Ehkäpä olisi heelmällisintä, että pannaan ketju koko aiheelle, eikä yksittäisille sarjoille.
Viime vuosina on tullut ikävä sarjoja, joissa ei ole sitä kirottua "high conceptia". Haikailen selkeitä tarinakaaria alkuineen ja loppuineen. Semmoinen sarja on 90-luvun parhaimmistoon kuuluva Murder One (Harkittu murha), jonka molemmat kaudet tuli katsottua. Tekijöillä olisi ollut rahkeet kolmanteenkin kauteen, mutta sarja joutui tyypillisen ohjelmapaikka- ja katsojalukuperseilyn uhriksi.
Steven Bochcon tuottama sarja onnistui vetämään mukaan tällaisenkin, joka aiemmin oli luullut, ettei jenkkien lakitupahässäköinti voisi vähempää kiinnostaa. Niin tiukasti kirjoitettua oli setti, ja ennen kaikkea kaavoja rikkovaa. Koko ensimmäinen kausi seurataan yhtä ainoaa tapausta, ja toinen kausi koostuu kolmesta kuuden jakson kokonaisuudesta.
Sarja on kuin ennakkoa 2000-luvun tv-murrokselle, jossa näyttelijät lopettivat tv-roolien kaihtamisen. Aivan upeita, klassisia roolisuorituksia nähdään. Daniel Benzali on 1.kaudella unohtumaton Ted Hoffmanina, eikä johtajaroolin perivä Anthony LaPaglia jää hänestä kakkoskaudella paljoa jälkeen. Erityismaininnan ansaitsee myös loppusuoralla herkullisen sarjamurhaajaroolin vetävä Pruitt Taylor Vince. Myös Stanley Tucci ja Happiness-leffasta mieleen polttunut Dylan Baker varastavat showta minkä ehtivät.
Tämän sarjan näkemisen jälkeen ymmärtää hyvin ihmisiä, jotka ovat jääneet oikeussalidraamoihin koukkuun. Kertokaa toki muutkin omista addiktioistanne.