Erittäin kovaa kamaahan tää oli. Parasta rikosrealismia. Pituus ei tässä kyllä päässyt vaivaamaan, vaikka senkin puolesta parhaimmillaan varmasti teatterissa, ettei keskittyminen kirpoa. Välittämisen tarpeessa olevat voivat mennä vaikka lähintä puuta halaamaan.
Profeetta
2000-vuosikymmenen top kympissä.
Mulla top-50:ssa.
Pirun kova leffa vaikkakaan ei koko ajan ihan katsojaystävällinen, mikä nyt ei aina ole täysin tarpeenkaan. Päähepun kasvaminen pikkunilkistä isoksi sellaiseksi oli helvetin uskottavasti tehty. Ehdottomasti teatterileffa, ruudulta tässä menettäisi paljon.
Päähepun kasvaminen pikkunilkistä isoksi sellaiseksi oli helvetin uskottavasti tehty.
Paikoin ei kovin johdonmukaista.
päähenkilö: Varo peuraa.
*KOPS*
hyypiö: Ooksä joku profeetta, häh?
päähenkilö: Tota hei. Tapoin muuten sen sun frendis.
hyypiö: Ok. Ryhdytäänkö liikekumppaneiksi?
Tai ehken vaan tajua jotain.
Päähepun kasvaminen pikkunilkistä isoksi sellaiseksi oli helvetin uskottavasti tehty.
Paikoin ei kovin johdonmukaista.
Spoilerihyypiö: (aseella uhaten) Mites olet selvinnyt siellä vankilassa hengissä? Frendi ei selvinnyt montaakaan päivää. TIEDÄTKÖ SEN KUOLEMASTA JOTAIN?
päähenkilö: Varo peuraa.
*KOPS*
hyypiö: Ooksä joku profeetta, häh?
päähenkilö: Tota hei. Tapoin muuten sen sun frendis.
hyypiö: Ok. Ryhdytäänkö liikekumppaneiksi?
Tai ehken vaan tajua jotain.
Elämä ei taida olla kovin johdonmukaista. Musta koko kohtauksen vahvuus on juuri se että seuraukset ovat yhtä absurdeja kuin siihen johtava "ennustuskin" on. Ehkä kärjistetysti voisi sanoa, että tässä on myös erinomainen esimerkki siitä miksi Suomessa tehdään niin harvoin elämää suurempia elokuvia. Et ole suinkaan ensimmäinen Suomessa, joka kritisoi tätä kohtausta. Suomalaisessa elokuvakulttuurissa tällainen absurdius nähdään heikkoutena. Juonessa on aukko, porsaanreikä, heikkous. Ranskalaiselle se on tilaisuus lyyrisyyteen. Voisi vaikka väittää, että tästä ja siitä toisesta autokohtauksesta nousee elokuvan henki.
Päähepun kasvaminen pikkunilkistä isoksi sellaiseksi oli helvetin uskottavasti tehty.
Paikoin ei kovin johdonmukaista.
Spoilerihyypiö: (aseella uhaten) Mites olet selvinnyt siellä vankilassa hengissä? Frendi ei selvinnyt montaakaan päivää. TIEDÄTKÖ SEN KUOLEMASTA JOTAIN?
päähenkilö: Varo peuraa.
*KOPS*
hyypiö: Ooksä joku profeetta, häh?
päähenkilö: Tota hei. Tapoin muuten sen sun frendis.
hyypiö: Ok. Ryhdytäänkö liikekumppaneiksi?
Tai ehken vaan tajua jotain.
Elämä ei taida olla kovin johdonmukaista.
Muistuttaako se konvehtirasiaa?
Siihen mä tossa oikeastaan tartuin, että epäjohdonmukaisuus ei mun mielestäni ole helvetin uskottavaa.
Päähepun kasvaminen pikkunilkistä isoksi sellaiseksi oli helvetin uskottavasti tehty.
Paikoin ei kovin johdonmukaista.
Spoilerihyypiö: (aseella uhaten) Mites olet selvinnyt siellä vankilassa hengissä? Frendi ei selvinnyt montaakaan päivää. TIEDÄTKÖ SEN KUOLEMASTA JOTAIN?
päähenkilö: Varo peuraa.
*KOPS*
hyypiö: Ooksä joku profeetta, häh?
päähenkilö: Tota hei. Tapoin muuten sen sun frendis.
hyypiö: Ok. Ryhdytäänkö liikekumppaneiksi?
Tai ehken vaan tajua jotain.
Elämä ei taida olla kovin johdonmukaista.
Muistuttaako se konvehtirasiaa?
Ei. Pikemminkin elokuvan filosofia on varmaan jotain sellaista kuin fortune favours the brave, jos nyt jotain typeriä yksinkertaistuksia haluaa tehdä.
Ja tavallaan musta se on tosi uskottava kohtaus myös. En tiedä oletko koskaan ollut onnettomuudessa, mutta jotenkin kuoleman väistäminen on aika vapauttava tunne. Tuntuu vähän siltä ettei ole mitään menetettävää. Se myös yhdistää onnettomuudessa olleita.
Ok. Olkaamme eri mieltä.
Mulle tuo leffa ei muutenkaan kolahtanut täysillä. Ihan katsomisen arvoinen, muttei räjäyttänyt tajuntaa.
Profeetta tuli Kuopioon. Kolmantena iltana teatterissa oli vain neljä katsojaa. Voi voi.
Ja elokuva oli todella hyvä kuten täällä on jo monesti todettu. Eikä ainakaan yhtään ylipitkä.
Ei sentään viiden tähden veroinen, mutta erittäin hyvä silti. Pikkurikollisen kasvukertomus päälinjoineen ei sinänsä osoittanut mitään poikkeuksellista tai lajia uudistavaa vankilamiljöössäkään, mutta vangitsevan kerronnan, erinomaisten näyttelijäsuoritusten ja realistisen otteen ansiosta kaksi ja puoli tuntia kuluivat ihan huomaamatta. Kevään Oscar-kisoihin palatakseni voisin lisätä, että pari viikkoa sitten näkemäni Katseeseen kätketty kesti vertailun tasapelin arvoisesti.
mä nyt laitoin spoilereihin mahdollisia epämieluisia paljastuksia
Visuaalinen ilme huikea, tekninen toteutus lähes virheetön. Kelmeä naturalismi, ahdas ja iskevä kuvaus... kontrastina vähitellen avautuvat kauniit ja herkät kuvat oikeilla hetkillä ovat aika vaikuttava yhtälö…
Leffa on pitkä, mutta ei tosiaan mitenkään ylipitkä.
Luke tiivisti (yksinkartaistaen): ”Fortune Favours the Brave”. No en tiedä, ehkä sitäkin, mutta lähinnä voimakkaimmaksi koin ristiriidan kahden asian välillä: innostuksen tunne siitä kuinka päähenkilö Malik etenee elämässään ja nousee hierarkiassa askel askelelta korkeammalle; ja toisaalta pieni ällötyksen kun joutuu katsomaan tätä nousua. Tuo yhteiskunnan rajojen ulkopuolella sijaitseva maailma on kuitenkin arabitaustaisen ranskalaismiehen ainoa mahdollisuus olla jotain muutakin kuin vain ”vitun arabi”, lukutaidoton, tai osaton osa ranskalaista yhteiskuntaa. Ja ok, vaikka "urhea" mies eteneekin tuossa hänelle mahdollistetussa maailmassa "fortunan suosiessa", niin hintana on kuitenkin oman sielun tuska ja
Leffan asetelma on todella mielenkiintoinen ja herkullinen: Ranskan etnisesti herkkä tilanne, ranskanarabi päähahmona, ja toisena vastapainona Korsikalainen mafia... lisäksi pienemmässä roolissa Italialaiset ja muut muslimivähemmistöt. Audiard on sanonut ettei ole pyrkinyt elokuvallaan sosiaaliseen kommentaariin, ja että etnisen näkökulman integroituminen osaksi rikoselokuvaa oli enemmän onnellinen sattuma kuin harkittu lähtökohta. Vaikka lähtökohtana ei ole ollut ottaa kantaa, niin miehen humanistisen (ainakin suhteessa yleiseen menoon Ranskassa) suhtautumisen voi lukea rivien välistä ilman sen suurempaa tulkitsemista. Keitä muuten ovat Profeetan etniset ranskalaiset itse? En ainakaan muista muita juoneen osaa ottaneita, kuin vankilan vartijat, eli elokuvan ainoat ns. legitiimit kansalaiset. He "eheän" yhteiskunnan edustajina kuitenkin osoittautuivat juuri suurimmiksi syiksi sille, että Malik yleensäkin joutuu hakemaan Fortunansa rikollista reittiä, (muuten suuntana olisi saattanut olla esitetty mekaanikonura, tai sitten ei). Tähän on hankala suhtautua muuten, jos jotain johtopäätöksiä yleensä haluaa vetää, kuin (osa)syyllistävän sormen kohdistuksena ranskalaiseen kantaväestöön.
Malikin urallaan eteneminen ja sujuva luoviminen eri kontaktien välillä tuntuu yhdessä vaiheessa elokuvaa jopa hieman häiritsevänkin helpolta ja ylimalkaiselta. Mutta se, että tällainen tunne pääsi osallani syntymään, johtui osaltaan myös fakkiutumisestani vain Malikiin ja tämän edesottamuksien seuraamiseen. Elokuvan edetessä alkoi paremmin huomioimaan ja tiedostamaan myös korsikalaispomo Césarin keskeisen ja loppujen lopuksi todella hyvin ja dramaattisesti kirjoitetun roolin;
Jos peurakolarikohtaus on lyyrinen ja poikkeaa muuten naturalistisesta yleislinjasta, niin mulle myös leffan lopetus,
Hieno elokuva kaikin puolin,
9/10