28.8.2010 21:04
Carlos
Carlos osoittautui varsin hyväksi elokuvaksi ja aikalailla sellaiseksi mitä odotin muutamien kommentien perusteella. Ei niin rokkaava lähihistorian kuvitus kuin Mesrine, eikä toisaalta samalla tavalla visionäärinen kuin joku United Red Army. Sen sijaan erittäin hallittu ja vetävä kokonaisuus, eurooppalaista laatuelokuvaa isolla L-kirjaimella.
Tasainen laatu on myös elokuvan (pieni) ongelma: se viimeinen näkemyksellisyys ja visio jää lopulta uupumaan, eikä elokuva aivan yllä siihen ylimpään kategoriaan. Draaman kaari tarvitsisi hieman enemmän huippuja ja laskuja – enemmän moneyshotteja – ripoteltuna 330 minuutin pituudelle. Jotain rosoisuutta.
Pieni tasapaksuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että Carlos olisi missään vaiheessa ollut tylsä, kaukana siitä. Assayasin elokuville tyypillisesti Carlos on ennen kaikkea näyttelijöiden leffa, ja kauttaaltaan laadukas kööri pitää huolen siitä että intensiteetti on koko ajan kohdallaan. Carlosin ja kumppaneiden seikkailuja seuraa alusta loppuun asti silmät auki naulittuna, eikä pituus ole missään vaiheessa rasite. Itseasiassa joku pari tuntinen leikkausversio tuntuu ajatuksena täysin kreisiltä: elokuva toimii takuulla parhaiten juuri tällaisena 330 minuuttisena pakettina ja joku kolmen tunnin poisto tekee Carlosista ihan eri – ja huonomman – elokuvan. (En myöskään usko että erikseen katsottuna elokuvan kolme osaa toimivat näin hyvin. Eli sorry vaan niille jotka, joskus ajattelivat katsoa tämän televisiosta/dvdltä. Paitsi tietenkin jos leikkauspöydässä rakennetta ja tarinan flowta muutetaan olennaisesti.)
[size="1"](Näytöksessä oli myös ihmeellinen ulkoelokuvallinen lisäviihdeaspekti kännykkäkulttuuriin liittyen. Thumbs up eräälle elitistille, jonka nimi jääköön mainitsematta.
)
Carlos osoittautui varsin hyväksi elokuvaksi ja aikalailla sellaiseksi mitä odotin muutamien kommentien perusteella. Ei niin rokkaava lähihistorian kuvitus kuin Mesrine, eikä toisaalta samalla tavalla visionäärinen kuin joku United Red Army. Sen sijaan erittäin hallittu ja vetävä kokonaisuus, eurooppalaista laatuelokuvaa isolla L-kirjaimella.
Tasainen laatu on myös elokuvan (pieni) ongelma: se viimeinen näkemyksellisyys ja visio jää lopulta uupumaan, eikä elokuva aivan yllä siihen ylimpään kategoriaan. Draaman kaari tarvitsisi hieman enemmän huippuja ja laskuja – enemmän moneyshotteja – ripoteltuna 330 minuutin pituudelle. Jotain rosoisuutta.
Pieni tasapaksuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että Carlos olisi missään vaiheessa ollut tylsä, kaukana siitä. Assayasin elokuville tyypillisesti Carlos on ennen kaikkea näyttelijöiden leffa, ja kauttaaltaan laadukas kööri pitää huolen siitä että intensiteetti on koko ajan kohdallaan. Carlosin ja kumppaneiden seikkailuja seuraa alusta loppuun asti silmät auki naulittuna, eikä pituus ole missään vaiheessa rasite. Itseasiassa joku pari tuntinen leikkausversio tuntuu ajatuksena täysin kreisiltä: elokuva toimii takuulla parhaiten juuri tällaisena 330 minuuttisena pakettina ja joku kolmen tunnin poisto tekee Carlosista ihan eri – ja huonomman – elokuvan. (En myöskään usko että erikseen katsottuna elokuvan kolme osaa toimivat näin hyvin. Eli sorry vaan niille jotka, joskus ajattelivat katsoa tämän televisiosta/dvdltä. Paitsi tietenkin jos leikkauspöydässä rakennetta ja tarinan flowta muutetaan olennaisesti.)
[size="1"](Näytöksessä oli myös ihmeellinen ulkoelokuvallinen lisäviihdeaspekti kännykkäkulttuuriin liittyen. Thumbs up eräälle elitistille, jonka nimi jääköön mainitsematta.
)
