8.10.2009 10:45
Tähän voisi listailla vanhoja suomikasetteja, jotka ansaitsevat kalkkunastatuksen. Maailmallahan näitä on julkaistu varmasti paljonkin, mutta niitä voisi käsitellä kuitenkin toisessa aiheessa. Oma suosikkini on tähän asti ollut Lassenkin jo täällä arvostelema Katujen kuningas:
Fix BlogPari päivää sitten leffa sai kuitenkin kovan haastajan tästä leffasta: The Stabilizer – Kostaja
Ja pelinavauksena siis jotakin tästä leffasta:
Vaikka kyseessä onkin jo FI-kauden nauha, oli väkivallan määrä kiitettävissä lukemissa. Ehkäpä sensoritkin olivat ymmärtäneet elokuvan tahatoman komiikan ja päästäneet sen vähemmällä. Tähän asti leffa oli tullut kierrettyä kaukaa typerän latteiden kansien takia, ja niin meinasi käydä tälläkin kertaa, kunnes muistelin hämärästi kyseessä olleen joku filippiini- tai indonesialaishalpis ja korjasin talteen. IMDB:stä ( http://akas.imdb.com/title/tt0314722/ ) leffasta lukiessani alkoi leffa kuitenkin jo lupailemaan niin paljon, että oli pakko oikein istahtaa alas ja katsoa mokoma alta pois. Täytyy sanoa, ettei olekaan tullut aikoihin nautittua elokuvasta yhtä paljon, kuin tälllä kertaa. Elokuva lunasti odotuksensa moninkertaisesti takaisin ja löysi paikkansa kavereiden kanssa järjestettäviin ryyppyiltojen leffamaratoneihin.
Pääosanesittäjänä on 80-luvun tukkahevibändistä karannut pikkubodari rasvaisine kiharoineen, joka on saanut tehtäväkseen selvittää kultainen kolmio-nimisen heroiiniringin toiminnan Indonesiassa. Varsinaisena syynä hänellä kuitenkin on napata ryhmän aivoiksi epäilemänsä arkkivihollisensa Greg Rainmaker. Sankarimme Peter Goldson on nimittäin joutunut jo aiemmin tekemisiin Rainmakerin kanssa ja haavoittanut tätä jalkaan. Klenkkaava Rainmaker on kostanut raiskaamalla Peterin vaimon ja nyt Peter aikoo kostaa tämän. Sitä tietää saavansa todistaa jotakin erinomaista, kun jo sankarin saapumisesta lentokentälle saadaan irti niin paljon. Peter tapaa vanhan poliisikaverinsa, jonka kanssa he ovat aiemmin ratkoneet rikoksia yhdessä mm. Hawaijilla ja Balilla. Molemmilla on lisäksi viehättävät naispoliisit pareinaan. Lentokentältä autoon hypätessään Peterin kaveri toteaa parilleen: "Aja sinä, luulen, että meitä seurataan". Tämän jälkeen ajellaan rauhallisesti ilman kiirettä kauniissa maalaisidyllissä, kunnen jossakin vaiheessa matkaa todetaan: "Onko kukaan muu huomannut, että meitä seurataan". Tämän jälkeen alkaakin sitten perinteinen ajojahti, mutta tällaisia aivottomuuksia seuraa pisin elokuvaa konesarjatulen lailla ja suvantohetkiä ei juurikaan tule. Voiko tästä olla kuin nauttimatta. Tappeluissa on käytetty mielikuvitusta riittämiin. Prätkäkin on yllättävän monessa tilanteessa hyvin kätevä väline oikeissa käsissä ja ahtaissa sisätiloissa, seinien läpi tullaan milloin milläkin vehkeellä, roiston tunnistaa ulkonäöstä kilometrin päähän, omana suosikkinani Mr T-lookalike. Rainmaker käyttää klenkkauksestaan huolimatta raskaita rautapiikkikenkiä, joista huonotuuriset saavat maistaa osansa, roistojen piilopaikkana toimiva luola on naamioitu niin hyvin, että todennäköisesti pikkulapsikin eksyisi sinne sisään, dialogi on peräisin jostain ajalta ennen lukutaidon ja kirjallisuuden keksimistä, ylinäytteleminen on selviö ja näyttelijänlahjat ovat kaikkineen yhteensä yhtä hyvät kuin vaikkapa Jukka-Pekka Palolla yksistään.
Täydellistä viihdettä *****
