Nikkatsun Sushi Typhoon + muut uudet JP-splatterit

http://www.youtube.com/watch?v=4kQ-eSm_1XM

http://www.youtube.com/watch?v=E1HqvWYYyhw



Perseessä voi hieman olla potentiaalia, jos paska CGI ei pilaa koko juttua. Reipu vaikuttaa kelvottomalta, mikä on harmi, sillä Tomomatsu on parhaillaan saanut ihan veikeää kamaa aikaiseksi.

Vanha, mutta pelastaa päivän joka kerta

Kaikki Sushi Typhoonin elokuvat on nyt arvioitu Elitistiin.



1. Alien vs. Ninja (Seiji Chiba)

2. Mutant Girls Squad (Yoshihiro Nishimura, Noboru Iguchi ja Tak Takaguchi)

3. Cold Fish (Sion Sono)

4. Helldriver (Yoshihiro Nishimura)

5. Karate Robo Zaborgar (Noboru Iguchi)

6. Yakuza Weapon (Yuudai Yudai Yamaguchi ja Tak Sakaguchi)

7. Deadball (Yudai Yamaguchi)



Uusista projekteista ei ole ilmoitettu mitään, joten uusia arvioitakaan ei vähään aikaan ole tulossa.

Voi vittu oikeesti, en sano mitään

Noboru Igichi + Rina Takeda

Noboru Iguchin Zombie Ass (2011) sisälsi pari näyttävää tai hauskaa kohtausta. Muuten suositellaan vain pylly/pieru-fetisisteille. Alaotsikko "Toilet of the Dead" kertoo aika paljon olennaista elokuvasta.

Kuin pahasti oli CGI:ta splatterissa?

Muutan ensi kuussa Japaniin, mutta ei taida olla toivoa että persettä näkisi pohjoisessa enkä taida tän takia alkaa etäämmälle lentelemään. Kovempiakin leffoja kuitenkin tulossa, mitä joutuu käydä Tokiossa katsomassa.

Jotain kehitystäkin on sillä saralla tapahtunut. Kökön näköistä CGI on edelleen, mutta meno on Zombie Assissa sen verran överikorneria ettei se sinänsä haitannut.

Hung Fist ( 29.2.2012 21:37)

Kuin pahasti oli CGI:ta splatterissa?

Noboru Iguchi:

Zombie Ass (2011) **

Voi Iguchi kun ottaisit itsesi pseudo-vakavammin! Zombie-perseily ei ole tarpeeksi iljettävä shokeeratakseen, eikä luontainen komedia-annoskaan huvita, kun jutun lystikyyttä alleviivataan karmean ylilyödyllä komedianäyttelemisellä ikään kuin haluttaisi muistuttaa yleisöä, että hommalle saa nauraa. Rasittavasta jengistä ainoastaan Helldriverin sekopääzombi Kentaro Kishi omaa pientä kulttinäyttelijän potentiaalia. Ei juttu silti aivan metsään mene; runsaslukuisten mutta tavallista vähemmän silmään pistävien CG-roiskahdusten lomassa on paljon hienoja käsityötehosteita, ja toki paskan, perseiden ja paljaiden rintojen vyörytyksellä on omat viihdearvonsa. Pääosin pimeässä kuvattu elokuva näyttää myös monia sisariaan paremmalta – olikohan peräti filmille kuvattu (tai ainakin lopputulos oli hyvin filmimäimen). Loppua kohden kuitenkin mielen uhkaa vallata väsymys – sekä toive, että seuraavan leffan ohjaimissa olisi vaikka Nishimura tai joku muu itsensä vakavammin ottava kulttimaakari.



Sapporon ensi-ilta veti mukavat 30 henkeä pieneen saliin, mukana ihastuttavasti myös kourallinen naisväkeä. Lippukassalla piti kyllä vähän pidellä pokerinaamaa kun pyysi nuorelta, söpöltä lipunmyyjältä zombie assia...



Bad Rainin virallinen Elitisti-arviohan on tosiaan löytynyt etusivulta jo hyvän aikaa:

http://www.elitisti.net/arvostelu/2012/03/002588/zombie_ass_toilet_of_the_dead_2011_noboru_iguchi.html

Rain for the Dead: olisiko vaihteeksi jotain omaperäistä japsihalppisten saralla?





– http://www.rainforthedead.com/





JP-zombeista on kyllä nyt mahdoton ylitarjonta, tulossa lisäksi ainakin kohtalaistia tehosteita lupaava Zomvideo, paskalta näyttävä cgi-speideily Rape Zombie 2, niin ikään masantavan oloinen Undertaker, sekä jo pidempään levityksessä ollut, mutta vaikeasti nähtävä ja lupaava coming of age ‑elokuva Schoolgirl Apocalypse (jonka ohjaaja on muutes amerikkalainen nuori mies).

Noboru Iguchin Gothic Lolita Battle Bear.

http://www.youtube.com/watch?v=9OK4vDkGV6A

Ei kiinnosta yhtään. Menetin viimeisetkin uskon rippeen äijään Zombie Assin myötä. Dead Sushia en jaksanut edes käydä katsomassa, eikä taida hevillä videovuokraamostakaan tarttua mukaan.

Zombisaralla uutuutensa ovat saaneet valmiiksi mm. Sabu (Miss Zombie; traileri) ja Daisuke Yamanouchi (Zombie Bride, jolle naurahdin hetken kun luin japsinimen väärin Zombie Fried:si ゾンビブライド /　ゾンビフライド)

Rape Zombie ‑sarja on saanut jo toisen ja kolmannen osansa, jotka julkaistiin muistaakseni yhtä aikaa. Kelvottomilta vaikuttavat

Yubari-artikkelissa käsiteltiinkin Naoya Tashiron elokuvat Hell of College Girls ja Naked Sister, joista jälkimmäinen on ihan mukava välipala, sekä opiskelijasplattereita ja Yoshihiro Nishimuran kasimillisiä töitä.

Yoshihiro Nishimuran, Naoya Tashiron ja Maeli Makunon Zombie-omnimus (eli kasa erillisä tarinoita) Zombie TV. Suoraan videolevitykseen tehty. JP DVD ja Blu-Ray joulukuussa.

• http://www.enterjam.com/?eid=7669

• https://twitter.com/outcastmarc

Japani on varsinainen ehtymätön kehto kaikenlaiselle kipeälle roiskutukselle kipein ideoin – tämä on tullut suunnilleen joka vuosikymmenellä selväksi vähintään siitä hetkestä asti, kun Jigoku pisti kauhuelokuvassa groteskiusvaihdetta pykälään. Sushi Typhoon on lienee pitkästä aikaa ensimmäinen järjestelmällinen yritys ottaa rahat pois verikukkivasta genrestä, tai enemmänkin ilmiöstä, sillä genret verilettuilun sisällä vaihtelevat villisti.


Ulkomuistista lueteltuna 2000-luvun puolen Japani-valmisteista esi-Typhooneista on tullut Miiken tuotokset poislukien ehdittyä silmäillä ennen tätä ainakin Battlefield Baseball, Versus, Junk ja Hard Revenge Millyt. Nyt voisi aloittaa hieman järjestelmällisempää urakkaa ST-tuotantojen ja muiden nolkytluvulta alkaen versoneiden Nipponin verikestien selailuun. Tällä viikolla omatahtinen ja vielä pituudelta määrittelemätön maraton lähti käyntiin näillä.


The Machine Girl (Noboru Iguchi, 2008)

Hetken tätä jopa halusi vihata, mutta ei pysty: moinen huonon maun huonoilu ja loppua kohti hiljalleen sadistiseksi yltyvät verilettukekkerit voittavat väkisin puolelleen ristiriitaisista fiilareista ja ankeasta kuvausjäljestä huolimatta. Loppua kohti sirkus paranee ja ottaa vauhtia alleen. Älyttömimpien konseptien poksahtaessa silmille alkaa olla hymy herkässä. Isoimmin tunnelmaa rokotti tökerön näköinen CGI-pelleily muuten niin rakastettavan pölhön mutta sydämellä toteutetun lateksin ja keinoveren keskellä. Mielenkiinto on herätetty.

Tokyo Gore Police (Yoshihiro Nishimura, 2008)

Olipa törkeän kova! Analogis-kyberpunkmaisesta bodyhorror-veriroiskeiloittelusta irtosi vahvan breshneviläisiä neuvostohuuruja – puukattoisilla turbo-Saabeilla ajavat "poliisit" olivat jotain käsittämätöntä. Esitellyt kehonmuokkauskonseptit toimivat erinomaisesti ylilyönneissään, kuten vino huumori läpi koko teoksen muutenkin. Kamera vapisee tiuhaan ja tarina on sataprosenttista tajunnavirtaa varsinaisen juonen sijaan, joten ymmärrän elokuvan vihamiehiä, mutta olankohautuksella tätä on hankala sivuuttaa, ja räävitön kekseliäisyys voittaa minut puolelleen lähes varauksetta. Soundtrack tuntui ja kuulosti veikeältä, sopi hyvin yleisilmeeseen. Machine Girl oli tähän verrattuna kuivakka ja sai vaa'an kallistumaan niukahkosti plussan puolelle enemmän sympatiasta lajityyppiin ja parhaista hetkistään; tätä osaa arvostaa ihan kokonaisuutena vikoineen päivineen.

Meatball Machine (Yudai Yamaguchi & Jun'ichi Yamamoto, 2005)

Konseptissa oli ja on jotain meikäläistä suunnattomasti kiehtovaa: ulkoavaruuden parasiittien mechan tavoin ohjastamat nekroborgit, jotka hakkaavat toisiaan päreiksi ja syöttävät häviäjäparasiitin omalle 'borgilleen. Tarinassa on myös nuorta traagista rakkautta, mikä yllättäen muuttuu hetkellisen rasitteen sijaan kantavaksi voimaksi. Parasiittien touhut, syvin olemus ja loppuyhteenvetoon kerrottu modus operandi oli mukava piriste. Kahden markan digikuvauskaan ei vie tältä Tsukamoton ja Cronenbergin jälkeläiseltä terää pois kovin paljoa. CGI-kökköilyyn ei soruta, mistä lisukepisteitä. Esikuvien kaltaiseen vimmaan, vaikuttavuuteen tai tarinaan ei päästä, mutta kekseliäisyyttä löytyy omastakin takaa. Nousi tämän kolmikon toiseksi parhaaksi revitykseksi.

Hung Fist (28.10.2013 09:51)

Yoshihiro Nishimuran, Naoya Tashiron ja Maeli Makunon Zombie-omnimus (eli kasa erillisä tarinoita) Zombie TV. Suoraan videolevitykseen tehty. JP DVD ja Blu-Ray joulukuussa.

• http://www.enterjam.com/?eid=7669

• https://twitter.com/outcastmarc

Traileri ja infoa:

http://twitchfilm.com/2013/11/japans-splatter-master-nishimura-yoshihiro-returns-with-zombie-tv.html

Zombie TV osoittautui pettymykseksi. 11 episodin zombie-komedia ohjaa Nishimuran uhkaavasti kamunsa Noboru Iguchin tontille. Yhdessä splatter-toivo Naoya Tashiron ja taitelija Maelie Makunon (huom: nainen!) valmistettu kohelluskomedia sisältää muutaman hauskan idean ("Kuinka zombit oppivat juoksemaan?") sekä tyypillistä Nishimuraa olevan Zombie vs. Cannibal ‑episodin, mutta on muuten melkoisen pitkäveteinen ja paikoitellen rasittava elokuva. Vitsit ovat tyyliin hassu zombi-setä shoppailee" sekä "puristetaan zombin tissejä". Kaikkein rasittavin on kitaraa soittava zombie-kuningatar. Välissä nähdään mm. zombie-jumppaa. Pääosin mutta ei kokonaan käsityönä tehtyä gorea on aika vähänlaisesti, mutta Nishimuran zombie-maskit ja ‑meikit ovat hienoja.
 
Onneksi vuokrasin DVD:n – tätä en viitsi ostaa vaikka olen Nishimuran fani.
 
Kuvakaappauksia:












 
NSFW: "How to Undead Sex"
http://bulletsnbabesdvd.com/forums/upload/HungFist/ztv8.jpg
 
Tekijät puhuvat työstään:
http://www.scifijapan.com/articles/2013/12/22/scifi-japan-tv-16-zombie-tv/

Mutant Girls Squad (Noburu Iguchi, Yoshihiro Nishimura & Tak Sakaguchi, 2010)

Järki romukopassa ja hirvee meininki. Tahallinen huonous, täysabsurdius ja hyperaktiivinen meininki jaksavat viehättää tiettyyn pisteeseen asti, kunnes saturaatiopiste on saavutettu eikä kykene enää vastaanottamaan enempää. Jaksoin silti naurahdella ala-arvoiselle huumorille penismäisten ulokkeiden tehdessä työtään ja älyttömyyksien seuratessa toistaan. Liikaahan tässä yritetään olla övereintä / miikeintä shittiä ikinä, mutta voiko tätä myöskään vihata? Sopan kimpussa on ehkä ainakin yksi kokki liikaa, vaikka ei se kaikkea selitä. Pieni plussa vaatimattoman pistekeon päälle vilpittömästä yrityksestä ja lukuisista, keitokseen hyvin ja luontevasti ympätyistä genrenyökkäyksistä. Meni välipalana ja sisältää arvostettavaakin hulluutta.

Iguchi: Dead Sushi (2012) [DVD] *½

Hetken luulin mokanneeni, kun jätin teatterissa väliin. Iguchin sushi-elokuva naurattaa oikeasti ensimmäisen puolituntisen aikana. Käsityöefektejä, 70-luvun kung fu –elokuvista varastetut ääniefektit sekä varmasti ohjaajan elokuvien pöhköin perusidea. Valitettavasti veto loppuu siihen. Vitsi ei kestä 90-minuuttista elokuvaa, efektit vaihtuvat CGI-tehosteisiin eikä toiminnassa ole vetoa. Aika käy todella pitkäksi. Puoli pinnaa silti Takedasta, tamagosta ja tisseistä.

+

Iguchin hieman parempi uutuus Gothic Lolita Battle Bear etusivulla. Ei splatteria toki, kuten ei Dead Sushikaan, mutta sivuaa teemaa:

http://www.elitisti.net/arvostelu/2014/01/003181/gothic_lolita_battle_bear_2013_noboru_iguchi.html