Tällainen leffa tulisi tänään. Täytyy muistaa katsoa jo pelkästään tuon elokuvan taustan takia.







[color="blue"]Kino Klassikko: Kuin leivoset langalla



Jiri Menzelin parhaisiin ohjaustöihin kuuluva Kuin leivoset langalla (Skrivánci na niti, Tshekkoslovakia 1969/1990 90') valmistui vuonna 1969, mutta elokuva pidettiin piilossa ihmisiltä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tshekkoslovakian 1960-luvun vapaammat tuulet, jotka olivat mahdollistaneet tämän elokuvan tekemisen, olivat päättyneet sen valmistuessa, eikä uusi hallinto sallinut elokuvan esittämistä. Vasta kommunistihallinnon kaaduttua Kuin leivoset langalla sai ensi-iltansa ja palkittiin Berliinin elokuvafestivaalien Hopeisella Karhulla.



Tarkoin vartioitujen junien tavoin Kuin leivoset langalla perustuu Bohumil Hrabalin tekstiin. Menzelin ja Hrabalin yhdistelmä tuottaa jälleen kerran hämmästyttävän elokuvan, joka sykkii elämäniloa, rakkautta ja arkielämän kauneutta, samalla kun se maalaa koskettavan ja surumielisen kuvan sortohallinnon rusentamista ihmiskohtaloista.



Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun alkupuolelle Kladnon terästehtaille. Kommunistinen järjestelmä yrittää sulattaa entisen porvariluokan työläisiin yksinkertaisin menetelmin: akateemikkojen ja porvarien omaisuus takavarikoidaan valtiolle ja itse ihmiset lähetetään tekemään ruumiillista työtä.



Elokuvan keskushahmoina on kirjava miesjoukko näitä luokkavihollisia filosofian professorista parturiin, maitokauppiaasta lakimieheen ja muusikosta kokkiin. Heidät komennetaan töihin terästehtaan romupihalle, erittelemään romuja, jotka voidaan sulattaa uudelleen teräkseksi. Joukon jäsenistä vain yksi on tullut vapaaehtoisena, muut pakosta.



Lähistölle on sijoitettu myös joukko naisia, jotka on otettu kiinni maan rajoilla heidän yrittäessään paeta länteen. Jopa näissä oloissa, aidoista ja vartijoista huolimatta, romanssit alkavat pian kukkia naisten ja miesvankien ja jopa heidän vartijoidensa välillä.



Kuvatessaan näiden pakkotyöläisten elämää Menzel ja Hrabal saavuttavat jälleen kerran tuon ihmeellisen näkemyksensä arkisen elämän kauneudesta ja runollisuudesta. Mutta tässä elokuvassa tuossa lyyrisyydessä on mitä kitkerin sivumaku, koska tekijöille ominaiset absurdit, jopa surrealistiset heitot löytävät tällä kertaa kaikupohjansa sortoyhteiskunnan todellisuudesta – sen tekopyhyydestä ja julmuudesta.



Itse romupiha näkyy helposti sarkastisena vertauskuvana Itä-Euroopan maiden sosialistisesta kokeilusta. Entisistä luokkavihollisista koulutetaan työläisiä ja vanhan maailman romuista rakennetaan uutta teräksistä yhteiskuntaa. Mutta tuo teräs on heikkotasoista, ihmisiä tuomitaan pelkän ammatin tai perhetaustan vuoksi, salainen poliisi on alati vaanimassa ja valvomassa, ja mikä tahansa kysymys tai lause saattaa johtaa ihmisen katoamiseen. Mutta näissäkin oloissa ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä ja menzeliläiseen tapaan yrittävät ottaa elämästä sen ilon minkä pystyvät.



Ei ole lainkaan yllättävää, että maan kommunistinen hallinto kielsi elokuvan esittämisen, suurempi yllätys sen sijaan on että elokuva ylipäänsä voitiin tehdä. Rooleihin Menzel valitsi useita näyttelijöitä, jotka olivat kokeneet samanlaisia vaiheita kuin heidän roolihahmonsa. Pavelin äitiä esittävä Jirina Stepnickova vangittiin vuonna 1951 hänen yrittäessä paeta länteen. Sotavuosien aikainen filmitähti Vera Ferbasová joutui elokuvan kaltaiselle leirille syytettynä yhteistyöstä saksalaisten kanssa.



Elokuvan kieltopäätöksen ja monia ohjaajia kohdanneiden vaikeuksien perusteella voi pohtia, oliko sitten sattumaa, että monet elokuvan näyttelijöistä eivät vuoden 1969 jälkeen tehneet juuri lainkaan elokuvarooleja ennen 1980-lukua. Menzel itse ei saanut tehdä yhtään elokuvaa viiteen vuoteen ja hänen seuraava filminsä oli propagandamainen katumustyö. Elokuvantekijänä Menzel on aina ollut humanisti eikä poliitikko, mutta tällä kertaa hänen humanisminsa oli liian suurta välttyäkseen poliitikkojen huomiolta.



Ohjaus: Jiri Menzel



1.9.2003 YLE Teema / Vesa Nykänen / Essi Pylvänäinen



www.yle.fi/teema