Le Mans

Viime sunnuntaina päivällä (!) esitetty Le Mans on tyyppiesimerkki elokuvasta, josta pitää tai josta ei todellakaan pidä. Hienosti kuvattuja ratakohtauksia, mutta muu draama on olematonta. Steve McQueen ‑fanit (johon lukeudun) tuskin pettyivät. Ihan hyvä elokuva, jota en ehkä naiselle ehdottaisi romanttiseen illanviettoon. Yksioikoinen, välillä jopa tylsä, mutta kyllä Harlinin Driven esimerkiksi oli paljon kehnompi teos.

Mielipiteitä elokuvasta, mikäli tuon joku näki sunnuntaina keskellä päivää – tai nähnyt videolta? Suomenkielistä dvd:tä ei tiettävästi ole julkaistu.

Musta tää oli niin järkyttävän ahtaan näköinen pan scan, etten kyennyt katsomaan. Siis tv-lähetys.

Piti tuo katsoa, mutta oli tosiaan niin järkyttävän näköinen kopio elokuvasta että jäi väliin. Ei kyllä edes kiinnostusta näkemiseen herättänyt.

Näin moottoriurheilusta todella vähän kiinnostuneelle toimi kyllä ihan hyvin. Ns. draamakohtaukset olivat todella kevyitä, mutta katkaisivat mukavasti paikoitellen puuduttavan moottorin pärinän. Steve McQueen oli tietysti viileen vähäeleinen, ei tarvi turhia lässytellä. Tuskinpa tätä toiste katsoisi mutta kilpa-auto-leffoista kärkipäätä joskin eipä niitä nyt ole hirveästi tullut katseltua.

Le Mans on itselleni aina ollut se kaikkein hienoin moottoriurheilutapahtuma, joten jo ihan siltä pohjalta McQueenin elokuva oli myös nautittavaa katsottavaa. Kuten jo todettu, elokuvalla ei liiemmin ole muita meriittejä kuin sen puoliaidot kisakohtaukset, mutta niitä on onneksi melko runsaasti. Enemmänkin olisi puolestani saanut olla, mutta ehkäpä tätä ei enää olisi voinut luokitella periteiseksi elokuvaksi sen jälkeen. ***

Tuli mieleen, että tämä elokuva toimisi mukavasti aihepiiristä kiinnostuneiden kavereiden kotibileissä... leffa taustalle pöyrimään, sitä voi istahtaa katsomaan milloin tahansa haluaa, sillä tarinasta ei tipu kärryiltä. Pitää vaan tarkistaa kaverilta kuka johtaa kisaa ja kuka on keskeyttänyt. Aivan kuten oikeankin kisan katselussa.



Oma katselu tapahtui R2J dvd:ltä.



Sivumainoksena mainittakoon, että japanilaista kilpa-ajoa – radalla ja sen ulkopuolella – tullaan sivuamaan etusivulla aivan pikapuolin.

beat74 ( 22.4.2010 12:50)

Viime sunnuntaina päivällä (!) esitetty Le Mans on tyyppiesimerkki elokuvasta, josta pitää tai josta ei todellakaan pidä. Hienosti kuvattuja ratakohtauksia, mutta muu draama on olematonta. Steve McQueen ‑fanit (johon lukeudun) tuskin pettyivät. Ihan hyvä elokuva, jota en ehkä naiselle ehdottaisi romanttiseen illanviettoon. Yksioikoinen, välillä jopa tylsä, mutta kyllä Harlinin Driven esimerkiksi oli paljon kehnompi teos.



Mielipiteitä elokuvasta, mikäli tuon joku näki sunnuntaina keskellä päivää – tai nähnyt videolta? Suomenkielistä dvd:tä ei tiettävästi ole julkaistu.

**½



Sanottakoon heti alkuun että katsoin tämän itse äskettäin dvd:llä ja todellakin erikoinen elokuva siinä mielessä kuinka minimiin tässä oli karsittu asiat kuten juoni ja dialogi. Kokonaisuus jakaa varmasti katsojat kahtia kuten "beat74" totesi tuossa edellä. Ja yksi olennainen jakoperuste on varmaan se kuinka kiinnostunut katsoja on kilpa-autoiluista ja kuinka korkealle hän arvostaa ajankuvan Le Mansin autokilpailusta autoineen. Elokuvan pääosassa on nimikkokisa ja suurin osa elokuvasta on radalla ja varikolla kuvattua materiaalia. Lisäksi mukaan on ympätty hieman väkinäiseltä tuntuvaa draamaa jota perataan kisan lomassa. Parasta antia elokuvassa onkin kuvaus, ajankuva ja tiukat autokolarit ja se miten ne on toteutettu. Sen takia onkin ymmärrettävää miksi tv-esityksen väärä kuvasuhde on aiheuttanut närää topicin kommentoijissa. DVD:llä asia on toki kunnossa. Itseni tällainen riisuttu elokuva jätti kylmäksi mutta elokuvalla on edellä mainitsemani vahvuudet joilla se saa minulta kuitenkin kokonaisuutena keskinkertaisen tähdityksen.