Aika avata taas perinteinen "vuoden levyt" ‑osio. Uusiin levyihin on tullut tutustuttua melko heikosti ja niistäkin useat ovat olleet varsin keskinkertaisia tapauksia (Katatonia, Mew, Muse jne.). Seuraavat levyt ovat kuitenkin osoittautuneet keskimääräistä kovatasoisemmiksi julkaisuiksi:
Madness – The Liberty of Norton Folgate
Mainio levy kaikessa tarttuvuudessaan! Myös Julien Templen ohjaama samanniminen keikkatallenne on katsomisen arvoinen julkaisu.
Deströyer 666 – Defiance
Erittäin kova levy, vaikka ei ylläkään Phoenix Risingin tasolle.
Sunn O))) – Monoliths & Dimensions
Amesoeurs – Amesoeurs
Levyn ensimmäinen puolisko yltää lähes Ruines Humaines ‑minin tasolle, mutta levyn loppuosan keskinkertaiset kappaleet heikentävät kokonaisuutta jonkun verran.
Porcupine Tree – The Incident
Vaikka levy on saanut varsin ristiriitaisen vastaanoton, niin paremmin tätä jaksaa kuunnella kuin Fear of a Blank Planetia (no, ehkä Anesthetizea lukuun ottamatta). Kakkoslevyyn en ole vielä ennättänyt perehtyä kunnolla.
Paradise Lost – Faith Divides Us, Death Unites Us
Yllättävän hyvä ja tarttuva levy, joskin epäilen, ettei se kestä aikaa kovin hyvin "hittipitoisuutensa" vuoksi. Joka tapauksessa pitkästä aikaa Paradise Lostia, jota jaksaa kuunnella enemmänkin.
Behemoth – Evangelion
Kaikki eivät tunnu pitävän Behemothin nykyvireestä, mutta itselleni pari viimeisintä julkaisua (Apostasy ja Evangelion) ovat toimineet oikein hyvin. Enpä tosin ole koskaan perehtynyt Behemothin ensimmäisiin levyihin kovin hyvin, joten kunnollisia vertailukohteita ei sinänsä ole edes olemassa.
Peste Noire – Ballade cuntre lo Anemi francor
Melko lailla samaa tasoa parin aiemman Peste Noiren pitkän levyn kanssa.