Iron Man 2

Onko tämä nyt yleinen näkemys että IM2 on selkeesti huonompi kuin ykkönen? Mä luulin pitäneeni yhtä paljon, mutta pitääkö nyt katsoa ykkönen uusiksi ja todeta, että huonompi kuin kakkonen? Kuinka toimin?

Young Hova ( 22.5.2010 20:06)

Onko tämä nyt yleinen näkemys että IM2 on selkeesti huonompi kuin ykkönen? Mä luulin pitäneeni yhtä paljon, mutta pitääkö nyt katsoa ykkönen uusiksi ja todeta, että huonompi kuin kakkonen? Kuinka toimin?

Jatko-osassa kohellus hieman lisääntyi ja kun sinut tunnetaan Transformersien ystävänä ei mikään ihme jos pidit Iron Man 2:sta ensimmäistä enemmmän. Eli ei tarvetta tuhlata aikaa ykkösen kertaamiseen.

Ei se selkeästi huonompi ole mutta onpa kuitenkin. Kakkosen keskivaiheilla on pahaa laahausta ja lopun finaali jää todella laimeaksi kun sen pitäisi pistää paremmaksi kuin se siisti formularata-matsi.

Kyllä se minustakin huonompi oli.

Miinukset:

– Komedia meni överiksi.

– Liikaa hahmoja ja juonilankoja.

– Jon Favreaun komediallinen sivuhahmo saa ihan oman miinuksen.

– Tonyn taantuminen mulkuksi ja siitä seurannut henkinen kasvu. Kaksi kertaa riittänee?! Ei tarvinne tätä kuviota kolmosessakin käyttää.

– Vaisu loppuvääntö. Itse asiassa nyt kun ajattelee niin ykkösessä oli vähän sama vika.

Tuoppi ( 24.5.2010 08:25)

• Vaisu loppuvääntö. Itse asiassa nyt kun ajattelee niin ykkösessä oli vähän sama vika.

IM2 vielä näkemättä, mutta lopputaistelu oli nimenomaan ykkösen huonointa antia. Helvetin tylsää katsoa kun kaksi robottia mättää toisiaan mielikuvituksettomasti keskellä kaupunkia. Favreaulla on muuten tyyliä ja taitoa tällaisen sarjakuvaleffan ohjaamiseen, mutta toiminta ei mieheltä oikein luonnistu.

Transformerseista pidän ihan eri syistä (yleinen järjettömyys ja dekadenssi) kuin IM:eista (Downeyn karisma, iloinen elämänasenne). IM2:ssa miellytti kun tuntui että robo-lentämis-actionia on vähemmän kuin ykkösessä – ja että komedia meni överiksi.

Kuten IM:eissä, myös Transformerseissa se varsinainen action on heikointa antia, vaikka Transf2:ssa alun kuolemanpartiojakso viihdytti ja tietysti myös se naurettavan iso ropootti loppupuolella aavikolla.

IM2 on ihan yhtä hyvä kuin IM. Kevyt ja hauska olematta tyhjänpäiväinen, ja mainio flow. Ja se finaalihan oli mitä hykerryttävin: mojovia sutkauksia, hyviä yksityiskohtia ja jopa martial artsia. Nauroin ääneen monta kertaa.

Ykkönen toimi paremmin. Kakkosessa liikaa (epäonnistunutta) huumoriläppää ja överiksi vedettyjä tyyppejä. Rourken neukkuhahmo on aika tylsä peruspatti ja mikälieministeriseoli Justin Hammerkin on aika vaisu esitys. Mustakin tuntui että taisteluita oli vähemmän kuin ykkösessä ja niitä olisin tämän tyyppisestä leffasta itse kaivannut pikkuhauskan lätinän sijaan... Semipaskaa kesäviihdettä. Vähän niinkuin ykkönenkin.

Iron Man oli sen verran viihdyttävä ja omassa genressään toimiva pläjäys että päätin antaa mahdollisuuden myös 2 osalle. Huonoja jatko-osia on toki nähty ennenkin mutta Iron Man 2 vetää kyllä pohjamutia myöten. Leffasta huomaa että tekijöillä ei ole ollut sitä ensimmäistäkään hyvää ideaa. Tähtinäyttelijät nolaavat itsensä toinen toisensa jälkeen huonoissa rooleissa ja käsikirjoitus on sekava ja epäkiinnostava pannukakku täynnä huonoa läppää eikä mistään saa otetta, saatikaan että leffa millään tavalla edes tempaisi mukaansa. Tunnin jaksoin tätä pelleilyä katsoa...

Tuli viikko sitten katsottua uusintana ykkönen ja kakkonen. IM2:sta haluaisi sanoa jotain hyvää jo senkin takia koska jengi aika yleisesti dissaa sitä. Mutta mutta... Noh, ei se nyt susihuono ole ,mutta suurimmat ongelmat ovat mielestäni:

-"huumori" ja show menee yli.

‑Ykkönen oli suoraviivaisempi:



‑leffan juoni hajoilee liian moneen suuntaan

‑Stark hajoilee liian moneen suuntaan

‑Rourkekaan ei nyt varsinaisesti säväytä

Julistan kakkososan selkeästi paremmaksi mutta olenkin juuri nyt juovuksissa.

Huomattavasti heikompi kuin ykkönen, joka taitaa olla (yhden katselun perusteella) suosikkini näistä uudemmista isoista supersankarileffoista. Toiminta tuntuu nojaavan enemmän tehosteisiin (pari kertaa animoitu Iron Mankin näyttää liikkeissään kököltä) ja koheltamishuumoria on liikaa (sentään yksi hyvä sivistyneistövitsi: "If it were any smarter, it'd write a book, a book that would make Ulysses look like it was written in crayon – and it would read it to you!") sekä suorastaan noloja kohtauksia kuten Tony sekoilemassa syntymäpäivillään. Mickey Rourke on Mickey Rourke, uhkaavaa venäläistä pahista tyypistä ei tule edes mieleen. Pidän paljon Sam Rockwellista, mutta Hammerin hahmossakaan ei ole mitään kiinnostavaa. Black Widowilla ei ole muuta virkaa elokuvassa kuin esitellä hahmo The Avengersia varten. Downey on mainio edelleen, mutta Tony Starkin hahmon kasvu ykkösessä toimi paljon paremmin; tässä on lähinnä saman kaaren lämmittely laimeammin seurauksin. Melkein tuli tylsää, vaikka eteneehän tämä pääosin ihan viihdyttävästi.

Tämä tuli katsottua jokin aika sitten ja kaikesta muusta samaa mieltä Spiritual Boxerin kanssa (jopa mielipiteestä ykkösestä). Poikkeama tulee viimeisen lauseen kohdalla: tylsää tuli ja oli todella lähellä katsomisen lopettaminen kesken. Ei helvetti tämmöisistä elokuvista pitäisi tehdä kuin 90 minuuttisia.