Phantasm

Mitäs elitistiläiset ovat mieltä tästä Don Coscarellin (tällähetkellä) neliosaisesta Phantasm elokuvasarjasta. Elitistin puolella Teijo Haaviston arvostelut osuu aikalailla asian ytimeen. Nelonenhan oli lähinnä ykkösen ylijäämä materiaalien uudestaan kierrättämistä. Elokuvathan jatkuvat aina suoraan edellisosan tapahtumista, jossa kuuden vuoden ikäerokaan ei paljoa paina. Varsin viihdyttävää toiminta/kauhu roskaa ja ykkönen jopa pienimuotoinen klassikko. Ainiin ja se tagline "If this one doesn't scare you, you're already dead" paras ehkä ikinä...

Phantasm ***

Phantasm II ***

Phantasm III **

Phantasm IV **



Eka on hyvä ja kultti-statuksen ymmärtää. Tunnelma on hyvin omituinen ja muistettava, tosin samalla leffa on hieman kökkö. Toka maistui jo vähän kierrätykseltä mutta tunnelma pysyy yllä ja toiminta on yliampuvampaa (aseistautumiskohtaus on mainio). Kolmonen ja nelonen alkoivat jo kyllästyttämään ja kolmonen oli liian samankaltainen kakkosen kanssa. Nelosesta paistaa ettei alkuperäissuunnitelma toteutunut vaan piti kehittää pienemmällä budjetilla jotain. Pitäisi katsoa uudestaan, ainakin nuo jälkimmäiset, ehkä tuo kaksi tähteä on turhan rankka arvostelu kun näitä kuitenkin ihan mukavina muistelee. Symppisleffoja.

Coscarelli: Phantasm ***

Kömpelö sarjan aloitus, vaikka onkin tyyliltään virkistävän epätyypillinen amerikkalainen kauhuelokuva. Valitettavasti huomaa että viime hetkellä on poistettu kohtauksia ankarasti. Sen kolmituntisen (tai edes pari tuntisen) ohjaajan version tekisi mieli joskus katsoa. The Tall Man oli hieno pahis.



Coscarelli: Phantasm II ***½

Coscarelli: Phantasm III **½

Coscarelli: Phantasm IV **

Näistä sitten alkoi Coscarellin oman sarjan tuhoaminen. Toinen osa oli vielä mukavaa viihdettä vaikka aloittikin jo sarjalle tyypillisen edeltävien elokuvien pilaamisen muuttamalla juonta ja kohtauksia (ja unohtamalla hahmoja). Kolmas ja neljäs osa ovatkin sitten totaalista sekoilua. Näitä katsoessa luulisi että joka elokuvalla on omat käsikirjoittajansa ja ohjaajansa mutta ei, Coscarelli on ihan omakätisesti pilannut elokuvansa. Kun kerran herra itse ei välitä tekemistään elokuvista (tarkoitan tällä juuri tuota juonen ja henkilöiden muuttamista ja unohtamista), ei katsojakaan voisi vähempää välittää. Nelos osa oli kuitenkin erikoinen tapaus, sillä iso osa leffasta on ykkösosan poistettuja kohtauksia, jotka olisi kuitenkin mieluummin nähnyt ensimmäisen osan yhteydessä. Niin ja sarjan edetessä Reggie Bannisterista tulee enemmän ja enemmän Bruce Campbell. Tämä ei ole kehu.

Tulikos tästä ulos jossain vaiheessa suomi devua?

Itselleni Phantasm-leffasarja upposi kyllä hyvin, en odottanut näin tasokasta leffasarjaa. Ehkä yksi syy siihen miksi taso ei lähde kovin jyrkkään laskuun on Coscarellin panostus leffasarjaan, ja jälkeenpäin on hyvä juttu ettei Phantasmia annettu muiden ohjaajien käsiin. Myös leffan monet mielenkiintoiset ideat loivat sarjalle hyvän pohjan (punainen planeetta, sphere-pallot jne). Tall Man on yksi 70- ja 80-lukujen kovimmista pahiksista horror-leffoissa jos mun mielipidettä kysytään. "You think that when you die, you go to Heaven. You come to us! "

Phantasm (1979) ****

Budjetin pienuus toki näkyy, mutta toisaalta Coscarelli ja muut leffan tekijät saivat hyödynnettyä jokaisen dollarin mitä budjetissa oli. Esimerkiksi siirtyminen punaiselle planeetalle on yllättävän sujuvasti tehty, eikä sitä peili-kikkaa huomaa ennenkun katsoo Making of-videot.



Phantasm II (1988) ****

On vähän siinä ja siinä annanko neljä tähteä vai puolikkaan lisäksi. Budjettia on lisätty ja se näkyy kyllä ruudullakin, tosin James LeGros näyttelee Mikeä, mikä oli aluksi vaikea sisäistää. Meno on paljon vauhdikkaampaa mitä ykkösosassa ja one-linereitä lentelee hienojen sphere-pallojen kera sieltä sun täältä. Viihdyttävä leffa kaikenkaikkiaan, olisi tälle suonut suurten kasarihorror-leffojen kaltaista suosiota box-officen puolella.



Phantasm III (1994) **½

Itselleni sarjan taso koki vasta tässä osassa notkahduksen, jotenkin homma vedettiin lekkeriksi ja huumorikaan ei jaksa purra niin hyvin kuin edellisissä osissa. Toisaalta, ei tämä mikään täysin surkea leffa kuitenkaan ole, mutta mitään kovin erikoista ei tästä jäänyt kuitenkaan käteen.



Phantasm IV (1998) ***½

Aika nollaodotuksilla otin tämän leffan vastaan, mutta iloinen yllätyshän neljäs osa oli. Tämä on itselleni se "aikuismaisin" osa leffasarjassa. Jylhät kuvausympäristöt näyttävät visuaalisesti hienoilta ja esimerkiksi loppukohtaus on pirun hieno lopetus sarjalle, jos tämä todella on viimeinen osa leffasarjassa.



Myös Phantasmagoria dokkari kannattaa tsekata jos sarjasta diggaa, yli tunnin mittainen herkkupala on mielenkiintoista katseltavaa sarjasta pitäville.

Pitäisi katsoa sarja joskus uudestaan. En ole kuin kerran katsonut leffat muutama vuosi sitten, mutta tykkäsin kahdesta ekasta kyllä kovasti. Kakkonen oli itse asiassa ykkösosaa parempi, vaikka näyttelijävaihdos hieman häiritsikin. Vähän sama kuin Maniac Cop 2:n kanssa, näitä harvoja tapauksia joissa vauhdin ja äksönin lisäys oikeasti tuotti alkuperäistä paremman leffan.

Mulla on näistä vieläkin katsomatta muut kuin eka, vaikka kaikki neljä olen omistanut DVD:llä jo hyvän tovin.

Ekasta osasta olen aika samoilla linjoilla Thereminin kanssa, sillä erolla, että heruttaisin puolikkaan tähtösen verran enemmän sympatiapisteitä. Kömpelö toteutus rasittaa muuten virkistävän omaperäistä elokuvaa. Sisältää tosin myös joukon hienoja hetkiä, jotka kannattelevat kokonaisuutta pinnalla, ja pientä budjettia on venytetty taitavasti. Tall Manista on myös hankala olla vaikuttumatta ja pitämättä.

Yleinen mielipide näyttää olevan aika pitkälti se, että kakkonen lisää panoksia, ollen sarjan paras. Pitänee mulkoilla loputkin näistä pois lähiaikoina.

Pelkän alun perusteella Phantasm II voisi olla kaikkien aikojen kääppärileffa, ellei tietäisi noiden kaikkien (tai ainakin lähes) pikku peijoonien olevan kaavutettuja lapsia aidon asian sijaan. Mutta kun ei...

Vaan ainakin tyylissä löytyy. Pelkästään pääosakaksikon alkupuolen lähitaisteluaseiden kilpavarustelu saisi Duke Nukemin kateelliseksi, ja ensimmäinen syöksy autioituneeseen pikkukaupunkiin Tall manin perään muistuttaa täysin överiksi vedetyn zombie- tai vampyyrijahdin meininkiä, naama täysin vakavana ja silti kieli poskessa.

Tyyli ei silti korvaa kaikkea – valitettavan paljon jäi ärsyttämään kokonaisuuden päätön hortoilu kohtauksesta ja tapahtumasta toiseen. Näyttävyyttä on parannettu esikoiseen nähden rutkasti, mutta Coscarelli tuntuu kompastelevan pitkälti samoihin kuoppiin kuin viime kerralla.

Kovasti toivoi että ensimmäisen puutteet saataisiin paikattua tällä kertaa, kun kaikki rahkeet siihen näyttäisi olevan hyppysissä. Nätti ulkokuori pelkästään ei kuitenkaan kyennyt rimaa nostamaan kokonaisuutena. Siksi siis samat kolme ja puoli kuin ensimmäiselle osalle. Mikä siis kertoo siitä, että russutuksesta huolimatta kokonaisuus oli vallan sujuva ja viihdyttävä, tuoden hymyn huulille ja lievästi säikäyttäenkin pari kertaa. Erityisesti pallosplatteri viihdytti kekseliäisyydellään.

Vaan sieluun sattui, kun äijät vetivät niin hienon Cudan katolleen ja vielä räjäyttivät sen. Siinä oli elokuvan todellinen uhri...

Phantasm III – Lord of the Dead (Don Coscarelli, 1994)

Kolmososasta huokuu valitettavan väkisin väännetty fiilis, minkä huomaa jo tarinan poukkoilusta ja... höm... mielenkiintoisesta tavasta kirjoittaa pikkuseikoissa aiempia osia uusiksi. Kattilaan on heitetty kaikki mahdollinen, ja jos mitään kunnon syytä ei moiseen ole, liika on aina liikaa. Huumori ei jaksa naurattaa, tapahtumat eivät jaksa hämmästyttää (hyvällä tavalla), hahmot eivät jaksa kiinnostaa. Harmikseen vielä huomaa, että James LeGros itse asiassa veti aikuisen Miken roolin paremmin kakkosessa, kuin mitä roolin alkuperäinen haltija Michael Baldwin tekee kypsässä iässä tässä osassa. Tall Man, huppupäiset Ewokit helvetistä, kaaoksen teräskuulat ja jälleen ihme-comebackin tehneenä se pirun upea Cuda toimivat tosin joka kerta.

Phantasm IV: Oblivion (Don Coscarelli, 1998)

Onpahan tämäkin ahkeroitu nyt läpi... Kamalan suuria nyt ei juuri minkään sarjan nelososalta odota, mutta viimeisenä sitä olisi luullut Phantasm-sarjan elokuvan parissa pitkästyvänsä. Sisältö on pääasiassa vanhan käyttämättömän ja käytetyn filmimateriaalin ryöstöviljelyä ilman minkäänlaista kunnollista, yhtään otteessaan pitävää tarinaa, saman vanhan (ja vanhojen vitsien) toistoa jota sai jo kolmannessa osassa tarpeekseen ja yhä yhtä puunaamainen A. Michael Baldwin, rypyillä tai ilman. Katsoessa joutuu usesastikin miettimään, oliko kaikenmaaiman metafyysisen horinan ja aavikkotrippailun änkeäminen kokonaisuuteen Coscarellin mielestä oikeasti ihan hyvä idea, vai oliko esim. kauvausseudulta mahdollisesti löytyneillä peyote-kaktuksilla osuutta asiaan. Epäilen ainakin jälkimmäistä teoriaa, sillä jälki on niin mielikuvituksetonta, että tajuntaa tuskin on laajennettu kuvauksissa. Tall Manin hahmolle saadaan luotua historiaa vaihtelevalla menestyksellä – siinä suunnilleen ainoa järjellinen syy katsoa tämäkin pois pyörimästä, jos on aiemmat osat nähnyt. No joo, pientä nostatusta synkeästä lopusta, korniudesta huolimatta.

Jahas, Phantasm V on näköjään sittenkin tulossa, toki uskon vasta sitten kun nään itse leffan: http://phantasmarchives.blogspot.fi/2014/03/phantasm-ravager.html leffan ohjaa David Hartman, Coscarelli on silti ollut seuraamassa leffan tekemistä: http://www.shocktillyoudrop.com/news/350601-more-details-about-phantasm-ravager-director-revealed/

Lisäksi Phantasm-sarjan tekemisestä kertova kirja on tulossa kevään aikana: http://phantasmexhumed.com/

Dodiin, teaser traileriakin jo tarjolla, kai se on sitten uskottava että tämä on tulossa:

https://www.youtube.com/watch?v=0EGaFZ6671s

http://insidemovies.ew.com/2014/03/27/phantasm-5-ravager-trailer-exclusive/

Jouluiset terveiset tekijöiltä kera muutaman kiusoittelevan lisäsekunnin. Tätähän huomaa odottavansa ihan tosissaan!

https://www.youtube.com/watch?v=S3ih-H62oIg

Don Coscarelli Digitally Adding/Removing Things from Phantasm: Remastered

Onko Phantasm 1:stä olemassa leikkamatonta VHS versiota olemassa Suomiteksteillä? Jos leikattu niin miten paljon?