Anger Management

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.

Viisi minsaa katselin minkä jälkeen olisi ollut henkilökohtaisesti tarpeen vihanhallinta-terapia. Hävetti Nicholsonin puolesta.

KCrimso ( 9.6.2009 14:31)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.

Viisi minsaa katselin minkä jälkeen olisi ollut henkilökohtaisesti tarpeen vihanhallinta-terapia. Hävetti Nicholsonin puolesta.

Toi on kieltämättä aika vaikea komedia, eli ei siinä mielessä kaikkien makuun.

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:38)

KCrimso ( 9.6.2009 14:31)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.

Viisi minsaa katselin minkä jälkeen olisi ollut henkilökohtaisesti tarpeen vihanhallinta-terapia. Hävetti Nicholsonin puolesta.

Toi on kieltämättä aika vaikea komedia, eli ei siinä mielessä kaikkien makuun.

Ilmeisesti sama pätee Juomahemmoon, Weddin singeriin jne. ?

Lazer ( 9.6.2009 14:41)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:38)

KCrimso ( 9.6.2009 14:31)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.

Viisi minsaa katselin minkä jälkeen olisi ollut henkilökohtaisesti tarpeen vihanhallinta-terapia. Hävetti Nicholsonin puolesta.

Toi on kieltämättä aika vaikea komedia, eli ei siinä mielessä kaikkien makuun.

Ilmeisesti sama pätee Juomahemmoon, Weddin singeriin jne. ?

Wedding singerhän on aika "perinteinen" romcom. (Lainausmerkeissä siksi että eihän sandlerin komediat ole lähtökohtaisesti perinteisiä siinä mielessä että tapa näytellä poikkeaa melkoisesti Stillereistä, Carreysta ja muista ykkösrivin näistä ns. helpommista koomikoista.)



Mutta jooh, myös Juomahemmo on suhteellisen vaikea komedia sillä tavara on rivien välissä eikä sitä läväytetä pinnallisten onelinereiden, naaman vääntelyn jne. muodossa suoraan popcornia nauttivan katsojan tajuntaan. Täytyy myös muistaa että Juomahemmohan on kuitenkin enemmän draamakomedia kuin puhdas komedia jos esim. Anger Managementiin verrataan.

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:38)

KCrimso ( 9.6.2009 14:31)

Red Right Hand ( 9.6.2009 14:20)

Anger Management

2000-luvun aliarvostetuimpia komedioita. Pelkää kultaa alusta loppuun. Nicholsonilta 2000-luvun yksi parhaimmista duuneista ja Sandlerin ehkä jopa paras elokuva. Kilpailu on kyllä kovaa 50 First Datesin ja Wedding Singerin kanssa.

Viisi minsaa katselin minkä jälkeen olisi ollut henkilökohtaisesti tarpeen vihanhallinta-terapia. Hävetti Nicholsonin puolesta.

Toi on kieltämättä aika vaikea komedia, eli ei siinä mielessä kaikkien makuun.

Joo, se Sandlerin ja John C. Reillyn yhteenotto munkkiluostarin pihalla vaikutti kyllä tosi vaikeelta ja moniulotteiselta komedialta.

KCrimso ( 9.6.2009 15:23)

Joo, se Sandlerin ja John C. Reillyn yhteenotto munkkiluostarin pihalla vaikutti kyllä tosi vaikeelta ja moniulotteiselta komedialta.

Hahaa, katsoit enemmän kuin "viisi minsaa" kun tuo tapahtuu vasta puolen välin jälkeen. Kiinni jäit!

Red Right Hand ( 9.6.2009 15:40)

KCrimso ( 9.6.2009 15:23)

Joo, se Sandlerin ja John C. Reillyn yhteenotto munkkiluostarin pihalla vaikutti kyllä tosi vaikeelta ja moniulotteiselta komedialta.

Hahaa, katsoit enemmän kuin "viisi minsaa" kun tuo tapahtuu vasta puolen välin jälkeen. Kiinni jäit!

Niin siis mä katsoin keskeltä (tai missä kohtaa se nyt olikaan) leffaa vain tuon kohtauksen. Ei ole tarkoitus tosiaan dumata koko leffaa nähtyäni vain yhden kohtauksen, mutta ainakin toi kohtaus oli han vitun surkea.

KCrimso ( 9.6.2009 15:58)

Ei ole tarkoitus tosiaan dumata koko leffaa nähtyäni vain yhden kohtauksen

Ja kuitenkin teit niin.



AM on nimenomaan juoneen nojaava komedia, ei itsenäisesti toimivien erillisten pölkyllä päähän ‑sketsien sarja tai nasevaan läpänheittoon perustuva elokuva. Mainittu kohtaus tuskin on elokuvan keskeisimpiä tai parhaimpia, mutta ei siitäkään kyllä paljoa voi snaijata ellei ole katsonut elokuvaa sitä ennen. Oleellista AM:ssa on sen monitahoinen ironinen rakenne jonka todelliset uhrit, toisinsanoen siis katsoja ja päähenkilö, paljastuvat vasta lopussa. Tästä syystä elokuvan uusintakatselut ovat maittavampia kuin eka tsekkaus, kun katsoja tietää jo mitä, ja erityisesti miksi, tapahtuu ja tarinaa voi seurata kuin klassista kreikkalaista draamaa konsanaan, kakkitietävänä ironisena tarkkailijana. Erityisesti Nicholsonin hahmo kreiseine tempauksineen ja terapioineen syventyy oleellisesti uusintakatselussa.

Red Right Hand ( 9.6.2009 19:51)

KCrimso ( 9.6.2009 15:58)

Ei ole tarkoitus tosiaan dumata koko leffaa nähtyäni vain yhden kohtauksen

Ja kuitenkin teit niin.

Siis haloo? Kertoisitko missä vaiheessa tein niin?

Red Right Hand ( 9.6.2009 19:51)

AM on nimenomaan juoneen nojaava komedia, ei itsenäisesti toimivien erillisten pölkyllä päähän ‑sketsien sarja tai nasevaan läpänheittoon perustuva elokuva. Mainittu kohtaus tuskin on elokuvan keskeisimpiä tai parhaimpia, mutta ei siitäkään kyllä paljoa voi snaijata ellei ole katsonut elokuvaa sitä ennen. Oleellista AM:ssa on sen monitahoinen ironinen rakenne jonka todelliset uhrit, toisinsanoen siis katsoja ja päähenkilö, paljastuvat vasta lopussa. Tästä syystä elokuvan uusintakatselut ovat maittavampia kuin eka tsekkaus, kun katsoja tietää jo mitä, ja erityisesti miksi, tapahtuu ja tarinaa voi seurata kuin klassista kreikkalaista draamaa konsanaan, kakkitietävänä ironisena tarkkailijana. Erityisesti Nicholsonin hahmo kreiseine tempauksineen ja terapioineen syventyy oleellisesti uusintakatselussa.

AM pelaa muiden ahdistuskomedioiden tavoin katsojan samastumiskyvyllä, mutta vika on juuri siinä, että myötäkärsimistä ei juurikaan kyetä lievittämään toimivalla huumorilla. Sekaan heitetään lähinnä Nicholsonin sekoilua ja juuri mainitsemasi kaltaisia irtosketsejä, joista munkkitappelu jälkipuinteineen viedään pisimmälle, ja niillä ei päästä lähellekään esimerkiksi Curb Your Enthusiasmin tai alkuperäisen The Out of Townersin säälinsekaisia naurupommeja.



Juonessa sinänsä on kärkevää potentiaalia sivaltaa amerikkalaista elämänhallintagurujen palvontaa ja terapiahysteriaa, mutta monella tasolla järkyttävä loppu vie pohjan satiirilta ja yrittää tarjota melko helposti arvattavaa oikeutusta sitä edeltäneen puolentoista tunnin henkiselle rääkkäämiselle. Kömpelön iskunvaimennuksen takia joten kuten finaaliin asti toimineesta tarinasta jäi äitelä jälkimaku.

Red Right Hand ( 9.6.2009 19:51)

KCrimso ( 9.6.2009 15:58)

Ei ole tarkoitus tosiaan dumata koko leffaa nähtyäni vain yhden kohtauksen

Ja kuitenkin teit niin.

No minä katsoin koko leffan ja huonohan se oli. Tai mikä pahempaa, tylsä ja mitätön. Sandler heittää taas saman roolin kiusattuna luuserina, joka saa elokuvan aikana niin paljon itseluottamusta, että oppii hakkaamaan ihmisiä, ja jolla on epätodennäköisen kaunis tyttöystävä joka tykkää "kilteistä miehistä." Jack Nicholson kuittaa hyvät rahat vetämällä rutiinilla vanhoja psykoroolejaan. Sandler ja Nicholson ovat tässä elokuvassa vain koska he ovat Sandler ja Nicholson. Heidän rooleissaan ei ole mitään aitoa tai omaperäistä, tai edes koskettavaa.

Red Right Hand ( 9.6.2009 19:51)

Oleellista AM:ssa on sen monitahoinen ironinen rakenne jonka todelliset uhrit, toisinsanoen siis katsoja ja päähenkilö, paljastuvat vasta lopussa. Tästä syystä elokuvan uusintakatselut ovat maittavampia kuin eka tsekkaus, kun katsoja tietää jo mitä, ja erityisesti miksi, tapahtuu ja tarinaa voi seurata kuin klassista kreikkalaista draamaa konsanaan, kakkitietävänä ironisena tarkkailijana.

Mielisairaimmat kommentit ‑ketjussa tavataan.

Disco Studd ( 10.6.2009 08:38)

Jack Nicholson kuittaa hyvät rahat vetämällä rutiinilla vanhoja psykoroolejaan.

A) Katsoitko siis sittenkään elokuvaa loppuun? koska:

B) Nicholson esittää elokuvassa ihmistä joka esittää psykoroolia. Iso ero. Näin hän myös parodioi omia vanhoja psykoroolejaan ja kommentoi itseään Jack Nicholsonina, omaa imagoaan kankaalla ja sen ulkopuolella. Iso ero, osa 2. Liikutaan näyttelemisen metatasoilla.



Sen ymmärrän ettei Sandler kosketa kaikkia tai häneen on vaikea samaistua. Se johtuu lähinnä hänen sisäänpäin kääntyneestä tyylistä. Mutta itse diggaan enemmän juuri näistä tyhjä taulu ‑koomikoista, Buster Keatonin perillisistä. Se on toki vain makuasia.



Sandlerin hahmossa yhdistyy traagisuus ja koomisuus, ja jotenkin ristiriitaisesti egoismi ja alistuneisuus (tai tavallisuus, jota disco kutsuu luuseriudeksi). Sandler ikään kuin velloo omassa epäonnessaan ja epäonnistumisessaan egoistisesti mikä tekee hänestä aina paradoksaalisen hahmon. Tämä teema toistuu tietenkin useissa elokuvissa koska se on hänen juttunsa. Se, jolla hän erottuu muista koomikoista. Carreylla on naamansa, Sandlerilla nariseva valituksensa ja mutinansa. Anger Managementissa Sandlerin roolityön syvyyttä tietenkin lisää koko kiukkuterapian idean yhdistyminen Sandlerin valkokangasimagoon: kiukulla ja kiukunpurkauksilla on iso osa hänen rooleissaan läpi uran, Airheadsista lähtien. Näin ollen elokuva kommentoi myös Sandlerin screenimagea.



Leadbeaterin vertailut curb your enthusiasmiin ovat aika kaukaa haettuja. Televisio ja elokuva pelaavat eri pelisäännöillä, eikä ole järkeä verrata pitkää elokuvaa puolen tunnin sitcomiin jonka raadollisena tehtävänä on pitää katsojat ruudun ääressä jotta he katsovat mainoksia. Ei AM ole naurupommi, mutta onko sen tarkoitus olla? Ja ennen kaikkea: miksi sen pitäisi olla? Komedioilla on eri tyylilajeja eikä kaikkien ole tarkoitus kuoliaaksi-naurattaa.



Elokuvassa kyllä satirisoidaan mainiosti jenkkien terapiavillitystä mutta se on vain yksi taso, pintataso. Tärkeämpi on se taustajuoni. Elokuvassahan ei loppujen lopuksi ole ollenkaan kyse terapiasta siinä mielessä missä se meille esitetään. Pelkästään tyttöystävän järkkäämästä isosta hankkeesta kasvattaa jätkäkaverilleen vähän hauista ja – ennen kaikkea – päästä naimisiin hänen kanssaan. Ollaan siis komedian ja sosiaalisen satiirin perusarvojen, jopa Jane Austenin, lähteillä. "On yleisesti tunnettu tosiasia, että jokainen menestyvä mies tarvitsee rinnalleen vaimon."

Red Right Hand ( 10.6.2009 11:19)

Leadbeaterin vertailut curb your enthusiasmiin ovat aika kaukaa haettuja. Televisio ja elokuva pelaavat eri pelisäännöillä, eikä ole järkeä verrata pitkää elokuvaa puolen tunnin sitcomiin jonka raadollisena tehtävänä on pitää katsojat ruudun ääressä jotta he katsovat mainoksia. Ei AM ole naurupommi, mutta onko sen tarkoitus olla? Ja ennen kaikkea: miksi sen pitäisi olla? Komedioilla on eri tyylilajeja eikä kaikkien ole tarkoitus kuoliaaksi-naurattaa.

Kirkastuuko pointtini, jos vaihdetaan Curb Your Enthusiasmin tilalle Clockwise? Sitä paitsi HBO:lla ei ole mainoskatkoja. Tyylilajia juuri tarkoitin ja sitä miten kohtauksiin sisällytetään huumori, jota ilman päähenkilön epäoikeudenmukainen kohtelu herättäisi pelkästään tuohtumusta ja sääliä (naurupommi oli kieltämättä harhaanjohtava ilmaus kuvaamaan tällaisia tilanteita). Anger Managementissa ovat harvassa hetket, joissa ylletään tai edes pyritään ristiriitaisen reaktion herättämiseen. Lähinnä on tyydytty jakamaan riepottelu ja komedia on omiin osioihinsa melko epäsuhtaisin tuloksin.

Red Right Hand ( 10.6.2009 11:19)

Leadbeaterin vertailut curb your enthusiasmiin ovat aika kaukaa haettuja. Televisio ja elokuva pelaavat eri pelisäännöillä, eikä ole järkeä verrata pitkää elokuvaa puolen tunnin sitcomiin jonka raadollisena tehtävänä on pitää katsojat ruudun ääressä jotta he katsovat mainoksia.

Blasphemy. Burn the bitch.

RRH:n kommentit parin vuoden takaa AM

Mutta ei tämä mikään ikimuistoinen komediakokemus ollut: kohtuullisesti kirjoitettua, ohjattua ja näyteltyä komediaa aiheesta jota sopiikin pilkata.



Toisaalta itsekin olen näköjään pitänyt tavallista parempana (ehkä) Sandler-komediana. Nyt en siis katsonut.



Mun mielestä toi oli aika hämmentävä kokemus. En oikein tiedä oliko se ihan ok vai ei. Plussaa siitä, että Sandler oli kerrankin ihan symppis, Nicholson taas veti niin överiksi, että se rupesi ärsyttämään. Kyllä tässä pari kertaa tuli hörähdettyä ääneenkin, mutta elokuvan idea oli jotenkin niin hämmästyttävä etten osaa järkevällä tavalla suhtautua elokuvaan. Viimeistään lopun laulu- ja tanssinumero oli ihan far-out. Olihan tähän kaikkia mielenkiintoisia tyyppeja saatu mukaan, Turturro, Guzman, Harrelson ja John McEnroe! Etenkin Turturro oli hauska. Ja olihan tässä lesboja suutelemassa.