Mel Gibsonin Jeesus TAPPAA

Yotsuya (9.3.2004 12:53)

Klassinen pointtihan on suunnilleen tämä:



Suppose I confront you, with a gun in one hand and a hammer in the

other. I point the gun at you, and I tell you sadly, "I have to shoot

you unless I bang myself on the head with this hammer. It's the

rule."



"Whose rule is this?" you ask as you edge toward the exit.



"It's my rule," I explain. "I made this rule all by myself. But don't

worry; I'm not going to shoot you, because I love you."



And then I bang myself on the head, really hard, with the hammer.



You start to run away, but I tackle you. "Look at me!" I yell. "I'm

bleeding! My skull is cracked!! Look at the suffering I've put myself

through for your sake!!! You really owe me now. You'll be an

ungrateful wretch unless you start doing exactly what I say."



...



praxeology.net/unblog02-04.htm#25

Taas näitä agnostisia liturgioita, phui! Repent!

Nyt sitten napsahti K18-ikäraja. Maahantuoja valittaa.

Valitusta kannattaisi tehostaa seuraavasti:

Passion of Christ

‑Sallikaa lasten tulla tyköni-

Kävin tapaamassa jeesusta juuri sopivasti pääsiäisen alla, kiirastorstaina ennen hevimiesten tavastian helvistelyä.

Oli kyllä uskomaton jeesus. Gibsonin näkemys nousi omalla jeesuslistallani sinne parhaitten joukkoon, luultavasti vain Brianin elämä voi päihittää tämän jessen. Vitun pakanat, te jotka ette ole käyneet katsomassa, joudutte helvettiin. Tinkimätön elokuva, ja niin paljon parempi kuin mikään mihin Gibson on aikaisemmin tunkenut kohmeat mainstreamnäppinsä. Joo joo asfalttisoturi tukehtukoon bensaan.



Todella ihmetytti miten tällaista hurmeista sekoilua pystytään tekemään tämän päivän hollywoodissa, yhden maailman tylsimmän näyttelijän toimesta. Yhtälö joka ei mätsää sitten millään. Jos tämä olisi tehty 70-luvulla ja ohjaajana olisi ollut vaikka PPP, niin sitten... mutta on lähes Ihme että vuonna 2004 saa kankaan täydeltä näin kuvottavaa historiallista pieksemistä parin tunnin ajan... jatko-osa on pakko saada, hallelujah! it takes two to tango.

Eihän sillä ole mitään tekemistä Hollywoodin tuotantosysteemien kanssa. Gibson maksoi viulut ja sille naurettiin (kuin aikanaan Cameronille Titanicin budjetin noustessa ja noustessa), kunnes sitten ennakkomyynnin myötä selvisi että tästähän tulee hitti.

Jep, olihan se mainio, olisi tosin voinut olla vieläkin parempi, esim. suurin osa takaumista tuntui väkinäiseltä löysäilyltä. Ristiinnaulitsemiskohta oli kyllä definitiivinen, sitä EI PYSTY tekemään enää paremmin.

Itse kävin katsomassa Passionin ensimmäisenä pääsiäispäivänä ja olin hieman pettynyt happeningin vähäiseen sosiaalipornopitoisuuteen, suuntaan tai toiseen liikuttuneita ihmisiä ei juurikaan paikalla näkynyt vaan keski-ikäiset pariskunnat ja pissikset katselivat leffaa ilman suurempia reaktioita. Eräs tuttu taas näki elokuvan ihan tavallisessa arkinäytöksessä jossa elokuvan kliimaksin koittaessa kolme hörhöä ponkaisivat seisomaan huutaen hallelujaa.

Minäkin näin tavallisessa arkinäytöksessä, jossa ainakin kaksi tyyppiä itki ääneen koko jälkipuoliskon ajan. Hyvä prosentti kun paikalla ei ollut kuin jotain parikymmentä katsojaa. Lisäksi joku yli-innokas alkoi taputtaa lujaa kun tuli viimeinen häivytys ristiinnaulitsemispaikalta, luullen että tarina loppui siihen. Lopetti sitten varovaisesti kun huomasi että tarina vielä jatkui.

Red Right Hand (16.4.2004 11:27)

Todella ihmetytti miten tällaista hurmeista sekoilua pystytään tekemään tämän päivän hollywoodissa

Kyllahan raaka vakivalta on maistream-leffoissakin ok, kunhan se tapahtuu vuonna kypara ja miekka. Sensoritkin tuntuvat suhtauvan suopeammin kaiken maailman ritari-goreen. Ja Jeesus on pyha jatka, sen graafiseen raakkaamisen dumaaminen liian vakivaltaisena on suorastaan jumalanpilkkaa.

Joo vähän sekavasti pistin, en meinannut että se ihan suoraan on hollywoodissa tehty – kai se on varmaan kuvattukkin jossain cinecitassa tai jotain... en jaksa tsekata, mutta Gibsonin nimi vaan väkisinkin yhdistää sen hollywoodiin, tulee rahoitus sitten vaikka avaruudesta – tai taivaasta, kuten epäilen.

Ja plissken: en ole kyllä näin räävitöntä väkivaltaa nähnyt aikoihin missään elokuvassa, en sen paremmin mainstreamproduktioissa kuin muissakaan. Sinänsä on varmasti totta että tämmönen elokuva ei pääsisi edes videolevitykseen jollei se kertoisi jeesuksesta. Hmmm. entäs jos JC:n sijasta leffa kertoisikin samalla tyylillä brasilialaisesta katulapsesta, jonka ryhmä deathsquadpoliiseja kidnappaa kidutettavaksi... sellaisen leffan ohjaaja luultavasti hirtettäisiin lyhtypylvääseen!



Minkälainenkohan directorscutti tästä aikanaan tehdään, lisätään väkivaltaa?

Spoilailee:

Jeah, tuli tämäkin käytyä katsomassa ja kohtuullisen vaikuttava tapaushan tämä oli, ehkä paikoitellen turhankin mahtipontinen kaikkinen hidastuksineen. Kerrankin yleisö salissa oli koko elokuvan ajan hiljaa, ei kuulunut turhia pulinoita. Itse asiassa taisin minä olla suurin häiriköijä, kun oli hiukan köhää. Brutaalia menoa oli paikoitellen, mutta kuten aina, kaikki se häly väkivallasta tuntui taas aika yliammutulta. Ruoskimiskohtaus sai kyllä kivun tuntumaan itselläkin, kun ruoskan päät tarttuivat ihoon ja siitä sitten vaan repäistiin irti. Tarinahan oli tuttu eli ei siitä sen enempää. Aika jouhevasti kaksituntinen meni, piti hyvin elokuva otteessaan. Tosin kieltämättä se kävely ristikummulle tuntui katsojallekin välillä pitkältä ja tuskaisalta. Jeesus kaatuu hidastetusti, Jeesus nousee hidastetusti, Jeesus kaatuu, Jeesus nousee. Eihän se varmaan helppoa ole kantaa painavaa ristiä verissään, mutta olisi tuota voinut hiukan tiivistää. Ristiinaulitseminen kieltämättä oli aika vaikuttavasti ja kivuliaan näköisesti toteutettu. Tästä on kaikkien hihhuleiden taholta saanut lukea ja kuulla, että on ahdistavaa ja pelkkää kärsimystä, mutta minun mielestäni loppu, siis se ylösnousemus, oli tyylikkäästi toteutettu ja siitä tuli sellainen vapauttava olo eli kaikki siis päättyy hyvin. Ei turhia tunteiluja siihen ylösnousemukseen oltu sisällytetty vaan se oli lyhyt ja ytimekäs. Hyvä hyvä. Voisi sanoa, että tämä ja Pasolinin Matteuksen evankeliumi ovat ne, jotka kertovat kaiken olennaisen Jeesuksesta. Jeesus-elokuvat siis loppukoon tähän!

Red Right Hand (16.4.2004 19:09)

Hmmm. entäs jos JC:n sijasta leffa kertoisikin samalla tyylillä brasilialaisesta katulapsesta, jonka ryhmä deathsquadpoliiseja kidnappaa kidutettavaksi... sellaisen leffan ohjaaja luultavasti hirtettäisiin lyhtypylvääseen!

Keskusteltiin juuri lauantaina tästä asiasta vitutuspäissämme kavereiden kanssa. Miten läntinen maailma saadaan joukkohurmokseen yhdellä verisellä kidutuselokuvalla, mikä kertoo varmaan jotakin hihhuleiden mieltymyksistä ja taipumuksista. Ja jossain radion ajankohtaisohjelmassa teologian opiskelijat hehkuttavat kilpaa sitä, miten tässä nyt kuvataan kidutusta ja tuskaa sellaisena kun se on.



Tälläkin hetkellä jossakin päin kolmatta maailmaa kidutetaan ihmisiä, ei 12 tuntia vaan 12 kuukautta putkeen, ilman mitään toivoa ylösnousemuksesta. Paskaako nämä kermaperseteologit välittävät nykypäivän kärsimyksistä, kun yhden partajeesuksen kärsimys pari tuhatta vuotta sitten menee kaiken ohi. Hyvää tahtoa tämä elokuva ei missään tapauksessa levitä.

Kun kerta jeesuksen kidutus tekee elokuvasta hyväksyttävän niin milloinkohan saataisiin teattereihin kunnon natsisploitaatiota, 'näin ne juutalaisetkin ihan oikeesti kärsi, kattokaa hei'.

Passion on tosin hieman ylimainostettu, ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin jesseä ei piesty ollenkaan.



South Parkin uusin jakso The Passion Of Jew käsittelee aihetta varsin hauskasti.

Disco Studd (18.4.2004 22:33)

Miten läntinen maailma saadaan joukkohurmokseen yhdellä verisellä kidutuselokuvalla, mikä kertoo varmaan jotakin hihhuleiden mieltymyksistä ja taipumuksista.

Niinpä niin. Olikos se hesarista vai mistä luin että joku jenkkiarvostelija perusteli murskakritiikkiään tähän tyyliin; "elokuvan kohderyhmänä ovat ilmeisesti sadomasokistiset homomiehet, jotka haluavat katsella kuinka hyvävartaloista vähäpukeista miestä ruoskitaan ja hakataan, enkä minä kuulu siihen ryhmään."

Dark Horizons:

"The Passion of the Ark: "In one of the more expensive spec sales in years, two unproduced scribes have sold their fantastical spec "The Passion of the Ark" to Sony's Columbia Pictures for $1.5 million against $2.5 million. Scribes Bobby Florsheim and Josh Stolberg's modern-day tale of an unmarried man approached by God to build an ark to save the world from a second flood whetted the interest of all major studios...""

"It's shameless commercial opportunism on our part – we're definitely trying to cash in on Mel's enormous success."