Mel Gibsonin Jeesus TAPPAA

http://www.foxnews.com/story/0,2933,112560,00.html

Ja on näköjään aika tappava lipunmyynneissäkin:

Gibsonin Jeesus-elokuvasta tuli kassamagneetti

Julkaistu 10:40



LOS ANGELES. Mel Gibsonin ohjaama The Passion of the Christ ‑elokuva nousi viikonloppuna Yhdysvaltain lipunmyyntitilastojen kärkeen.

Lippuja elokuvaan oli myyty 76,2 miljoonan dollarin eli noin 61,2 miljoonan euron arvosta, viranomaiset kertoivat sunnuntaina.



Kohua herättänyt elokuva kertoo Jeesuksen 12 viimeisestä tunnista. Elokuvan ensi ilta oli viime keskiviikkona.

Ennakkonäytösten myynnit mukaan lukien elokuvan lipputulot ylittävät jo 117,5 miljoonaa dollaria (94,4 miljoonaa euroa), mikä nostaa sen kaikkien aikojen myyntituloissa kakkoseksi.

Edellä on ainoastaan viime vuoden kassamenestys The Lord of the Rings ‑trilogian päätösosa Kuninkaan paluu, jonka lipputulot ovat 124,1 miljoonaa dollaria, 99,7 miljoonaa euroa. Jos vertaillaan kummankin elokuvan avausviikonlopun (perjantaista sunnuntaihin) lipputuloja, Jeesus-elokuva lyö Kuninkaan paluun selvästi.



http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/art...i/1076152074738



Eipä olisi ihan heti uskonut.

Onpahan leffa saanut ainakin paljon ilmaista mainosta....

Capalertissa tykätään.

Ihan hyvin arameian/hepreankieliseltä elokuvalta.

Elokuvan Suomen ensi-ilta on sitten

pääsiäisenä, jotta jokainen nyt varmasti tajuaa mikä vitun via crusis meitä odottaa kolmen viikon kuluttua.

Auto suojaa salamalta.

The Observerin Mark Kermode saa kohu-Jeesuksen kuulostamaan päräyttävältä:

"Ultimately, for all the theological bluster and intense inter-faith arguments which it has provoked, The Passion seems to me a quintessential horror film, a visceral cinematic assault which is no more or less 'Christian' than Ken Russell's The Devils or Abel Ferrara's Bad Lieutenant. All are examples of extreme movie-making from flamboyant film-makers who are passionately obsessed with the mysteries of Catholicism. But all are also rooted in the saleable aesthetic of the carnival sideshow; promising the audience an eye-opening spectacle of grotesque proportions."



"At the West End screening of The Passion which I attended last week, an early scene of Jesus stamping upon a snake in a ghostly Garden of Gethsemane prompted one viewer to let out a shriek of anticipatory terror – an unusual reaction for an allegedly 'religious' movie, perhaps, but entirely understandable within the blood-curdling Night of the Living Dead ambience of this ominously moonlit opening."



"In the end, Gibson has created an exploitation movie par excellence, fittingly shot in Italy whose national cinema has produced both Pasolini's The Gospel According to Saint Matthew and Ruggero Deodato's Cannibal Holocaust, those twin visions of heaven and hell between which The Passion of the Christ ultimately falls."



http://film.guardian.co.uk/News_Story/Crit...1158620,00.html



Roger Ebert ytimekkäämmin:

"The movie is 126 minutes long, and I would guess that at least 100 of those minutes, maybe more, are concerned specifically and graphically with the details of the torture and death of Jesus. This is the most violent film I have ever seen."



Salon.comin Stephanie Zacharek:

"There have been faint rumblings over the past few months that with "The Passion of the Christ," Mel Gibson may have changed the face of cinema forever. I think he has: He's made the first true Jesusploitation flick, a picture that, despite its self-righteous air of grave religiosity, is barely spiritual at all. Instead, it's the most macho movie about Jesus ever made, one that catalogs his physical suffering in a businesslike visual database of flayed flesh and spurting blood. If we turn away from "The Passion of the Christ" -- in other words, if we fail to give in to Gibson's bullying tactics, which are more like a peculiar form of martial arts than a style of filmmaking -- we will have failed the spiritual test."

Näyttäähän tuo ainakin

trailerin perusteella siltä, että tekoveren kanssa läträtään ihan voimallisesti.

hauska ajatus tosiaan, että kun koko tämä kaksinaismoralistinen ja tekopyhä kohu unohtuu niin jäljelle jää ihan tavallinen eksploitaatiopätkä. tai no, elitistien sanakirjaan on ehkä syytä lisätä tuo termi jeesusploitaatio

Jesusploitation

Tässäpä uusi termi käyttöön. GodTV muisti myös tätä elokuvaa uutislähetyksessään pari iltaa sitten ja kehui elokuvan taivaisiin (aika kirjaimellisesti). Mielenkiintoista siinä mielessä, että vielä joitain iltoja ennen ensi-iltaa elokuvaa haukuttiin oikein urakalla kaikesta mahdollisesta. Täytynee sitten mennä katsomaan.

Hirveetä tulosta tekee edelleen. Gibson on tosiaan saanut Amerikan uskonnolliset piirit liikkeelle, ja niitähän riittää. Tulee olemaan kiinnostava nähdä.

Olihan aika kaamea elokuva. Ikävää katsella miten ilmiselvästi kilttiä ihmistä pahoinpidellään ja kidutetaan kaksi tuntia, eli jeesusploitaationa elokuva ainakin saavutti itselleen asettamansa tavoitteet. Graafista, erittäin graafista. Kieltämättä omaperäinen veto Gibsonilta tehdä Jeesuksesta enemmänkin verinen lihaklöntti kuin yleviä opetuksia suoltava satusetä. Maalaustaiteen puolella tämmöistä on kai nähtykin mutta ei oikeastaan elokuvassa. Saa nähdä miten luterilaisessa Suomessa suhtaudutaan tällaiseen katoliseen meininkiin, jossa kristinuskolta riisutaan pois kaikki sen älyllinen pintasilaus ja palautetaan se brutaaleille juurilleen mysteeriuskonnoksi. Teknisesti ihan hyvä leffa, varsinkin alun Getsemane-kohtaus oli hieno. James Caviazel Jeesuksena aivan kelvollinen, muut eivät jääneet oikein mieleen. Kannattaako siis käydä katsomassa jos ei aihe sinänsä liikuta vähääkään? Se vähän riippuu...

Evil Lips Robber (8.3.2004 22:55)

Olihan aika kaamea elokuva. Ikävää katsella miten ilmiselvästi kilttiä ihmistä pahoinpidellään ja kidutetaan kaksi tuntia, eli jeesusploitaationa elokuva ainakin saavutti itselleen asettamansa tavoitteet. Graafista, erittäin graafista. Kieltämättä omaperäinen veto Gibsonilta tehdä Jeesuksesta enemmänkin verinen lihaklöntti kuin yleviä opetuksia suoltava satusetä.

Klassinen pointtihan on suunnilleen tämä:



Suppose I confront you, with a gun in one hand and a hammer in the

other. I point the gun at you, and I tell you sadly, "I have to shoot

you unless I bang myself on the head with this hammer. It's the

rule."



"Whose rule is this?" you ask as you edge toward the exit.



"It's my rule," I explain. "I made this rule all by myself. But don't

worry; I'm not going to shoot you, because I love you."



And then I bang myself on the head, really hard, with the hammer.



You start to run away, but I tackle you. "Look at me!" I yell. "I'm

bleeding! My skull is cracked!! Look at the suffering I've put myself

through for your sake!!! You really owe me now. You'll be an

ungrateful wretch unless you start doing exactly what I say."



...



praxeology.net/unblog02-04.htm#25

Ohessa lainaus tuolta filmshooting.comin amatöörielokuvaajien foorumilta:

Mel Gibson should make a book on filmmaking...



"How to take a 20 minute sequence and stretch it to two hours without actually telling a story for $25 million or less."



Excerpts:

in chapter 3: "Slow motion is your friend. Filming every third shot or so at 54 fps or higher can certainly add length to your film. It will also make your film appear arty, and therefore meaningful. On shots that aren't strictly slow motion, try ramping the speed. You can start out slow-mo and quickly ramp to normal speed. Then folks may not notice the length buffering so much. It will also add a bit of an MTV hipness to your film."



in chapter 9: "Have your lead character fall down. A lot. For added effectiveness, try having your lead character fall down in slow motion (see chapter 3)"



in chapter 14: "Don't worry if this is a historical or biblical film you're making. Feel free to make stuff up, particularly if you need to keep up the appearance that there's actually anything going on in your film. Create secondary characters. Hire a hot chick to play the role, but try adding spice by shaving her eyebrows. The audience will be spending their time contemplating the shaved eyebrows, and won't be likely to notice that this character has ABSOLUTLEY NOTHING to do with the plot (if any) of your film."