakavan" materiaalin parissa taas nostaa sapen kurkkuun kaikessa kätketyssä melodramaattisuudessaan ja yleisön kosiskelussaan. Osa inhoreaktioista selittynee elokuvan huonosti vanhenemisella ja koko kakun absurdiin valoon saattanella Irakin sodan toisella tulemisella muutamia vuosia Three Kingsin valmistumisen jälkeen, mutta silti... mitäänsanomaton on mitäänsanomatonta, olkoon kuinka teknisesti pätevää tahansa. Mediasota saa kuitenkin pariin otteeseen irvailun muodossa hyvän pureman persiiseensä.

Ice Cold in Alex (1958) ****

Puuttuva linkki Pelon palkan ja Play Dirtyn väliltä. Britit vetäytyvät Pohjois-Afrikassa ja yksittäinen ambulanssi joutuu sooloseikkailulle pitkin poikin erämaata. Kyydissä ambulanssikapu apulaisineen, pari hoitsua ja mystinen buuri. Kannattaa varata bisseä jääkaappiin leffan nimessä luvattua loppufiilistelyä varten eikä tietenkään saa korkata ennen aikojaan.

No huhhuh, Four Feathersia ei ole mainittu. Tästähän on monta versiota mutta Kodran ohjaama (1939) on tunnetuin ja oletettavasti paras. Eka draamallinen puolituntinen nostaa panokset kattoon ja sitten onkin sen sotaseikkailun vuoro kun britit ottavat Khartumia takaisin. Paino todellakin sanalla seikkailu. Taistelukohtaukset ikävä kyllä vähän latteita mut muuten huippu.

Guy Hamilton : Force 10 from Navarone (1978) ***½

Navaronen Tykit sai jatkoa vuonna 1978 Navaronen Haukat – nimisen elokuvan muodossa. Tällä kertaa kootaan erikoisjoukko suorittamaan tehtävää, joka koostuu kahdesta osasta. Päätehtävänä olisi räjäyttää partisaaneja ja natseja erottava silta ja toisaalta etsiä käsiin ja eliminoida partisaanien joukkoon soluttautunut myyrä. Navaronen Haukat, joka ei elokuvallisesti pärjää etko-osalleen, on kuitenkin viihdyttävä jermuilu mikäli pystyy antamaan anteeksi elokuvan muutamat heikkoudet. Tarina laahaa paikoitellen eikä käsikirjoitus ole aivan sieltä realistisemmasta päästä. Toisaalta vastapainona elokuvan casting vilisee karismaattisia näyttelijöitä, joista voisi mainita mm. Robert Shawn, Harrison Fordin ja Franco Neron, unohtamatta Carl Weathersia, jonka roolihahmo kylläkin tuntuu käsikirjoituksen perusteella hieman väkisin mukaan mahdutetulta. Kesälomaelokuvaksi varsin passeli tapaus.