Pjääh, aika heikko oli toi kolmas jakso.
Ihmebantu
Kolmatta en ole vielä katsonut, mutta toinen jakso oli tavanomaisuudessaan selkeästi vähemmän kiinnostava kuin ensimmäinen. Korpelan koulukiusaamismonologi oli yllätyksetöntä itsestäänselvyyksien jauhantaa ja se moikkaamis-sketsi olisi voinut olla Kummelista. Tavisviihdettä taviskerholaisille.
Kolmatta en ole vielä katsonut, mutta toinen jakso oli tavanomaisuudessaan selkeästi vähemmän kiinnostava kuin ensimmäinen. Korpelan koulukiusaamismonologi oli yllätyksetöntä itsestäänselvyyksien jauhantaa ja se moikkaamis-sketsi olisi voinut olla Kummelista. Tavisviihdettä taviskerholaisille.
Kakkosjakso oli semmoista tyypillistä vuoristorataa. Pitkä juttu, joka ei toimi, on kyllä todella harmillista katseltavaa. Korpelan koulumonologi on hyvä esimerkki väsyneestä ironiasta. Terävämpi ote olisi ollut tarpeen, samoin jokin kokonaan uusi näkökulma. Nyt sketsi toimi sentään hädituskin jotenkuten Korpelan karisman ja selkeän mietittyyden (ne asetellut ihmiset ympäri käytäviä) varassa.
Mutta vastaavasti täytyy todeta, että "Vaatelähetykset Karjalaan" oli täysi napakymppi, absurdiuden helmi, jossa täyskahelius yhdistyi traagisuuteen täydellisesti. Näin kauan kesti, että tässäkin maassa saatiin aikaan tällainen sketsi...
Jani Volasen paluusta kameran eteen olen iloinen. Miestä vaan painaa tänä päivänä se, että häneltä odotetaan joka paikassa sitä moottoriturpa-kyöstipöystiä. Toivottavasti malttaa kuitenkin muistaa vastaisuudessa myös loistavan pokkanaama-ykkösvaihteensa, jota katsoo Toini ja Heikki Haaman Show'ssa suurella nautinnolla.
Mielenkiinnolla tämä sarja pitää seurata loppuun saakka. Korpela tuntuu olevan se kantava voima ja jotenkin naisnäyttelijöiden yritykset jää valjuksi. Pieruhieronta oli kolmosessa veret seisauttavaa, mutta Tommi Korpela loisti lahjoillaan paremmin viikolla tulleessa Rumblessa.
http://www.elitisti.net/forum/index.php?sh...st&p=158534
Pissa-kakka linja ei sarjassa loputtomasti kanna. Upeita ovat ainakin olleet ne lyhyet välipätkät. Paras huumorisarja tällä hetkellä. Jos nyt kesällä mitään muuta kotimaista edes tulee...
Mielenkiinnolla tämä sarja pitää seurata loppuun saakka. Korpela tuntuu olevan se kantava voima ja jotenkin naisnäyttelijöiden yritykset jää valjuksi.
Voisiko tuo mennä käsikirjoituksen piikkiin? Vaikea nääs kuvitella tällä hetkellä parempia suomalaisia naispuoleisia koomikoita kuin Pirjo Lonka ja Elina Knihtilä. Heidän ei tarvitse olla mitään alleviivattuja "komedienneja" tai toteuttaa ullatapanis-rekkalesbiaanista rumuuden estetiikkaa. Lonka ja Knihtilä ovat ihailtavasti sisäistäneet arjesta tutut naistyypit, joita miehet eivät saa mainita ääneen, koska he leimautuvat heti sioiksi.
Ja molemmat Valkealasta kotoisin, muuten.
Tähänkin väliin suosittelen Ranuan kummit ‑oppimäärää.
Kakkosjakson "Vaatelähetykset Karjalaan" ja "Tyttö ja spurgu" olisivat voineet olla ihan hyvin Ranuan kummeissakin, jossa samaa sketsinkehittelymetodia käytettiin toistuvasti.
Ihmebantu on lasketellut häiritsevän pelinavauksen jälkeen tasaista alamäkeä. Yllätysmomentin paljastumisen syyksikään pudotusta ei voi laskea, sillä vaikka seassa onkin vielä sumennustäpläkamppailun kaltaisia osumia, näissä kahdessa jälkimmäisessä jaksossa on hivuttauduttu selvästi kohti 'normaalimpaa' komiikkaa, kuten Discokin jo totesi. Eilisen episodin teemavalinta ja Korpelan monologien määrän kasvu eivät varsinaisesti herätä lupauksia, mutta varmaan tulee katsottua loputkin.
Toisaalta perussketsikomiikkakin on tässä valovuoden parempaa kuin muissa viime aikojen kotimaisissa. Repesin täysin Hietalahden suolistokaasuprofessoria joka esitetteli epäonnistuneita mekaanisia pieruja.
Joo se kamppailu sumennuspallon kanssa oli kyllä paras yksittäinen sketsi mitä olen ehkä nähnyt n. 10:een vuoteen, missään sketsiohjelmassa, kotimaisessa tai ulkomaisessa. Nerokas oivallus. Muuten jakso oli aika tylsähkö, vaikka pieruproffa ja persetatuoija vähän hymyilyttivätkin.
Ihmebantu paranee sitä mukaa kun unohtaa mainosten ja lehtijuttujen mukana tulleet ennakko-odotukset ja ottaa sarjan vastaan sellaisenaan. Ainakin tällainen olo tuli kolmannen osan jälkeen. Visuaalinen sumennuspallo-sketsi yhdessä Korpelan monologin kanssa oli hieno veto, joka ei ainakaan aliarvioinut katsojan vastaanottokykyä. Paskapieruhuumoria on helppo dissata, mutta loppujen lopuksi kyse on vain yhdestä komedian alalajista, joka voidaan toteuttaa hienosti kuten Ihmebantussa tai ala-arvoisesti kuten liian usein tehdään.
Otan takaisin aikaisempia sanomisiani tavanomaisuudesta. Ihmebantun tyyli sopii passelisti sarjan sketseihin ja vitseihin. Jos ei muuten niin kokeilumielessä. Mielummin omaperäistä laatua kuin itsetarkoituksellista häröilyä.
Etelä-Suomen Sanomien tv-ohjelmaliite Treffiin oli muuten otettu Kinnusen blogista viikon sitaatiksi "Ylen Ihmebantu on kopio brittisarjasta Jam." Treffin oma kriitikko Nina Lehtinen puolestaan totesi ensimmäisestä jaksosta "Aloitus on lähes miehinen Ponille kyytiä."
Viimeisin jakso oli mielestäni parannus edelliseen vaikka ei parin ekan jakson tasolle yltänytkään.
Paska paprika!
Hitto, robottiäänen lukemat vauvavitsit, intro, koomassakävelijä ym. toimivat kummasti! Noi perinteisemmät julmahuvi-sketsit ja Korpelan monologi vähän rikkovat hämärissä sfääreissä möyrivää fiilistä. Diggasin kovasti pikselisen "youtube-kuvan" käytöstä.
Hieman myöhässä tähän tullut mukaan, mutta heitänpä oman korteni kekoon: ite just diggaan tosta Jam-hämyilyn yhdistämisestä perinteisempään materiaaliin. Kokonaisuus pysyy yllättävän hyvin kasassa ja samalla saadaan niitä traagisempia ja kokeilevampia elementtejä katsojalle kuin vaivihkaa eikä mennä liian Jamiksi, vaan pysyy se sarjan omakin ilme mukana. Jaksoissahan on myös selkeä teema ja näin ne muistuttavat allekirjoittanut jossain määrin myös Tabusta. Kolmas jakso muita heikompi tähän asti ollut, vaikkakin pidin siitä, että jakson idea oli selkeästi ottaa suomalaisille niin rakas pieruhuumorin käsite ja vääntää se postmodernisti ympäri, hakata se palasiksi kaiken maailman tohtoreilla sun muilla niin, että se alkoi välillä naurattaa ihan uudella tapaa. Hietalahteakin katselee jopa mielissään, vaihtelun vuoksi jotain siedettävääkin jätkältä. Omat suosikit ovat silti Volasen paljasjalkaisen stadilaisen monologit, joita katsoo mielellään ihan siksikin, että ne ovat jotenkin herkullisesti kuvitettuja ja taidokkaasti vedettyjä, hyvin perinteisiä standup-monologeja. Kaiken kaikkiaan ei nyt mikään päräyttävin sarja maailmassa, mutta hauska ja Suomen tasolla uudenlainen ja puoli tuntia sujahtaa yllättävänkin nopeesti.
Volasen monologit ovat ihan hauskoja, eikä vähiten siksi että hermostuneimmillaan mies kuulostaa ihan Pasilan Kyösti Pöystiltä.