Daylight - paniikki tunnelissa

Antti Tohka ( 7.10.2009 15:35)

Daylight. Tääkin on melkein viiden tähden leffa. Mitä hittoa Rob Cohenin kyvyille tän jälkeen oikein tapahtui.

Tohka se jaksaa aina yllättää käsittämättömillä arvioillaan... Bruce Lee Story taitaa olla Cohenin paras leffa.

Humphrey Bogart ( 7.10.2009 14:38)

Antti Tohka ( 7.10.2009 15:35)

Daylight. Tääkin on melkein viiden tähden leffa. Mitä hittoa Rob Cohenin kyvyille tän jälkeen oikein tapahtui.

Tohka se jaksaa aina yllättää käsittämättömillä arvioillaan... Bruce Lee Story taitaa olla Cohenin paras leffa.

No onneksi Hanskan leffamielipiteet kiinnostaa kansaa yhtä paljon kuin sen käytetyt talouspaperin palaset.

Antti Tohka ( 7.10.2009 16:36)

Humphrey Bogart ( 7.10.2009 14:38)

Antti Tohka ( 7.10.2009 15:35)

Daylight. Tääkin on melkein viiden tähden leffa. Mitä hittoa Rob Cohenin kyvyille tän jälkeen oikein tapahtui.

Tohka se jaksaa aina yllättää käsittämättömillä arvioillaan... Bruce Lee Story taitaa olla Cohenin paras leffa.

No onneksi Hanskan leffamielipiteet kiinnostaa kansaa yhtä paljon kuin sen käytetyt talouspaperin palaset.

Kerro nyt ihmeessä miten sä saat keskinkertaisesta katastrofileffasta viiden tähden kamaa.

Humphrey Bogart ( 7.10.2009 17:44)

Antti Tohka ( 7.10.2009 16:36)

Humphrey Bogart ( 7.10.2009 14:38)

Antti Tohka ( 7.10.2009 15:35)

Daylight. Tääkin on melkein viiden tähden leffa. Mitä hittoa Rob Cohenin kyvyille tän jälkeen oikein tapahtui.

Tohka se jaksaa aina yllättää käsittämättömillä arvioillaan... Bruce Lee Story taitaa olla Cohenin paras leffa.

No onneksi Hanskan leffamielipiteet kiinnostaa kansaa yhtä paljon kuin sen käytetyt talouspaperin palaset.

Kerro nyt ihmeessä miten sä saat keskinkertaisesta katastrofileffasta viiden tähden kamaa.

Katsoin itsekin Daylightin äskettäin ja sopivalla asenteella katsottuna se oli aivan mainiota tavaraa. Leffaan on kasattu hölmöjä katastrofikliseitä niin uutterasti, että ajoittain mentiin ihan Hei, me lennetään! ‑sfääreissä.

G.P.O. ( 8.10.2009 04:46)

Katsoin itsekin Daylightin äskettäin ja sopivalla asenteella katsottuna se oli aivan mainiota tavaraa. Leffaan on kasattu hölmöjä katastrofikliseitä niin uutterasti, että ajoittain mentiin ihan Hei, me lennetään! ‑sfääreissä.

Näin justiinsa. Ensinnäkin katastrofielokuvien tärkein elementti, eli efektit ovat helvetin hyviä. Henkilögalleria on mahtava kokoelma kliseitä ja traagiset käänteet tuovat kyyneleet silmiin. Syltty hoitaa roolinsa todella hyvin. Mielestäni ihan parhaita rooleja herralta. Leffahan on hyvin samanlainen kuin uudempi versio Poseidonista. Kun näitä kahta elokuvaa vertaa, Daylightin erinomaisuus korostuu (tosin tässä ei ole liikuttavaa arkkitehtihomoa). Musta Poseidonkin on ihan kelpo kamaa.

Antti Tohka ( 15.10.2009 09:34)

Leffahan on hyvin samanlainen kuin uudempi versio Poseidonista.

Jo Daylightin ensi-illan aikana 1996 monet huomauttivat siitä, että elokuva on täysi plagiaatti alkuperäisestä Poseidonista. Perusasetelma on samanlainen ja jotkut kohtaukset – mm. vanhan tädin kuolema, sankarin koominen loppukirous laivalle/tunnelille – ovat lähes identtisiä.



Daylight on ehkä jonkin verran parempi kuin uusi Poseidon, mutta oikeasti kaikki kolme elokuvaa ovat paskaa.

Antti Tohka ( 15.10.2009 09:34)

Musta Poseidonkin on ihan kelpo kamaa.

Jep, ja kuten sanoit, pitkälti samoista syistä kuin Daylight. Efektit ja kliseet osuvat niin nappiin, että eihän Poseidonistakaan voi olla nauttimatta. Ylösalaisin kääntynyt loistoristeilijä tarjoaa hienon ympäristön sekalaisen ja hivenen eripuraisen, mutta liikuttavasti yhtä köyttä vetävän sakin ahdingolle. Poseidon ei valitettavasti mene suurilla kohtaloilla herkuttelussaan ihan yhtä pitkälle kuin Daylight, mutta kelpo katastrofia silti. Ei tällaisia koskaan liikaa ole.



Toivottavasti Emmerichin tuleva 2012 menee samaan sarjaan.

Antti Tohka ( 15.10.2009 09:34)

Näin justiinsa. Ensinnäkin katastrofielokuvien tärkein elementti, eli efektit ovat helvetin hyviä. Henkilögalleria on mahtava kokoelma kliseitä ja traagiset käänteet tuovat kyyneleet silmiin. Syltty hoitaa roolinsa todella hyvin. Mielestäni ihan parhaita rooleja herralta. Leffahan on hyvin samanlainen kuin uudempi versio Poseidonista. Kun näitä kahta elokuvaa vertaa, Daylightin erinomaisuus korostuu (tosin tässä ei ole liikuttavaa arkkitehtihomoa). Musta Poseidonkin on ihan kelpo kamaa.

Lisäksi Daylightissa näkyy mielenkiintoinen jatkumo yhdistää katastrofielokuvaan Stallonen elokuvallista rooliminää. Taas kerran hahmon traagisuus on rakennettu samalla tavoin kuin (lähes) kaikissa miehen elokuvissa. Hahmon taakkana on jälleen kerran menneisyydessä tehty moka joka varjostaa tapahtumia. Mutta elokuvan aikana hahmosta kasvaa nöyrä sankari, jolle sallitaan hienovireinen lihaksilla bostailu. 90-luvun puolitoiminnat Demoliton Man, Cliffhanger ja Daylight kertovat siis saman hahmon saman tarinan hieman eri ympäristöissä. Stallonen loppuun asti jalostunut kärsimyskonsepti sopii yhtä hienosti katastrofielokuviin kuin muihinkin lajityyppeihin.

Ei Daylight ja uusi Poseidon ihan paskaa ole mutta ei myöskään sen kummempaa kuin kerran katsottavaa kolmen tähden höttöä. Jäävät todella kauas 70-luvun katastrofi-elokuvien laadusta. Näissä uusissa on just se vika, että hahmoista ei välitä pätkääkään, toisin oli ennen. Ihan sama vaikka kaikki heittäisivät lusikan nurkkaan.

Doomsday sen sijaan on ****, vaikka valitettavan sekavia toimintakohtaukset olivatkin.

Disco Studd ( 15.10.2009 09:51)

Antti Tohka ( 15.10.2009 09:34)

Leffahan on hyvin samanlainen kuin uudempi versio Poseidonista.

Jo Daylightin ensi-illan aikana 1996 monet huomauttivat siitä, että elokuva on täysi plagiaatti alkuperäisestä Poseidonista. Perusasetelma on samanlainen ja jotkut kohtaukset – mm. vanhan tädin kuolema, sankarin koominen loppukirous laivalle/tunnelille – ovat lähes identtisiä.



Daylight on ehkä jonkin verran parempi kuin uusi Poseidon, mutta oikeasti kaikki kolme elokuvaa ovat paskaa.

Sulle kelpaa vain joku Zitecen Gane!

Mut siis miten ihmeessä voit pokkana väittää elokuvia paskoiksi, kun ne eivät sitä millään mittarilla ole. Tai siis millään normaalimittarilla, ehkä Discolla on joku erikoismittari, jolla nollataan kaikki hyvät elementit elokuvista "koska niistä ei tarvitse välittää". Läpeensä höhlää kamaahan nämä katastrofielokuvat ovat aina olleet, jolloinka niitä ei voi arvioida samoin kriteerein kuin jotain taiteellisesti kunnianhimoisempia projekteja.



edit: ja mä en tajua, miten Hanska kehtaa nostalgisoida 70-luvun katastrofielokuvia. Kohta sä varmaan rupeat kehumaan 70-luvun pillukarvoitustilannettakin.



edit2: ja sitäpaitsi itkin varmasti ainakin viisi kertaa Daylightin aikana.

En mä mitään nostalgisoi, 70-luvulla vaan oli paremmat katastrofit. Mieti nyt miten paljon silloin käytettiin hahmojen alustuksiin aikaa ennen kuin mitään varsinaisesti rupesi tapahtumaan. Ja sitten vasta traagisuutta riittikin ja hahmojen kohtalot saivat itkemään. Vittu, joku uusi Poseidon kestää jotain 90 minuuttia, ei siinä ajassa saada millään hahmoihin syvyyttä eikä välitä kuka kuolee ja kuka ei. Efektit onkin parasta nykyleffoissa.

Humphrey Bogart ( 15.10.2009 10:33)

En mä mitään nostalgisoi, 70-luvulla vaan oli paremmat katastrofit. Mieti nyt miten paljon silloin käytettiin hahmojen alustuksiin aikaa ennen kuin mitään varsinaisesti rupesi tapahtumaan. Ja sitten vasta traagisuutta riittikin ja hahmojen kohtalot saivat itkemään. Vittu, joku uusi Poseidon kestää jotain 90 minuuttia, ei siinä ajassa saada millään hahmoihin syvyyttä eikä välitä kuka kuolee ja kuka ei. Efektit onkin parasta nykyleffoissa.

Siis toi nyt tarkoittaa vain sitä, että egoistiset sen ajan superstarat jauhavat saippuaoopperamaista paskaa ekat 45min. Lähinnä se vain vieraannuttaa hahmoista. Sen sijaan esim. Daylightista kuvataan Stallonen nöyrää ja kärsivää naamaa ja sitten pistetään hiemna huhua liikkeelle ja muutama vittumainen ex-työkaveri, niin hommmaan jää tiettyä mystisyyttä.



yritän tässä kerrata Daylightin keskeiset hahmot:



Liikenteenohjaaja tms., joka on rakastunut siihen valvomon mimmiin, mutta ei koskaan saanut tilaisuutta kertoa kunnolla tunteistaan. Itkettää.

Varatun äijän jättämäksi tullut kilarichiksi. Erinomaisen vauhko ja aito hahmo.

Vanhukset + koira. Näistähän sai parit makeat naurut. Varsinkin kun se koira lopulta olikin elossa! Kunnon sikailua!

Extreme-firman arrogantti ja itseriittoinen pomo. Mahtava hamo, oiva kohtalo.

Perheenisä + perhe. melko yksiuloitteisia, mutta silti mukavasti elokuvan kuluessa kasvavia hahmoja.

Nuorisorikolliset. no joo, nää jäivät hieman vaisuiksi.

Stallone. Supernerokas hahmo!



mitäs muita näitä olikaan? Helvetin hyvää kamaa eniwäy.

Antti Tohka ( 15.10.2009 10:54)

Siis toi nyt tarkoittaa vain sitä, että egoistiset sen ajan superstarat jauhavat saippuaoopperamaista paskaa ekat 45min.

Tästä tuli mieleen kyllä vähän aikaa sitten katsomani Airport (1970). Mm. Burt Lancaster ja Dean Martin jauhavat paskaa puolitoista tuntia, ja "katastroofi" on ohi puolessa tunnissa. Jatko-osat osuivatkin paremmin tuohon 45 minuutiin.

Antti Tohka ( 15.10.2009 10:16)

Mut siis miten ihmeessä voit pokkana väittää elokuvia paskoiksi,

Läpeensä höhlää kamaahan nämä katastrofielokuvat ovat aina olleet,

Jotenkin näin.



En siis väitä etteivätkö nämä leffat olisi viihdyttäviä, mutta silti paskoja. Viihdyttäviä paskoja.

Airport onkin tylsimmästä päästä, Lancaster taisi sanoa huonoimmaksi elokuvakseen. Eihän siinä mitään kunnon katastrofia tainnut edes olla, eikös ne lähinnä perkele vaan auraa sitä kenttää lumesta. **