Seikkailulliset sotaelokuvat

Yksi nuoruusvuosien suosikkielokuvagenre oli seikkailullinen sotaelokuva, joissa sota saattoi toimia vain kulissina elokuvan tapahtumille ja itse sotakohtaukset olivat yleensä kuvattu viihteellisen epärealistisesti. Genre piti sisällään kovemman luokan toimintaa tyyliin Likainen tusina tai sitten huumorilla ja romanttisella sivujuonella varustettuja tapauksia. Monessa genren elokuvassa juoneen kuului toki myös sotilaallinen operaatio, joka niissä tapauksissa tuntui yleensä nousevan itse sotaa suuremmaksi asiaksi. Pääpaino oli silti viihteellisellä toiminnalla eikä raskaalla rintamasodalla.

Äskettäin tuli katsottua yksi genreen kuuluva elokuva, joka pitkälti summaa mistä on kysymys eli:



Brian G. Hutton : Kelly's Heroes (1970) ****





Kellyn sankarit kertoo joukosta jenkkisotilaita, jotka toisen maailmansodan keskellä saavat vihiä vihollisen puolella olevasta kulta-aarteesta ja jonka he päättävät hakea itselleen. Kultaa on tosin vartioimassa joukko Saksalaissotilaita Tiger-tankkeineen. Luvassa siis toimintaa huumoriakaan unohtamatta. Elokuvan pääosissa ovat mm. Clint Eastwood, Telly Savalas, Donald Sutherland ja Carroll O'Connor jotka takavaat laadukasta viihdettä ja veikeän hahmogallerian. Kokonaisuutena nautittavaa katsottavaa.

Tämä on yksi suosikkigenreistäni ja yleensäkin 60- ja 70-luvun sotaleffat.

Yksi alalajin hilpeimmistä edustajista on mielestäni Suuri huviretki AKA Don't Look Now: We're Being Shot At (1966), massiivinen tuotanto komealla laajakangaskuvauksella. Paljon ikimuistoisia kohtauksia mm. turkkilainen sauna, kuorsaava kenraali ja se kierosilmäinen saksalainen IT-patterin ampuja.

Telkkarista tullut joskus ja vanha nauhoitus kulutettu katsomalla loppuun.



DVD-versioinfoa tästä olisi kiva saada, joku ranskis-DVD taitaa olla mutta miten englanninkieliset subit?

Jeremias Rahunen ( 15.9.2010 22:02)

Kellyn sankarit kertoo joukosta jenkkisotilaita, jotka toisen maailmansodan keskellä saavat vihiä vihollisen puolella olevasta kulta-aarteesta ja jonka he päättävät hakea itselleen.

Vastaava keikka tapahtui oikeasti sodan loppumetreillä. Siinäkin se kultasaalis oli jotain aivan järkyttävää luokkaa. Ryöstössä mukana olleita ei kaiketi tiedetä vielä tänä päivänäkään.



Hutton: Where Eagles Dare

Se kaikista paras.



Thompson: The Guns of Navarone



Ala-asteelta lähtien olen ollut siinä uskossa, että lopun kävelykohtauksessa Oddbalin pistooli on vesipyssy. Ja tällä en tarkoita sitä, että se olisi rekvisiitta moka vaan huumoria Oddbalin tyyliin.

Norrin Radd ( 15.9.2010 23:02)

Tämä on yksi suosikkigenreistäni ja yleensäkin 60- ja 70-luvun sotaleffat.



Yksi alalajin hilpeimmistä edustajista on mielestäni Suuri huviretki AKA Don't Look Now: We're Being Shot At (1966), massiivinen tuotanto komealla laajakangaskuvauksella. Paljon ikimuistoisia kohtauksia mm. turkkilainen sauna, kuorsaava kenraali ja se kierosilmäinen saksalainen IT-patterin ampuja.

Telkkarista tullut joskus ja vanha nauhoitus kulutettu katsomalla loppuun.



DVD-versioinfoa tästä olisi kiva saada, joku ranskis-DVD taitaa olla mutta miten englanninkieliset subit?

Harvinaisena suomikasettinakin löytyy. Valitettavasti möin juuri omani 40 eurolla:



Suuri kahakka

Norrin Radd ( 15.9.2010 23:02)

Tämä on yksi suosikkigenreistäni ja yleensäkin 60- ja 70-luvun sotaleffat.



Yksi alalajin hilpeimmistä edustajista on mielestäni Suuri huviretki AKA Don't Look Now: We're Being Shot At (1966),

Kiitos vinkistä. Pitääpä joskus katsoa.

Enemmän tai vähemmän haetun kaltaisia, joita ei ole vielä mainittu:

– Operation Crossbow (1965)

– The Heroes of Telemark (1965)

– The Eagle Has Landed (1976)

– Force 10 from Navarone (1978)

Gianfranco Parolinin Natsipedot (vanha teatterinimi Viisi miestä helvettiin on osuvampi) on vähän kuin Kellyn sankarien henkinen edeltäjä. Ja natseja baseball-mailalla hakkaavien Kunniattomien paskiaisten fyysinen edeltäjä. Mieluummin Klaus Kinski kuin Christoph Waltz...

Secret Invasion

Cormanin kuularuiskutoimintaa Likaisen tusinan hengessä. Tiimissä mukana nuori Henry Silva huippuroolissa.



Play Dirty

Nimensä veroinen lakoninen sotaseikkailu jossa Michael Cainen esittämä brittiupseeri yrittää johtaa pientä kuritonta motorisoitua yksikköä aavikon halki sabotoimaan natsien polttoainevarikkoa. Rikkoo mukavasti genren kaavoja.



When Heroes Die

http://www.elitisti.net/arvostelu/2004/08/000405/consigna_matar_al_comandante_en_jefe_1970_jose_luis_merino.html

Wheels of Terror – kuolema telaketjuilla (1987)



Sven Hasselin omakohtaisiin "sotakokemuksiin" nojaava filmatisointi rangaistuspataljoonasta joka lähetetään itärintamalle linjojen taakse räjäyttämään ryssien suuri polttoainejuna. Porukka koostuu varsin sekalaisesta sakista, ja esimiehetkin varsinaisia kusipäitä (Carradine ja Reed). Romaanithan ovat varsin* hulppeita väkivallan, seksin ja mustan huumorin ylistyslauluja mutta elokuva ei ihan pääse lähdemateriaalinsa tasolle. Video--Opas/95 haukkui muistaakseni tämän vastenmieliseksi tekeleeksi. Omat hauskat hetkensä tässä silti on, ja varsinkin Oliver Reed osaa näyttää pirullisimmalta natsikenraalilta kautta aikain, nykivine poskipäineen. Kuvauspaikkana Jugoslavia, joka vielä tuo tuotannolle eräänlaista hohtoa.





* = varsin-sana on nyt kuuminta hottia

McLaglen: Merten sudet (1980)



Rupesin muistelemaan elokuvan tapahtumia tai siis yritin muistella mutta eipä muistunut oikein mitään mieleen. Elonet paljasti totuuden, empä ole tainnut nähdä sitten ekan TV-esityksen vuodelta ‑89.

Lee H. Katzin :

Dirty Dozen: The Deadly Mission (1987) **½



En ollut nähnyt aiemmin yhtään näistä legendaarisen Likaisen tusinan jatko-osista. The Deadly Mission on toinen jatko-osa (välissä v. 1985 The Dirty Dozen: Next Mission) ja tv-elokuva. Vertailu alkuperäiseen on epäreilua sillä välissa on kulunut niin paljon aikaa, näyttelijäkaarti on suurilta osin vaihtunut ja televisiotuotanto on pienimuotoisempaa. Deadly Missionista jää käteen aika vaisu kuva, jossa yritetään kovasti mutta etenkin taistelukohtauset tuntuvat hieman laiskoilta toimintansa puolesta (miehet liikkuvat hitaasti ja ottavat osumaa kun eivät jaksa suojautua). Samoin tässä on myös pari päättömyyttä joista yksi oli esim. sen yhden sotilaan sekoaminen kovapanosharjoituksissa. Kokonaisuus on kuitenkin täysin katsottava (joskaan ei mitään pakkonähtävää) ja genrestä pitävät saavat nähdä peruselementit ja Likaisen tusinan kliseet. Joukkoa johtaa tällä kertaa Telly Savalasin esittämä majuri ja Ernest Borgnine vilahtaa kenraalin roolissa.

Catch-22 (1970)

Mike Nicholsin klassikkosatiiri. Ei nyt niin seikkailullinen mutta pähkähullu kumminkin. Varsinkin tarinan loppu jossa Yossarianille selviää mistä kaikessa onkaan kysymys on legendaarinen.

WWII-lentokonediggareille ihmeteltävää niissä pommareissa (mistä lienevätkään löytäneet noinkin paljon aitoja(?) koneita?

Norrin Radd ( 27.9.2010 12:05)

Catch-22 (1970)

Mike Nicholsin klassikkosatiiri. Ei nyt niin seikkailullinen mutta pähkähullu kumminkin. Varsinkin tarinan loppu jossa Yossarianille selviää mistä kaikessa onkaan kysymys on legendaarinen.

WWII-lentokonediggareille ihmeteltävää niissä pommareissa (mistä lienevätkään löytäneet noinkin paljon aitoja(?) koneita?

Catch-22:sta pitävien kannattaa myös tarkistaa Richard Lesterin ohjaama How I Won the War vuodelta 1967. Sekin on pääosin satiirinen sotaelokuva, jossa oli muistaakseni mukana jonkin verran huumorilla höystettyä seikkailullista sotatoimintaa.

Lee H. Katzin :

The Dirty Dozen: The Fatal Mission (1988) ***





Neljäs Likainen tusina jatkaa samoilla linjoilla Deadly Missionin kanssa. Sama ohjaaja, Savalas & Borgnine pääosissa ja tv-tuotanto. Tällä kertaa likaisen tusinan kohteena on juna, joka kuljettaa uutta nuoren polven eliittinatsijohtoa kohti lähi-itää, jossa heidän tarkoituksena on perustaa neljäs valtakunta mikäli Saksa häviää nykyisen sodan. Hulppean epärealistinen juoni ei menoa haittaa vaan taas tarjoillaan koko rahalla kunnon sotajermuilua. Tällä kertaa joukkoon on mahtunut mukaan myös nainen. Neljäs osa on edeltäjäänsä hieman parempi mutta ei yhtään sen realistisempi toimintakohtauksissaan. Tässä osassa lisäpointseja tuo kohtuu hyvin vedetty natsipahiksen rooli ja koko touhun kruunaa lopun taistelu jossa ei pommeja säästellä. Ihan viihdyttävä kokonaisuus.

Lewis Milestone:

Halls of Montezuma (1950)



Vanhempaa vuosikertaa nimekkäällä miehityksellä (Richard Widmark, Karl Malden, Jack Palance, Robert Wagner). Merijalkaväki nousee maihin japanilaisten hallitsemalla saarella huomatakseen valtauksen tyssäävän puolustuksen ampumiin raketteihin, joiden sijaintia lähetetään selvittämään erillinen ryhmä ennen lisäjoukkojen rantautumista. Alku on hieman tahmea esitellessään operaatioon valmistautuvia ryhmän keskeisiä jäseniä takaumin, mutta lisätehtävään komentamisen jälkeen loppu on aivan Viidakon korkeajännitystä. Toimintaa ei ole kahmaloittain, mutta mm. isku japanilaisten vartiopesäkkeeseen ja käsikähmä huolimattoman tarkka-ampujan kanssa rytmittävät etsintäretkeä oivasti. Myöhempien lajin edustajien tavoin tässäkin on värikkäästi tyypitelty solttuporukka, johon mahtuu persoonallisuuksia liipaisinherkästä mahtailijasta kurittomaan tenukeppiin, ja huumoria viljellään aina tilaisuuden tullen. Sotimisen aiheuttaman psyykkisen rasituksen jatkuvan korostamisen ja loppuun säästetyn paatoksellisen sota-analyysin vuoksi Halls of Montezuma ei ole välttämättä täysin sitä, mitä ketjun aloituksessa haetaan mutta onnistunut rajatapaus yhtä kaikki.