Álex de la Iglesia & Acción mutante

Viimeinen sirkus (Balada triste de trompeta, 2010)



Ja jälleen de la Ingelsialta elokuva, josta haluaisi pitää paljon enemmän kuin mitä katsellessa tuntuu mahdolliselta. Ihailtavan nyrjähtänyttä menoa ja tunnelma sekä jopa punnittua asiasisältöä, mutta toteuksessa jokin vaan tökkii. Outo tragikomedia samaan naiseen rakastuneista sirkuksen klovneista, joka käänteissään peilailee Espanjan lähihistorian väkivaltaisempia puolia. Silti kokonaisuus ei ihan klikkaa: teos tuntuu hieman täyteentungetulta ja tarinankuljetus ontuu. Oikeastaan tämä on parempi jälkikäteen miettiessä kuin katsomiskokemuksena. Joka tapauksessa: suositeltava kaikille elitisteille, etenkin jos de la Inglesian tyyli yhtään uppoaa!



Katsoin muuten Viimeisen sirkuksen sattumalta peräkkäin Peltirummun (1979) kanssa, ja nämähän ovat hämmentävän läheiset sukulaiset: kumpikin on allegorinen, vinksahtaneen huumorin sävyttämä tragedia (ok, Sirkus on traagisempi) maansa sotaisasta lähimenneisyydestä. Teoksissa käytetään metaforia, satiiria ja surrealismia hyvin samankaltaisesti. Molemmat alkavat kuvaamalla päähenkilön vanhemman (Peltirummussa isovanhemman) koettelemuksia. Lapsellinen päähenkilö rakastuu kiellettyyn (mutta kuitenkin halukkaaseen) naiseen, joka paljastuu itsekin kaikkea muuta kuin viattomaksi. Jne.

Olin nähnyt Accion mutanten kertaalleen aiemmin joskus 90-luvulla joltain kopiokasetilta, joten muistikuvat ja vaikutelmat olivat hiukan hatarat. Juuri koettu uusintakierros dvd:llä nosti leffan osakkeita jonkin verran, vaikka eihän tämä nyt mikään todellinen mestariteos ollut.

Ympäristönä alun vinksahtanut poliisivaltio oli huomattavasti kiinnostavampi kuin muiden näytösten setit, sillä juuri tällaisessa brazilmaisessa totalitaarisuuden kritisoinnissa tekijöillä tuntuu olevan eniten sanottavaa. Kaikesta muusta jäi lähinnä sellainen olo, että tässä olisi ollut rahkeita huomattavasti riemastuttavampaankin pakettiin. Sekopäisen maailman median valtaa ja vääristyneisyyttä osattiin kyllä hyödyntää paikoin mainiosti, mutta tästäkin jäi lopulta sellainen "jäätiin pistesijoille sittenkin" ‑fiilis. Lyhyesti sanottuna elokuvan maailma oli huomattavasti kiinnostavampi kuin sen päähenkilöt.

Spiritual Boxer (11.6.2012 15:44)

Viimeinen sirkus (Balada triste de trompeta, 2010)


Ja jälleen de la Ingelsialta elokuva, josta haluaisi pitää paljon enemmän kuin mitä katsellessa tuntuu mahdolliselta.

Kävi päinvastoin. De la Iglesia ei ole erityisesti iskenyt, ja takakannen kuvaus (tästä olemassa Suomi-dvd) elokuvasta ei varsinaisesti nostanut odotuksia kattoon. Mutta mutta, pidin kovastikin. Vauhdikas ja visuaaliselta ilmeeltään hieno. Outoilu ei tuntunut itsetarkoitukselliselta, vaan hyvinkin tarpeelliselta. Odotukset hyllystä löytyvään, katsomattomaan 800 Bulletsiin kasvoivat.